Lomaponny

Viimeiset kaksi päivää ovat olleet varsin hyviä. Ponin jalat ovat olleet suoremmassa, eikä se ole nostellut niitä muuta kuin kavioita letkuttaessani. Myös ylhäälläpitoaika on ollut pidempi kuin esimerkiksi vuolupäivänä. Poni on ollut pirteämmän näköinen katseeltaankin, kävellyt reippaammin, eikä ole vältellyt tiukkia käännöksiä esimerkiksi tallin käytävältä poistuessa. (90 asteen kulma hoitopaikalta käytävälle, ja samantien toinen käännös käytävältä ulko-ovelle vievälle käytävälle ja siitä pihalle) Mikä parasta, viimeiset kaksi päivää ovat olleet huomattavasti aiempia lämpimempiä -myös alkukesä oli varsin lämmin. Nyt kylmällä jaksolla jalat ovat alkaneet temppuilemaan, ja kylmä on tosiaan pahaksi nivelrikolle.... Jes... Tänään nappasin voikukan käteeni, ja nostin käden ylös -tarhassa vapaana poni loikkasi suoraan takajaloilleen, kuten kuuluukin. Ei se ilmeisesti hirmu kipeä ole, edes tuo ahne pallero ei niin possu ole, että ruuan eteen satuttaisi itseään. Ja yleensä tuota on pitänyt vähän kannustaa keulimaan, mutta ei nyt.

Tähän postaukseen sain nyt nuo kuvat koneelle saakka! Kävimme tosiaan 11. päivä Ellin ja Sypen kanssa kolmen-neljän tunnin seikkailumaastossa Takkurannalla, ja oli niiiiin kivaa! Välillä törmäsimme tähän keskellä ei-mitään (metsää) olevaan niittyyn, jossa päästin ponin hengähtämään todellakin ansaitulle lepo- ja tankkaustauolle. Oli kyllä mukavaa käydä piitkästä aikaa jossain muuallakin kuin Virpiniemessä, Hevosenkengällä tai läheisessä pikkumetsässä. Koo näyttää muuten ihan hirmu takakorkealta tuossa kuvassa, tosi edustavahan tuo on muutenkin... Mutta se on söpö, ja niin mielissään päästyään syömään!

Niinjoo, edellisen postauksen kuvien kavioiden vuoluväli oli viisi vuorokautta...

Jalkavammaponi

Luvassa armotonta angstausta, lukekaatte omalla vastuullanne.

Pääsimme mahaongelmista (ainakin toistaiseksi) eroon. Vuoroon astuvat takajalat. Viime torstaina..? Sohvi piti meille kaulanaruestetreenit, ja talliin tultuamme päätin kylmätä ponnyn jalat. Etujalat OK, vasen takanen OK, oikeaa takasta suojittaessa piti nostaa toinen jalka ilmaan, koska K nosteli jalkaansa mahan alle. Suojan ollessa jalassa poni lepuutti jalkaa kavionkärjellä. Laitoin suojan vielä uudestaan, tarkistaakseni, ettei se puristanut ponin jalkaa. Lauantaina Ruukkiin lähtiessämme ja ponille suojat laitettuani se nosteli, yllättäen, oikeaa takasta normaalia enemmän. Jalat edelleen ihan sulat, eivätkä kuljetussuojat voineet puristaa yhtään, koska niitä ei mitenkään saa edes napakoiksi noihin tikkukoipiin. Lähtiessämme suojat olivat ihan ok.

Sunnuntaina Mari puhui vaihtoehdosta, että ponilla olisi kroonisia kipuja, jonka takia se on noin lapanen. Kotiin päästyäni aloin samantien googlaamaan Oulun hevosklinikan hinnastoja ja varautumaan henkisesti kukkaron laihtumiseen sekä puhelinsoittoon -iik! Mari sanoi, että takapolvet ja etuvuohiset oireilevat yleensä ensimmäisenä ratsuilla, etenkin väärinratsastetuilla. (kuten K) Päätin, että kerään vielä vähän varoja, ja roudaan ponin joka jalan (mukaan lukien takapolvien) röntgenkuviin.

