Luukku 3

Tässä jo kertaalleen julkaistussa luukussa pääsette tutustumaan osaan Koon varusteista. Kovin paljon mieluummin olisin kaikki kuvannut luonnonvalossa ponin päällä, mutta tiedän, etteivät eläimen hermot sitä kestäisi, joten menkäämme näillä.

Ensimmäisenä meidän Ö-luokan päitset ja naru. Vasemmalta oikealle edeten violetit entiset pörröpäitset, merkittömät, ostettu noin neljä vuotta sitten Kärkkäiseltä. Seuraavana Hööksin kolmen euron alennuskoripäitset parin vuoden takaa, joissa made-by-me pehmuste heijastimella. Sateenkaarinaruriimu, alkujaan Hööksin mallistoa, mutta sain nämä Elliltä. Olen kokeillut ponin päähän, ei näillä oikein mitään tee, mutta onpahan joskus söpöt päitset jos tarvii! Samassa kasassa mustasininen salmiakkinaru, jonka lukko lienee ööh Romaniassa. Viimeisenä Harry's Horsen ennen sateenkaarenväriset peruspäitset, myöskin neljän-viiden vuoden takaa, joiden väri on kulahtanut edellisen tallin laidunkäytöstä johtuen. Nämä ovat Oulun Pokaalin jostain kojusta jostain alennuksesta. Ja viimeisessä kasassa mustat myöskin kait Hööksistä olevat alennuspäitset kera fleecepehmusteiden, ja tuo vihreäsinivalkoinen härveli on eräiden sidepullien (joita on käytetty viimeksi 2011 alkuvuonna...) turpaosa.

Päitsiriimulauma kulkee nimellä "tarhapäitset", vaikkei tuolla sellaisia ole käytetty satunnaisia kertoja lukuunottamatta... kahteen vuoteen? edes portilla roikkumassa.

Ensimmäisenä Saksasta saakka tänne kulkeutuneet nahkapäitset, käytössä lähinnä kuljetuksissa sekä joissain edustuskuvauksissa. Niin joo, joskus ovat olleet aktiivisena ratsastuspäävermeenäkin, muttei viimeiseen neljään vuoteen ainakaan. Toisena superhalpis kaiketi Börjesiltä ostettu naruriimu, joka tuli ponin mukana. Ihmeen hyvä kolmen euron narukasaksi, vaan tästä ja Double Diamondista tai Silvertipistä ei voi oikeasti samassa lauseessa puhua. Keskellä uusimmat, Hööksin heijastinpäitset, jotka, yllättäen, ovat myös alennuksesta. Ruskeat ovat Horzen Royal Equus-päitset, jotka sain eräältä tallilaiselta kun tein hänen aamutallin. Toimineet joskus juoksutuspäitsinä, nykyään pölyttyvät muiden mukana. Ja viimeisenä tämänhetkiset elämäni rakkauspäitset, eli Finn-Tackin punamusta jenkkiriimu ja tämän väreihin sopiva salmiakkinaru tällä hetkellä ketjulla.

Keväällä laitoin tosiaan menemään Romanian hevosille 13 päitset, 5 narua, kärpäsotsapannan ja kahdet kuolaimet -nykyinen päitsimäärä on siis varsin hillitty!

Kaulanarut. Ylimpänä vanhin, noin neljävuotias, ja paras ja eniten käytössä oleva toveri, muistaakseni 8mm paksuista köyttä, jonka päät yhdistää jo ruostunut metallilenksu. Hintaa noin euron, ja ehdottomasti kaikista kokeilemistani paras -pitänee joku päivä käydä läheisessä sekatavarakaupassa ostamassa taas jokunen metri köyttä ja muutama rinkula, ja tekaista pari lisääkin. Keskellä vanhasta martingaalista leikelty kaulanaru, joka on minun makuuni aivan liian lyhyt. Ja alimpana Hööksin perus puuvillanaru ihanan vihreänä. Näiden lisäksi käytän tarhakaulanarua sekä muita riimunnaruja mieleni mukaan.

Ylimpänä Eurohunterin musta-harmaa juoksutusliina, jossa jalkaremmikuminauhalisä. Ostettu vuonna 2006 tai 2007 Tuurin kyläkaupasta. Sen alla toinen irtoketju, joka on vähän kärsinyt syystä x, ja vähitellen ruostunut. Seuraavana ruskea Eurohunterin juoksutusliina, ei mitään hajua mistä se on meille eksynyt mutta haitanneeko tuo. Ja alin läjä on Horzen lapasuojus vuodelta x, jota ei viimeiseen kolmeen vuoteen ole tarvittu vaan onpa varalta jos joskus taas tarvitsee.

Ihan normaali loimivyö ja toinen ponin heijastinloimista, tässä ei ole mitään vuorta. Toinen on jossain täällä kotona, siinä on hirmu paksu fleecevuori, joten on ollut varsin vähäisellä käytöllä kun tuo karvaturilas ei pahemmin pyllynlämmikettä kaipaa. Liian vähän tulee käytettyä, koska molemmissa on kiinnitys vastinhihnoihin, enkä sattuneesta syystä pahemmin satulaa käytä. Näiden paikallaanpysyvyys on myös huomattavasti huonompi, kuin satulan eteen kiinnitettävissä.

