Hikisiä hevosia -kuvakasa

Ponit ovat taas välillä päässeet liikkumaan hyvinkin ahkerasti, toisinaan taas ei ole ollut mitään asiaa tarhan ulkopuolelle. Koo on kunnostautunut maastomopona, Siinan seikkaillessa missä milloinkin.

Tammikuun puolelta väliltä, lauantailta 14.1., oli näköjään jäänyt kamerakuvat ja kertomukset julkaisematta. Silloin pellolla oli vielä mukava hanki, jota hyödynsimme tehokkaasti. Instagramiin lisätty Siinan koikkaloikkavideon olin tuikannut jo aiempaan postaukseen, siitä pätkästä näkyykin tamman meno aika kuvaavasti. Käynnit ja ravit onnistuvat tammalla jo vallan näppärästi, mitä nyt se alkuun voi niissäkin pomppia, laukat ovat jääneet taas vähemmälle pohjien tehdessä elämästä jo valmiiksi tarpeeksi extremeä. Pätkällä näkyvä jälkimmäinen laukkaosuus oli päivän viimeinen ratsastuspätkä, jonka jälkeen tamma pääsi talutusten jälkeen takaisin tarhaansa ja peltoseuralaisena mukana köpötellyt Koo pääsi kunnolla töihin.

Koosta irtosikin sellaista liikettä ettei hetkeen ole nähty! Koivet nousivat jo ravatessa melko mallikkaasti, ja ensimmäisen laukan jälkeen lämmettyään kahta korkeammalle. Tänä päivänä ruunan uusi nimi, NNNIUUUUU, vakiintui. Koo on tuollainen vanha ja hitaasti lämpiävä turbodiesel -kylmänä sitä saa polkea, mutta lämmettyään mahdottoman herkkä ja räjähtävä. Alla kuvattuna päivän loistavin NNNIUUUU-hetki.

Tämän räjähdyksen jälkeen laukka pidettiin huomattavasti rauhallisempana, eikä hallitsettavuus kärsinyt enää.

Loppuravit olivat hyvin letkeät, loppukäynnit poni sai suorittaa maastakäsin ja kruunata kaiken piehtaroimalla antaumuksella.

Olen käynyt tässä välissä mutkan Oulussakin, koiraltani löydettiin kasvaimia eikä kuningattaren jatko ollut varma, joten matkustin paikan päälle eläinlääkärikäyntiä varten. Onneksi kasvaimet eivät olleet levinneet minnekään ja ne saadaan poistettua, (toinen leikkaus on vasta myöhemmin) kyseinen viikonloppu menikin henkeä haukkoessa kun koira, jolla oli koko vatsa auki, hyppi sohvalle ja syliin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Yoda on aika törkeän reipas ja hurja tapaus! Ennen lähtöä kävimme Koon kanssa vielä pellolla vetämässä hyvän kestävyystreenin, jonka lopputulos oli, toki kävelyssä jo kuivahtaneena, tällainen;

Minilomalta uudella autollani palailtuani ponit pääsivät taas liikkeeseen, ensin Siina Lahjan käsihevosena kahdeksas päivä. Reissusta palasi hyvin hikinen, mutta silti varsin virtainen tamma. Siinan kunto on kasvanut aivan järjettömästi, aiemmin se reilun 10 kilometrin lenkistä tepasteli ensimmäiset kilometrit sivuttain loikkien ja raahautui viimeiset kolmisen kilometriä niin pitkällä takana kuin liinaa antoi. Nytpä tamma loikki ja pomppi yli puolet matkasta ja viimeisillä kilometreilläkin otti pyrähdyksiä -hinaamista ei tarvinnut harkitakaan, päin vastoin pidätellä sai.

Senkin jälkeen tammaa on toki liikutettu, ratsain ja juoksuttaen. Viime viikonloppuna kävimme lauantaina pellolla, koko päivä oli melkoinen katastrofi -Siina heitti minut selästään ja Koo karkasi Minkalta. Tänä vuonna hajonneiden asioiden listalle sai siis lisätä kypäränikin, ennestään siellä oli kaikkea läppäristä (kuvat todennäköisesti näyttävät kamalalta, mutta kovalevyn vaihdon jälkeen koneeni ei ole todellakaan ollut entisellään) telezoomobjektiiviin -sellaista kaikkea pientä ja edullista siis! Sunnuntaina puolestaan ponit olivat vallan näppäriä 11 kilometrin maastolenkillä, sieltä palattiin varsin hyvillä fiiliksillä. Maanantaina kävin hoitamassa molemmat yksin, Siinaa yritin ohjasajaa mutta tamma kahden päivän hikiliikutustenkin jälkeen oli niin loikikas että vaihdoin valjaat ja ohjat liinaan ja annoin junnun juosta. Koo kävi taas maastolenkillä.