Maanantaina tai tiistaina Sofia kävi tallilla, ja pyysin häntä katsomaan ponin jalat. Oikeassa takasessa oli ihan pienenpienesti nestettä, siis niin, ettei sitä silmällä nähnyt, mutta tarkkaan tunnustellessa sen huomasi.

Eilen, eli torstaina, ponilla oli vuolupäivä. (itse asiassa raspipäivä, puukkopäivä taas joskus toiste) Etukaviot sujuivat aivan normaalisti, ja niistä muistin jopa ottaa kuvatkin -tosin vasta, kun olin oikean jo vuollut. Kuvakulmat etenkin anturan puoleisissa kuvissa on jotain ihan järkyttävää, ja ne vääristävät hyvinkin nätisti todellista muotoa... Oikea, eli musta, tykkää jostain syystä flarettaa (levetä sivuille) ja aika rankastikin, melko ylhäältä. Sitä yritin saada aisoihin. Lisäksi reilut pyöristykset.

Vuoltu - ei vuoltu, ja flarea huomattavissa edelleen...

Ongelmat alkoivat takakavioissa. Poni ei pystynyt/jaksanut pitää toista jalkaa ylhäällä, kun piti päästä lepuuttamaan sitä, jolle paino oli ollut. Helpotin ponin tilannetta antamalla sille luvan laittaa painoa myös ylhäällä olevalle jalalle, että saisimme operaation alta. Takasten pyöristykset jäivät aivan surkeiksi, koska en jaksanut (puolen) minuutin pätkissä niitä raspata. Vuolun jälkeinen kylmäyssuojien pito (syystä että epäilin vielä tässä vaiheessa jotain esiasteista jännevammaa) sai raivokohtauksen aikaan, etenkin, kun en antanut ponin lähteä pihalle. (syystä että ponilla oli järjetön kusihätä, ja halusi pihalle, koska Hän liruttaa vain pehmeälle alustalle ettei roisku jaloille) Poni myös reagoi avonaisesta ulko-ovesta tulevaan koleaan tuulenvireeseen nostelemalla vuoronperään takasia pienesti.

Leviää-ää-ää, hirveästi en enää uskaltanut raspailla, kun pelottaa seinämän paksuus, kun sitä olin jo aika reilusti raspannut. Kosketuspinnalla ei enää ole kuitenkaan levenemää. Valkosorkasta tuli muuten noin kaksi senttiä lyhyempi, tuo haluaa aina vääntää itsensä sukseksi jos sitä ei tarpeeksi usein ja raa'alla kädellä raspaa.

Tämänhetkinen epäilys on siis nivelrikko. Ei helvetti... Eihän sillä olekaan kroonisia sairauksia kuin pölyallergia (joka tosin on herkkyyden tasolla tällä hoidolla = ulkonapidolla, karsinaöiden jälkeen se yskii keuhkot pihalle) ja kesäihottuma. Ei kahta ilman kolmatta. Kohta alkaa jo minun etiikkani olemaan ponin hengissäpitoa vastaan. Tähän saakka sillä on kuitenkin "huonoa aikaa" ollut vain noin kesäkuusta syys-lokakuulle polttiaisten vuoksi. Viime talvena nimittäin poni köhähti minun kuullen kahdesti -siis huomattavasti vähemmän, kuin yksikään muu tallin hevosista, jotka ovat kaikki "tervekeuhkoisia".

Oikea, eli vuoltu.

Soittelen luultavimmin ensi viikon alusta klinikalle, ja koitan saada sitä seuraavalle viikolle ajan. Pitäisi vielä saada ne kesätyörahat tähän osoitteeseen, ja kuski suostuteltua matkaan. JOS jaloista ei röntgenillä löydy mitään, katsotaan jänteet myös ultralla, ja mikäli niissäkään ei huomautettavaa ole, niin selkä (ja kaula) laitetaan syyniin.

Superlaadukas kuva vasemmasta lapiosta, arvatkaa vuoluväli! Oikein arvannut palkitaan tikkarilla. (nouto kotoani, tai Kivarin tallilta)

Yritin tässä sellaisen kahden tunnin ajan saada puhelimesta toisetkin kuvat koneelle, että olisin voinut niillä vähän värittää tätä postausta. Mutta ei, Samsungille oli ihan tarpeeksi yhteistyötä suostua siirtämään nuo kaviokuvat... Hoidan muuten taas tämän viikonlopun Velmua, ja jos intoudun sen kanssa jotain tekemään, vaikka jatkamaan niitä jalkapalloharjoituksia, voisin ehkä jonkun postauksen vääntää siitä. Koo on laidunlomalla, kunnes minulle selviää varmasti, mikä sen kintuissa mättää.