Ensiksi kahdet kumi-kangasohjat, toiset pikalukoilla ja toiset ilman. Kolmantena sileät nahkaohjat. Sen jälkeen suitset rasistisesti värin mukaan lajiteltuna; Cheval Classic-aachensuitset kumi-kangasohjat turparemmiin kiinnitettynä (Koon ensimmäiset suitset meillä, eli maalis-huhtikuulta 2006) ja Hubertuksen aachensuitset kangasohjilla ja 12,5cm oliivikolmipalakuolaimilla. Kyllä, ponilla on edelleen kuolaimet, mutta kunhan saan, myyn tai lahjoitan tai hukkaan nekin, koska en ole itse niitä tarvinnut enkä tule tarvitsemaankaan. Sisko käyttää noita toisinaan, ehkä 1-4 kertaa vuodessa. Viimeisessä läjässä ensimmäisenä merkittömät suitset ketjuotsapannalla ja sidepulleilla hackamoren nahkaosilla, ja toisena Gold Medalin suitset hackamoren varsilla. Vaihtelen noiden suitsien välillä noita nahkaosia koska omistan vain yhdet.

Vähän hävettää laittaa kuvaa näin likaisista varusteista, mutta en voi sille mitään, että edellisen kahden pesun jälkeen en ole näitä kertaakaan käyttänyt, enkä millään jaksanut pestä kolmatta "turhaa" kertaa varten. Olen tosiaan hyvin reipas suitsien käyttäjä.

Karsinan edessä olevat loimet, vasemmalta oikealle ja päältä alle. Tuff-Riderin musta-punainen verkkovuorellinen sadeloimi, Eurohunterin violetti fleecevuorellinen sadeloimi highneck-kaulaosalla, (ponin ensimmäinen sadeloimi!!) pinkkiviolettijoku varastosta löytynyt kukkakuvioinen villaviltti, vihreäruudullinen villaloimi, punasininen Elliltä saatu fullneck fleeceloimi, sekä normaali vaaleansininen fleeceloimi.

Ylläolevan kuvan mukaisia Horzen Eczema-ihottumatakkeja löytyy kaksi kipaletta, ja näiden lisäksi yksi Hööksin Thermo Masterin vanhan mallin (beigenruskea) potkupuku. En jaksanut kuvailla näitä erikseen, sillä yksi on kotona likaisena, yksi tallilla likaisena, ja kolmas tallin isossa kaapissa puhtaana. Muttajoo, kaksi likaista mukaharmaata takkia, ja yksi vähän puhtaampi beigenruskea. Huppu on kuollut ja kuopattu.

Ei-ikinä-käytössä olevat takit; superpaksu tummansininen villaloimi ilman kaulakappaletta valkosinisellä koristenyörillä, ja Thermo Masterin 300g harmaa punaisilla kanteilla oleva fullneck-toppaloimi. En tohtinut ottaa näitä edes kaapista pois, kun niiden rullaaminen ja takaisinsurvominen ei ole ihan mukavin homma. Tuo villaloimi etenkin on tosin mitä mainion lämmike vaikkapa pulkkaratsastusreissulle, tai kentän laidalla istuessa! Villaloimi on myös ponin ensimmäisiä takkeja, vuodelta 2006 myöskin, ja toppatakki taas saatu/ostettu Elliltä ja kerran päälle kokeiltu.

Käyttöloimena ja jokapaikanhöylänä toimii tuo Eurohunterin fleecevuorellinen sadetakki kiinteällä kaulakappaleella. Kyseinen loimi seikkaili molempien kuvauspäivien aikaan jossain ihan muualla kuin tallissa, (tai sitten kuraisena ja märkänä kuivaushuoneessa) jotan tässäpä se. Ihan normaali takki kaikin puolin, mutta varsin hyvä! Tämä ostettiin vuonna 2007-2008 kerran päälle kokeiltuna edellisellä tallilla hevostaan pitäneeltä ihmiseltä 20 euron pilkkahintaan.

Normaalihuovat; punainen merkitön Elliltä saatu huopa, vihreä Horzen flättäri joka saatu myös tallilaiselta, sekä beige Finn-Tackin yleishuopa, joka on ponin ensimmäinen -ja sen myös kunnosta vähitellen huomaa...

Equilinen Hello Kitty-yleishuopa, joka ostettu Elliltä muiden tavaroiden yhteydessä. Ra-kas-tan, jos olisin rikas, omistaisin pelkkiä Equilinen paksuja huopia.

Niin, ja tämän, silmäteräni. HKMn supermuhkea, ihanan pehmeä ja äärimmäisen söpö huopa, jota olen käyttänyt parin vuoden? aikana alle viidesti, ja säilytän edelleen pussissaan. I-ha-na!

Näiden lisäksi ponilla on valkoinen satulahuopa, saman mallinen ja merkkinen kuin beige, kera "Ein Caramell"-kirjailun. Sitä(kään) ei todellakaan ole turhan paljoa käytetty...

Siinäpä ponin tavarakasan osa, ja tässä on jo aivan järkyttävästi tavaraa, kun pahemmin mitään kamppeita ei tuolla käytetä. "Mutta kun sitä voi joskus ehkä huonolla/hyvällä tuurilla tarvita..."