Ystävänpäivänä koeratsastimme sekä minun että Koon uudet kengät, ensivaikutelma on vallan loistava. On se niin eri asia ratsastaa Sievin turvakengillä entä jodhpureilla ja saappaanvarsilla... Poninkin pito parani huomattavasti, joskin takatossut olivat tuolloin vielä nastoitta joten paljaat takakaviot hidastivat liikkumista.

Mutta nyt käynnistän autoni ja hurautan matkaan, pitää käydä katsomassa pikkuteiden kunto -olen varannut tälle iltapäivälle sekä trailerin että maneesin ja toiveena olisi päästä katsomaan, mitä tamma moisesta tuumaa. Koo nyt tuskin mitään asiasta meinaa, jaahas tällaista tänään kun on ollut ponin ilme viimeisen 11 vuoden ajan.

Parhaat tavat katsella maailmaa; loistavan Auton ratin, tai maailman parhaan ponin korvien takaa

Ponikulut 1/12

Vuoden kulut listaan edelleen erilliselle sivulleen, mutta ajattelin tehdä näin kuukauden vaihteessa aina oman postauksensa joka kuukauden menoille ja ehkä avata (itselleni) hankintojen tarpeellisuutta tai muuta.

- tallivuokra 250€

- Racing Greenline 2x 25kg 37,40€

- CRW Jango ratsastushousut 59,90€

- Cavallo ELB bootsit koko 2 100€

- riimunvarsi 3,50€

- Cavallo säärystimet S 13,90€

- Cavallo säärystimet M 13,90€

- Cavallo geelipohjalliset 13,90€

- Cavallo Sport bootsit koko 1 168€

- BestGrip nastat 40kpl 45€

= 705,50€

Greenlinea meidän laumasta syö kaikki, joten ostelemme kukin vuorollaan aina pari säkkiä. Koo söi tähän saakka eniten, 1,5 litraa päivässä, mutta nyt senkin annos on tiputettu litraan, jonka verran Siina ja Mailikin syö. Hööksin alennusmyyntien alettua kurvasimme ensimmäisinä päivinä Vantaalle, josta mukaan tarttui ihan oikeastikin tarpeelliset ratsastushousut -minulla oli vain yhdet, nekin hyvin kuluneet sekä ikitahroilla ja polvipusseilla varustettuna. Siirryin suoraan 90-luvulta "mokka"kokopaikoista ja tarranauhalahkeista grippeihin ja tuollaisiin joustonilkkoihin. Housut tuntuivat sovittaessa varsin hyvältä jalkaan, mutta vallinneiden olosuhteiden vuoksi en ole päässyt testaamaan käytössä.

Seuraavan kerran kurvasimme Hööksiin viime viikonloppuna, jolloin mukaan lähti puuvillanaru nyt käyttöön otetun Bucasin riimuun sopivana eli punaisena, sekä tossut, niihin säärystimiä ja pohjallisia. Nämä olisi saanut huomattavasti edullisemmin aikalailla mistä vaan, mutta ajattelin saavani lenkkarit about heti käyttöön. No en saanut. Niin, ja tuo halvempi bootsipari oli tosiaan "käytettynä" eli pariin jalkaan sovitettuna Minkalta.

Näistä toivottavasti lisää myöhemmin...

Maanantaina kurvasin Motonetiin hakemaan nastoja, joita yritin koulusta päästyäni ruuvailla Leathermanilla pohjiin. No ei mennyt, lähellekään. Tossut ja nastat lähtivät siis porakoneellisen miehen luo, vaan sieltä tuli tuomioksi, että nastat on suunniteltu pehmeämpiin kohteisiin, siis auton renkaisiin tai vastaaviin, eivätkä ne poraudu tossun pohjaan. Jaaha selevä. Tämä oli siis aikalailla hyvinkin hutiostos ellei näitä nyt saada jollain tungettua bootseihin.

Kaikkea ei voi mitata rahassa

Mie jään tähän.

Kulupostauksen julkaisuviikon olin taas lomalla, muutamalla koulutunnilla varustettuna. Pohjat suosivat meitä yllättävän hyvin, pellolle pääsi katkomatta jalkoja ja siellä oli pitävää reippaaseen laukkaankin. Viikonloppuna olimme Minkan kanssa liikuttaneet molemmat ponit, minä koitin saada katapultin olemaan loikkimatta ja Minka fiilisteli Koon kyydissä. Tiistaina suuntasin ruunan kanssa pellolle, alkuun höntsäilimme siksakkia pitkin peltoa ja testailimme turboa räjähtävillä laukannostoilla. Lopulta päädyin poistamaan Koolta suitset päästä ja kiepauttamaan ohjat kaulan ympäri, aika pitkälti vuoden tauon jälkeen. Huomattavasta energisyydestä huolimatta poni kuunteli kiltisti istuntaa ja ääntä, suoriutuen kunniakkaasti niin nelikaarisista kiemuraurista kuin ympyrän halkaisijan muuttamisesta, eikä lähtenyt alta laukatessamme. Siinä ponin selässä hymyillessäni en voinut kuin todeta, että kyllä tämä on kaikkien niiden tuhansien eurojen ja lukemattomien tuntien arvoista, tuo poni on vaan yksinkertaisesti mittaamattoman arvokas. Ei rahassa, mutta kaikilla muilla tavoilla mitattuna kyllä.

