"Kavioeläin Xn oudot tavat"-haasteentapainen on myöskin kiertänyt vaikka ja missä blogissa, vaan ei meillä! Korjatkaamme siis asia pikimmiten, saa nähdä saanko sitä yleistä kymmentä kasaan... Enkä nyt tiedä onko näistä mikään outo, mutta... Koon tapoja kuitenkin.
Harjalaatikoiden tuhoaminen
Poni ehti hajottaa neljä harjalaatikkoa, kunnes luovutin ja siirryin harjalaukkujen pariin. En tajua mikä niissä niin kovin viehättää, mutta kaikista on vähintään rikottu lukot (ja ai että on niin hauskaa lähteä kantamaan laatikkoa kahvastaan, ja koko laatikon sisälmykset leviää lattialle...) tai polkaistu kansi halki. Harjalaatikkoaikaan poni oli sitä paitsi aina käytävällä kiinni, mutta jotenkin sai silti ninjailtua itsensä laatikolle murhapuuhiin.
Suihkepullojen tuhoaminen
Ne on ihan pakko purra rikki! Aivan pakko. Ensiksi tuhoontuu korkki, sen jälkeen lytätään loppu pullo. Saman poni tosin teki myös Pioneer-pullolle, ja voin sanoa, etten ollut turhan aurinkoinen sen jälkeen kun näin 110 euron litrahinnalla varustetut litkut pitkin tallin käytävää. Ja tästä viisastuneena säilytän Pioneerit ja muut arvokkaammat tökötit kaukana ponin ulottumattomissa -vähintään viiden metrin päässä.
Läski ja puhdas poni vuonna 2010
Ruokailutavat
Ihan totaalisen hakusessa. Ruokakuppeja tuhottiin yhdessä vaiheessa pahimmillaan yksi päivässä, kunnes tajusimme mustat autonrengaskumikupit. Nykyään myös nuo joustavaa muovia olevat korkeammat kupit kestävät, mutta ne on sidottava ylös kiinni, ettei poni kippaa kupin sisältöjä maahan tai käytävälle -siitähän niitä ei vaan voi syödä t. nirppanokka. Lisäksi vähänkään vetisempää ateriaa nauttiessaan poni purskuttelee vähintään puolet lähellä olevien ihmisten päälle, käytävälle ja pitkin tallirakenteita.
Näitä tulee kuskattua aikalailla joka Kärkkäisellä käynnin yhteydessä, hinta-laatu-suhde erinomainen, testattu ankarissa olosuhteissa.
Näistä punainen ja vihreä ovat Koon, (pakko olla varakuppi, tai no tällä hetkellä kaksikin) pinkki Sypen ja sininen Papin.
Höriseminen
Aiemmin poni ei tehnyt tätä koskaan, eikä todellakaan myöskään osannut ja erehdyttyään ääntelemään kuulosti tukehtuvalta lehmältä, (ei kiva ääni se) mutta nykyään tietää taskujen aukeavan hellyyttävällä hörinällä. Tai vähintäänkin heinäsiivun saamista.
Muta
Jännä asia -siinä voi kyllä piehtaroida sydämensä kyllyydestä ja hankkia kunnon ihonhoitokerroksen, mutta luoja auttakoot ponia, kun sen pitäisi siitä kävellä! Isossa tarhassa ponille olikin sopivasti kivi, jonka päällä tasapainoilla kuin vuohi konsanaan ilman, että Hänen Arvonsa kaviot kastuivat. Lätäköt vs. meri sama asia, lätäköistä ei vain voi mennä, mutta meri on nykyään ihan ok.
Läski poni laiskottelee vuonna 2011, joutui kääntymään katsoessaan minuun ja takaset tippuivat kiveltä.