Ruukki [x] check'd

Aamu alkoi varhain, vaikken yöllisistä heräämisistäni johtuen jakasanutkaan nousta kuudelta ja lojuin sängyssä vielä puoli tuntia ylimääräistä. Vaatteet niskaan, aamupalaa naamaan ja reippahasti askeleet kohti tallia. Olin siellä ennen aamutallintekijää, mutta sisällä oleskelevat hevoset (muut paitsi Koo) ottivat heilumiseni yllättävän lunkisti, enkä joutunut kuuntelemaan seiniä potkivia ja kiljuvia hevosia. Poni oli lievästi sanottuna ihmeissään, kun hän ei saanutkaan aamuruokia tarhaan, ja joutui kaiken lisäksi poistumaan sieltä ennen iltapäivä viittä! Apua. Pienien kummastelujen jälkeen poni kuitenkin kipitti talliin, jossa purin ponin kääröistään ja siistin sitä vielä vähän. Pakkasin loput mukaan lähtevät tavarat, suojitin, päitsitin ja loimitin ponnyn, ja lähdimme pihalle trimmaaman tarhojen edustaa.

Isä tuli melko pian, ja kiinnitti kopin auton perään. Hetken värkättyämme laskimme lastaussillan, ja ponin niin-liikaa-jännitetty lastaus saattoi alkaa. Kolmisen kertaa K peruutti pois, mutta saatuaan aina löysää narua ja kannustaessani ponia kapuamaan kyytiin, se lopulta tuli varsin nätisti etupuomille jossa sai nauttia hyvin monipuolisen Biotiini Namino-aamupalansa. Äiti tuli koirien kanssa lähes heti ponin lastauksen jälkeen, joten pääsimme lähtemään. Matkalla pysähdyimme kerran, katsomaan vinkan kiinnityksen bussipysäkille ennen moottoritielle kurvaamista. Loppu matka (ja pysähdystä ennenkin) sujui moitteettomasti, poni ei, kuten tavallista, ryskännyt kertaakaan ja kuopi vain tallin pihassa ennen lähtöä. Purku sujui tavalliseen tapaan, siis ilman mitään ongelmia, ja kuljetusvarusteista riisuttu poni pääsi hetkeksi jaloittelemaan ennen loimitusta ja tilapäiskarsinaansa menoa.

Aamu alkoi teoriaosuudella. Voin jossain vaiheessa kirjoittaa pidemmästikin EASELin toimintaperiaatteista ja ideologiasta, mutta juuri nyt en jaksa. Johtuen ehkä viimeaikaisista Ituhippikeskusteluista mieleeni jäi päälimmäisenä eräs vertaus johtajasta, tai johtajuudesta. Rajavartiossa miehet kuulustelevat vain kun on tarve ja rajaa on ylittämässä joku epäilyttävä henkilö -ei rajojen toiselle puolen heitellä varmuuden vuoksi pommeja, ettei rajaa ylitettäisi. Siis, hevosta on turha simputtaa ja käskyttää pönkittääkseen omaa johtaja-asemaansa. Hitto että nyt tulee muuten järkevää tekstiä, ehkä olisi pitänyt tehdä tämä vasta huomenna vähän parempien yöunien jälkeen...

Tää on sit saletisti VakavastiOtettavaNarunPyörittäjä

Anyhow, kahden ja puolen tunnin teoriatuokion jälkeen oli tosiaan se tunnin ruokatauko, jolloin söimme ja tarkistin ponin. Sillä oli kaikki kunnossa, herra oli aivan innoissaan kunnolla purutetusta karsinasta, ja heitti useampaan otteeseen siellä ympäri. (ja ihan siis asiasta tietämättömille tiedoksi; tuo on ollut ponin tapana viimeiset seitsemän vuotta, eli tuskin sillä mitään ongelmia on -kunhan nyt vain sattuu rakastamaan piehtarointia.)

Pyöri yksinäs stna.

