Ruukki [x] check'd

Aamu alkoi varhain, vaikken yöllisistä heräämisistäni johtuen jakasanutkaan nousta kuudelta ja lojuin sängyssä vielä puoli tuntia ylimääräistä. Vaatteet niskaan, aamupalaa naamaan ja reippahasti askeleet kohti tallia. Olin siellä ennen aamutallintekijää, mutta sisällä oleskelevat hevoset (muut paitsi Koo) ottivat heilumiseni yllättävän lunkisti, enkä joutunut kuuntelemaan seiniä potkivia ja kiljuvia hevosia. Poni oli lievästi sanottuna ihmeissään, kun hän ei saanutkaan aamuruokia tarhaan, ja joutui kaiken lisäksi poistumaan sieltä ennen iltapäivä viittä! Apua. Pienien kummastelujen jälkeen poni kuitenkin kipitti talliin, jossa purin ponin kääröistään ja siistin sitä vielä vähän. Pakkasin loput mukaan lähtevät tavarat, suojitin, päitsitin ja loimitin ponnyn, ja lähdimme pihalle trimmaaman tarhojen edustaa.

Isä tuli melko pian, ja kiinnitti kopin auton perään. Hetken värkättyämme laskimme lastaussillan, ja ponin niin-liikaa-jännitetty lastaus saattoi alkaa. Kolmisen kertaa K peruutti pois, mutta saatuaan aina löysää narua ja kannustaessani ponia kapuamaan kyytiin, se lopulta tuli varsin nätisti etupuomille jossa sai nauttia hyvin monipuolisen Biotiini Namino-aamupalansa. Äiti tuli koirien kanssa lähes heti ponin lastauksen jälkeen, joten pääsimme lähtemään. Matkalla pysähdyimme kerran, katsomaan vinkan kiinnityksen bussipysäkille ennen moottoritielle kurvaamista. Loppu matka (ja pysähdystä ennenkin) sujui moitteettomasti, poni ei, kuten tavallista, ryskännyt kertaakaan ja kuopi vain tallin pihassa ennen lähtöä. Purku sujui tavalliseen tapaan, siis ilman mitään ongelmia, ja kuljetusvarusteista riisuttu poni pääsi hetkeksi jaloittelemaan ennen loimitusta ja tilapäiskarsinaansa menoa.

Aamu alkoi teoriaosuudella. Voin jossain vaiheessa kirjoittaa pidemmästikin EASELin toimintaperiaatteista ja ideologiasta, mutta juuri nyt en jaksa. Johtuen ehkä viimeaikaisista Ituhippikeskusteluista mieleeni jäi päälimmäisenä eräs vertaus johtajasta, tai johtajuudesta. Rajavartiossa miehet kuulustelevat vain kun on tarve ja rajaa on ylittämässä joku epäilyttävä henkilö -ei rajojen toiselle puolen heitellä varmuuden vuoksi pommeja, ettei rajaa ylitettäisi. Siis, hevosta on turha simputtaa ja käskyttää pönkittääkseen omaa johtaja-asemaansa. Hitto että nyt tulee muuten järkevää tekstiä, ehkä olisi pitänyt tehdä tämä vasta huomenna vähän parempien yöunien jälkeen...

Tää on sit saletisti VakavastiOtettavaNarunPyörittäjä

Anyhow, kahden ja puolen tunnin teoriatuokion jälkeen oli tosiaan se tunnin ruokatauko, jolloin söimme ja tarkistin ponin. Sillä oli kaikki kunnossa, herra oli aivan innoissaan kunnolla purutetusta karsinasta, ja heitti useampaan otteeseen siellä ympäri. (ja ihan siis asiasta tietämättömille tiedoksi; tuo on ollut ponin tapana viimeiset seitsemän vuotta, eli tuskin sillä mitään ongelmia on -kunhan nyt vain sattuu rakastamaan piehtarointia.)

Pyöri yksinäs stna.

Tauon jälkeen kokoonnuimme maneesiin ja aloitimme käytännön harjoitukset. Hevos-ihmis-pareja oli viisi, ja olimme näistä viimeisenä. Kaikki neljä muuta kopotia olivat suomenhevosia, jotka olivat olleet omistajillaan suhteellisen vähän aikaa. Jokaiselle oli varattu suurinpiirtein puolisen tuntia muistaakseni. Lähdin viimeisen hevosen loppuvaiheilla melko kiireessä siistimään tuhannen puruista ponnya edes hieman edustavemmaksi. Poni käveli maneesiin kuin olisi useamminkin siellä käynyt, vaikka edellisestä maneesikerrasta (ABCn kisoissa) on puolisentoista vuotta, eikä poni ole koskaan käynyt lähelläkään Ruukin maneesia. Kuten muiltakin, myös minulta kyseltiin perustietoja minusta sekä ponista, yhteisen taipaleen pituutta, ongelmia, ponin käyttöä ja sen sellaista ponin ollessa koko ajan irti. Se kävi, yllättäen, myös kokeilemassa hyvin läheisessä kontaktissa maneesin hiekkaa pariinkin otteeseen, jonka vuoksi on hyvin *köh* puhdas näissä kuvissa. Lataan parasta aikaa videota (enää 485 minuuttia jäljellä....) meidän demoilustamme, joten en sen enempää jaksa tästä selittää. Paitsi että, kuten tuttua, meidän ongelmana oli taas jälleen kerran maastakäsittely. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että ongelmamme eivät johdu kunnioitus- eivätkä luottamuspulasta, vaan yksinkertaisesti poni ei vain näe yhtään mitään järkevää syytä esimerkiksi pyöriä ympärilläni ympyrää.

Viimeisenä, juuri ennen maneesista poistumista Mari (Louhi-Lehtiö) totesi, että "Sulla on ihan mieletön hevonen, pidä siitä kiinni. Teillä on kympin suhde, tuollasta näkee harvalla. Jos sä joskus joudut tästä luopumaan, soita heti mulle, tällasen ponin ei pidä enää koskaan joutua kiertelemään. Mut tottakai mä toivon, että sä pystyt pitämään tän loppuun saakka." Huih...

Loppukeskustelujen jälkeen päästin ponin karinasta talutteluun, kävimme kiertelemässä raviradalla ja juoksentelemassa pitkin Ruukin hevosopiston pihoja, ja valmistelin ponin lastauskuntoon. Isän vedettyä vinkan ponin näkyviin, oli poni selvästi ihan valmiina kotiinpaluuseen. Ponin oltua tuollaisessa mielentilassa, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, ja päätin kokeilla ponin lähetystä koppiin. Äiti meni palkkaamaan sitä vinkan etuosaan leivillä, levitin käteni ja poni käveli suoraan sisälle. Poni, jonka kanssa on parhaimmillaan pari vuotta sitten tapeltu neljänkin tunnin ajan kyytiin menemisessä -ja ihminen on joutunut luovuttamaan. Harmi, että isä oli juuri kävelyttämässä koiria, eikä tätä historiallista tapahtumaa saatu tallennettua.

Oli taas sen verran hieno päivä, että tällä jaksaa taas jonkin aikaa. "Sä oot tehny upeeta työtä! Tuolla katsomossa on rivi aikuisia, jotka haaveilee, et ne ois hevosiensa kanssa tässä pisteessä." Ihana, ihana pieni poni, ja mieletön päivä! EASEL on just eikä melkein meidän tyylinen "suuntaus", allekirjoitan oikeastaan jokaisen asian kyseisestä ideologiasta. Huomenna sitten vielä kuunteluoppilaaksi.