Yleinen drama queenina oleminen
Koo on toisinaan ihan oikeasti kunnon sassmaster. Niinä päivinä tuntuu ihan joltain muun, kuin eläkeikää hipovan ruunan omistajalta. Kunnon teini-ikäinen tamma, huhhuh. Eräänkin kerran erehdyin läpsäisemään ponia ryntäille pienemmällä raivolla kuin hyttystä (sellainen, joka ei ole koko yötä pörrännyt korvan vieressä, vaan on ihan uusi tuttavuus) tappaessa, kun Hän ei millään halunnut seistä tallin ovella kinttupesulla. Seuraavaksi poni tuhahteli, pyöritteli silmiä, ei katsonutkaan päin eikä todellakaan toteuttanut pyyntöjäni esimerkiksi talliin marssimisesta, kunnes maanittelin sen mukaani. Sama ratsastettaessa; jos erehdyn isommalla komennuksella pyytämään ponia toimimaan, se joko pysähtyy, nakkaa korvat taakse heittää takapäätään tai alkaa pomppimaan paikallaan. Huoh. Koo ihmisenä olisi jotain kamalinta ja sietämättömintä koskaan, mutta onneksi se on söpö poni.
Turpaan tai korviin ei saa koskea
Ikinä. Paitsi jos kuun asento on sopiva, ja ilmankosteus, tuulen suunnasta puhumattakaan! Sen sijaan otsan tai korvien välin ja niskan rapsuttaminen on lähes aina ah-niin-ihanaa. Toisinaan myös turvan höplääminen on sallittavaa. Harmi vaan, että Koon turpa on etenkin talvikarvassa niin pehmeä ja silkkinen, että se joutuu siliteltäväksi muulloinkin kuin ponin haluamina aikoina. Ja harmi, että ponin palelemisen tai palelemattomuuden tuntee parhaiten tarraamalla korvasta kiinni.
Piehtaroiminen
Ihan parasta t. Koo. Karsinassa etenkin, ainoa hyvä puoli karsinaoleilussa. Harmi vaan, etten jaksa ensinnäkään viedä ponia talliin ihan vain päästäkseen keräämään pölyä karvojen väliin, enkä varsinkaan puruttaa karsinaa, koska kissat alkaisivat käyttää sitä vessanaan. Mutta tarhassakin se on OK. Hyvänä esimerkkinä on se, kun tulimme ensimmäisen kerran Kivariin ja päästimme ponin uuteen karsinaansa, se heitti selälleen kolmesti, kunnes totesi olevansa valmis ja haluavansa pihalle. Saman poni teki mm. Ruukissa, sekä karsinassa ollessaan että maneesiin päästyään.
Omiminen
Tuosta on tullut viimeisen parin vuoden aikana ihan tajuttoman omiva minua kohtaan. Sypen ja Papin ollessa kyseessä poni jää kyllä kakkoseksi ja poistuu takavasemmalle isojen ruunien tullessa minun luo, mutta Puppe sai aina tarhassa yhdessä ollessamme lähdöt. Kunnes hain pikkuponin rapsuttelutuokiolle.
Korvapallot
Maailman kamalin asia. Ikinä koskaan millonkaan. Olen yrittänyt helpottaa ponin pesua tunkemalla sille pumpulia korvat täyteen ettei sinne mene vettä ponin heiluttaessa päätään, mutta kun yäk. Hyi. Kamalaa! Aivan pöyristyttävän oksettavaa.
Haukottelu ja muu ilmeily
Koo teki tätä ennen (2006-2010) paaaaaaaljon enemmän, en tiedä mistä johtuu että tämä on lähestulkoon loppunut. Oliko sillä maha kipeä, aiheuttivatko kuolaimet jotain hermohäiriöitä vai mitähän ihmettä, mutta vanhalla ulkoisella on valehtelematta useita satoja kuvia haukottelevasta Koosta.
Ehkä tässä on nyt tarpeeksi tältä erää, otin joskus videotakin joistain tilanteista sitä päivää varten että tämän jaksan tehdä, mutta valitettavasti olen onnistunut ne kadottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.