Tauon jälkeen kokoonnuimme maneesiin ja aloitimme käytännön harjoitukset. Hevos-ihmis-pareja oli viisi, ja olimme näistä viimeisenä. Kaikki neljä muuta kopotia olivat suomenhevosia, jotka olivat olleet omistajillaan suhteellisen vähän aikaa. Jokaiselle oli varattu suurinpiirtein puolisen tuntia muistaakseni. Lähdin viimeisen hevosen loppuvaiheilla melko kiireessä siistimään tuhannen puruista ponnya edes hieman edustavemmaksi. Poni käveli maneesiin kuin olisi useamminkin siellä käynyt, vaikka edellisestä maneesikerrasta (ABCn kisoissa) on puolisentoista vuotta, eikä poni ole koskaan käynyt lähelläkään Ruukin maneesia. Kuten muiltakin, myös minulta kyseltiin perustietoja minusta sekä ponista, yhteisen taipaleen pituutta, ongelmia, ponin käyttöä ja sen sellaista ponin ollessa koko ajan irti. Se kävi, yllättäen, myös kokeilemassa hyvin läheisessä kontaktissa maneesin hiekkaa pariinkin otteeseen, jonka vuoksi on hyvin *köh* puhdas näissä kuvissa. Lataan parasta aikaa videota (enää 485 minuuttia jäljellä....) meidän demoilustamme, joten en sen enempää jaksa tästä selittää. Paitsi että, kuten tuttua, meidän ongelmana oli taas jälleen kerran maastakäsittely. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että ongelmamme eivät johdu kunnioitus- eivätkä luottamuspulasta, vaan yksinkertaisesti poni ei vain näe yhtään mitään järkevää syytä esimerkiksi pyöriä ympärilläni ympyrää.

Viimeisenä, juuri ennen maneesista poistumista Mari (Louhi-Lehtiö) totesi, että "Sulla on ihan mieletön hevonen, pidä siitä kiinni. Teillä on kympin suhde, tuollasta näkee harvalla. Jos sä joskus joudut tästä luopumaan, soita heti mulle, tällasen ponin ei pidä enää koskaan joutua kiertelemään. Mut tottakai mä toivon, että sä pystyt pitämään tän loppuun saakka." Huih...

Loppukeskustelujen jälkeen päästin ponin karinasta talutteluun, kävimme kiertelemässä raviradalla ja juoksentelemassa pitkin Ruukin hevosopiston pihoja, ja valmistelin ponin lastauskuntoon. Isän vedettyä vinkan ponin näkyviin, oli poni selvästi ihan valmiina kotiinpaluuseen. Ponin oltua tuollaisessa mielentilassa, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, ja päätin kokeilla ponin lähetystä koppiin. Äiti meni palkkaamaan sitä vinkan etuosaan leivillä, levitin käteni ja poni käveli suoraan sisälle. Poni, jonka kanssa on parhaimmillaan pari vuotta sitten tapeltu neljänkin tunnin ajan kyytiin menemisessä -ja ihminen on joutunut luovuttamaan. Harmi, että isä oli juuri kävelyttämässä koiria, eikä tätä historiallista tapahtumaa saatu tallennettua.

Oli taas sen verran hieno päivä, että tällä jaksaa taas jonkin aikaa. "Sä oot tehny upeeta työtä! Tuolla katsomossa on rivi aikuisia, jotka haaveilee, et ne ois hevosiensa kanssa tässä pisteessä." Ihana, ihana pieni poni, ja mieletön päivä! EASEL on just eikä melkein meidän tyylinen "suuntaus", allekirjoitan oikeastaan jokaisen asian kyseisestä ideologiasta. Huomenna sitten vielä kuunteluoppilaaksi.

Valmiina lähtöön, yy kaa koo nee vii kuu!

Huli ei lähde mukaan.

Vinkka puhdistettu ja purutettu.
Mukaanlähtevät (mm. paaaaaljon heinää) tavarat kannettu.

Poni märkä + yöksi luvattu sadetta --> ihis ja sadeloimi, toivottavasti

se on vielä aamulla hengissä tuon loimivuoren alla...

Poni pesty ja tuplaloimitettu.
Heinät pussitettu, tuoreet niitetty.

Kuljetuspäitset + lastausliina, kuljetussuojat sekä ponnyn aamuruuat.