Keskiviikkona jätin suoraan suitset naulaan ja lähdimme kauemmille pelloille, joilla poni on tottunut joko kävelemään vetelänä Siinan henkisenä tukena, tai hirttämään kaasun kiinni ja nostamaan laukat pukin ja kiljahduksen kera. Takapuolen alla oli taas moottorin lämmettyä hyvinkin räjähdysherkkä tyyppi, jonka mielestä olin typerä ja tylsä kun en antanut ponin baanattaa täysiä päästä päähän, mutta joka jälleen kerran tapansa mukaisesti oli kuitenkin kohtelias herrasmies ja teki kuten pyydettiin. Ympyrät vähän venyivät tarpeettoman suuriksi ja hienosäätö oli hakusessa, mutta pääpiirteittäin ratsu kulki mihin oli tarkoitus ja sillä temmolla millä itse halusin. Ja pysähtyi. Liukupysähdyksellä laukasta istunnan muutoksella. Tuo on asia, josta pidän kiinni ja jota vahvistan aika ajoin Kooltakin, hyvän mielen puskaratsulle ei ole tärkeämpää asiaa kuin toimivat jarrut. Onneksemme Siinakin on ehdollistunut erittäin hyvin prr'lle, tosin myös hyvä saa tamman pysähtymään varsin terävästi.

Sitä vastaavasti testailin taas eilen. Pohjat ovat olleet nyt vuorostaan varsin ikävät ja ponit ovatkin lähinnä seisseet tarhassa. Tallilla käynti on suorastaan harmittanut, kun ponit kinastelevat huomiosta ja haluaisivat niin kovin lähteä tekemään jotain, mutta tarhan ulkopuolelle on ollut aivan turha edes miettiä lähtevänsä. Eilen päätimme selvitä hiekoitettua polkua pellolle, joka oli niin sula että jäätiköiden sijaan olikin lätäköitä, paikoitellen oli nuoskalumikasojakin. Pellolle selvittiin, ensimmäiset koikkaloikat koin juuri pitävälle maalle päästyämme ja niitä sarjoja Siina esittelikin useamman reissun aikana. Kamalan monella nelivuotiaalla en lähtisi pellolle ilman kuolaimia parin viikon totaaliseisomisen, kun tarhassakaan ei ole pahemmin päässyt virtoja kuluttamaan, jälkeen, mutta Siina on sinkoiluistaan huolimatta melkoisen luotettava ja fiksu tyyppi.

Siinan ensimmäinen ratsastus nelivuotiaana. Kyllä siitä vielä joku päivä tulee fiksu ratsu. #melkeinkaatu #hupsistasaatana #kevyetjalat #jalustinnet

Video, jonka @dis.epic julkaisi 14. 01ta 2017 klo 6.03 PST

(video parin viikon takaa) Ja ihan oikeasti äärimmäisen viisas. Eräänä maastopäivänä joku aika sitten mietin, että mitäköhän tamma tekisit jos painan oikealla jalalla kylkeen. "No mä otan tälleen ristiaskelia tien toista laitaa kohti". Seuraava pohkeenväistöalkeiden kerta oli eilen, oikeaan Siina väisti helpommin ja paremmin kuin vasempaan, jossa ajatus oli hieman hakusessa ja kymmenen askeleen sijaan teimme vain muutamaa kerrallaan. Siinalle tuntuu toimivan tämä, ettei asioista tehdä ongelmia vaan ne vaan tehdään, se vaan näyttää osaavan kaiken valmiiksi -laukannostothan tamma myös "oppi" ihan yksinkertaisesti antamalla laukannostoavut. Uskomaton tyyppi. Laukannostot ja ravikin jäi eiliseltä kokonaan peltojen ollessa niin sulat, etten halunnut kyntää sinne koloja. Pieni aivojumppa käynnissä teki tamman korvienvälille hyvää, mutta takaisin tallille lähdettyämme oli Siinan taas päästävä venyttämään kiristävää nahkapukua vielä muutamalla katapulttikohtauksella.

Minä kyllästyin katselemaan seisovaa ponia ja siirryin bootsittajaksi. Tai siis, maksoin Minkalle hänen Siinalle ostamansa mutta sille turhan pienet bootsit (Cavallo ELB koko 2) ja kurvasimme hetki ennen Hööksin sulkeutumisaikaa Vantaalle hakemaan taaksekin toivottavasti sopivat tossut (Cavallo Sport koko 1) sekä säärystimiä ja pohjalliset, niin on joka jalkaan lenkkaria. Tässä odottelen Motonetin aukeamista, että pääsen hakemaan nastoja ja samalla kierroksella myös ELBit tallilta. Parin koulutunnin jälkeen on päivän työnä nastoittaa tossut ja toivottavasti ehtiä vielä koeajamaankin ne.