Kuljetussuojat pyyhitty pölyistä ja kannettu ihmisten ilmoille.
Nahkapäitset sekä edustusvermeet pesty.
Ehkä me ollaan nyt valmiita huomiselle?

Palleroporonjäkälä iltaruuilla.

Lastaus pelottaa normaalia(kin) enemmän, sillä käytössämme on tällä kertaa ponille täysin vieras, Emmin ja perheensä koppi. Ja koko päivä pelottaa ihan pirusti, tai ehkä jännittää, tai en tiedä. Pelottaa. Mihin olemme sitten matkalla? No Ruukkiin, EASEL-Horse Training-kurssille demoilemaan. Aaapuuuaaa!

Saa nähdä, montako tuntia saan nukuttua. Ja kuuden tunnin päästä pitäisi olla harjaamassa kaakkia edustuskuntoon, siitä puolen tunnin päästä lastaamassa elukkaa kyytiin, iik! Kaikista parasta on, että tuo atanan eläin on ollut harvinaisen kamala viime päivinä -jotain mr. Koon käytöksestä kertoo se, että hän päätti potkaista minua mahaan ensimmäistä kertaa näiden seitsemän vuoden aikana. Toisaalta taas eilen se oli aivan ihana puspusnallekarkki...

Meikäläiselle lisästressiä aiheuttaa se, etten tiedä riittääkö nuo heinät ponille koko päiväksi, sillä tuo on ollut säännöstelyllä heinällä viimeksi vuosi sitten -ja silloinkin laumatarhauksessa, eli minulla ei ole hajuakaan, miten paljon tuo vetelee heinää naamaansa noin 12 tunnin aikana. Niin, ja se, että poni ei ole puoleen vuoteen ollut karsinassa yli tuntia kerrallaan, ja huomenna hänen tulisi viettää valjaskatoskarsinassa ainakin teoriaosuuden ajan, eli jotain 2,5 tuntia. Tämän jälkeen on onneksi tunnin ruokatauko ennen hevosten maneesiinottoa, jonka ajan tulen varmaan roikkumaan ponin narussa, ettei sen tarvi kököttää pienessä kopissa. Saa nähdä montako seinää on vielä pystyssä, ja montako miljoonaa kierrosta poni on ehtinyt boksissaan pyöriä teorioiden aikana...

Sunnuntaille poni ei pääse mukaan kuljetusongelmien vuoksi, mutta itse menen tällöinkin kuuntelemaan ja katsomaan.

Ainiin, tänään loppui kahden viikon kesätyöni, jes! En olisikaan jaksanut enää yhtään aamutallia. (ja huomenna silti puoli seitsemäksi tallille, öh..?)

Salamamaasto & hukkuva hirvi

Kävimme eilen Koon kanssa kaulanarumaastossa tuossa lähimetsässä. Epävakaana ollut taivas päättikin revetä salamoimaan mereltä päin juuri päästyämme maastopolulle, mutta päätin silti jatkaa matkaa. Ja se todellakin kannatti! En ole piiitkään aikaan ollut noin mahtavalla maastoreissulla Koon kanssa, on se vaan huippu poni! Poni, joka seitsemän vuotta sitten heitti ratsastajansa selästä ja mursi hänen kätensä ukkosen jyristessä, kulki eilen korvat hörössä ilman huolen häivää pitkin metsiä, vaikka välillä jyrähteli aivan päällämme. Ihana, ihana pieni poni! Palkkasin joitain pysähdyksiä ylläpitääkseni niiden toimivuutta, rälläsimme täyttä laukkaa kotiin päin ja hölkkäsimme rentoa, pitkää ravia. Ja poni toimi, taas jälleen kerran, kuin unelma. Jokin siinä vain on, että tuo poni toimii kaulanarulla kymmenen kertaa paremmin, kuin suitsilla. Ehkä en vain osaa ratsastaa...

Sylpy ottaa yhteyttä ulkoavaruuteen.

Tänään kävimme Sypen, Ellin ja Papin kanssa kestävyysmaastossa, aikaa kaikkinensa reissuun kului kolmisen tuntia. Johtuen myöhäisestä ajankohdasta, (olimme liikenteessä noin kello 19:30-23) tuli tempo pitää melko reippaana, ettemme jääneet lihansyöjäötököiden ja verenimijöiden saartamiksi. Perinteinen vedenpuhdistamo - vanha kuntopolku - Virpiniemen hiittilenkki -matka, jonka jälkeen törmäsimme lenkkiään lopettelevaan Sohviin ja Papruun. He päättivät lyöttäytyä seuraamme hiekkakuopille, jonne matkasimme melko reippaassa tahdissa, lähinnä laukaten virtaisista puoliverisistä johtuen. Ei siinä, Paprussakin oli vielä melkoisesti virtaa, vaikka olivat jo kaksi tuntia metsiä kierrelleet.

Hiekkakuopille päästyämme rälläsimme hevosilla kolmesti mäkisen kuopan päästä päähän, räiskien lätäkössä ja kahlaten hiekassa kirjavan ja omistajansa odotellessa viimeisen mäen päällä. Alkoi vähitellen Sypenkin vauhti hyytymään, joten jätimme mäet rauhaan ja lähdimme kotimatkalle. Palattuamme hiittilenkille, ja kierrettyämme sen takakurviin, oli pakko yllyttää Sohvi spurtille ja Papruhan muuten lähti! Iso valkoinen takamus vaan näkyi horisontissa, kun yritimme Sypen kanssa saada edes vähän välimatkaa kurottua. Papinkin ohitettua meidät päätti herra Koukkupolvi heittää kiitolaukalle, muttei siltikään saanut P-duoa kiinni -voi raasua.

Ei Syyläkorvaa turhaan koukkupolveksi sanota, sen jalat muistuttaa lähinnä korkkiruuvia...

Päätimme Ellin kanssa lähteä vanhaa kuntopolkua pitkin merelle, ja hyvästelimme kirjavan ratsukon. Matka Virpiniemestä Leton rantaan sujui taas melko reippaalla vauhdilla -ei siellä vaan oikein voinut kävellä tai kaikki olisivat kuolleet verenhukkaan! Merelle päästyämme kylmäsimme hevosten jalkoja, kahlailimme mahaa myöten vedessä ja lopulta päädyimme riisumaan ratsumme satuloistaan ja käymään ihan uimassa saakka -eipähän tarvinnut tallin vesiä tuhlata hikien huuhteluun! Sypen kanssa kävimme polskimassa pisimmät uimapätkät koskaan, viimeisillä kerroilla Koukkupolvi alkoi vähitellen tuntua hukkuvalta hirveltä ja oli pysyttävä matalikossa. Sillä on muutenkin kehitettävää uimatyylissään, lähinnä takajalkojen osalta, että poni pystyisi pitämään itsensä paremmin pinnalla. Kerran Sypen pääkin kävi puoleen väliin pinnan alla, ja luulin tosissani, että nyt hukutin elämäni miehen. Mutta ei, hieno ruuna pelasti tilanteen ja sai jalat osumaan pohjaan.

Papikin kävi uimassa saakka!

Tunteroisen vedessä leikittyämme pääsimme kotimatkalle. Tallilla ruunat pääsivät karsinoihinsa, hain Sypelle purut, ja pesimme varusteet.

Olen nyt tosiaan tämän loppuviikon perjantaihin saakka, sekä ensi viikon arkipäivät (yhteensä siis 2x ma-pe eli 10 päivää) tallilla kesätyöorjana, joten aikaa kuluu pelkästään tallilla sellaiset kuutisen tuntia karsinoita siivoillessa ja heiniä pussittaessa. Työhöni kuuluu aamu- ja iltatallien teko, sekä yönsä tallissa viettäneiden (2-5 hevosta) karsinoiden putsaaminen. Niin joo, ja Ellin hevosten ruokien teko, sekä mahdollinen muu hoito. Lisäksi olen syötellyt lihotuskuurilla olevaa Syppeä aamuin illoin puolisen tuntia laidunta rehevämmillä alueilla, saisi vähitellen alkaa näkyä rimppakintun kropassakin tuo ylenpalttinen syöminen... Tämän postauksen kuvista muuten kiitos ihanaiselle Samsung Galaxy Minilleni... Nyt pitää alkaa vähitellen poistumaan koneelta, herätyskello soi kolmen tunnin päästä!

♥