Huh, huomenna tulee jo kuukausi edellisestä postauksesta -ja Koon muutosta! Aika menee ihan hurjan nopeasti, joskin tämän kuukauden aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. Ponille ei juurikaan, se kun on otsikon mukaisesti viettänyt laidunlomaa ihan luvattoman paljon allekirjoittaneen paiskiessa 56-tuntista työviikkoa. Olen nyt taas pohtinut ponille ystävä -ilmoitusta, mutta motivaatio moiseen on ihan olematon, kun edellisistäkään ei ole mitään poikinut. Harmittaa vaan niin kovin käydä vain vähän ennen iltakahdeksaa suoraan töistä rasvailemassa ponia ja syöttämässä jokunen porkkananpala, kun poni välillä yli-innokkaastikin olisi valmis tekemään kaikkea.
Ehkä tämä tästä kuitenkin jossain vaiheessa. Eikä ponilla ole mitään hätää, sillä on ihan maailman paras koti, jossa on aina halutessaan katto pään päällä, puhdasta ja kuivaa, ja hoito on aivan ensiluokkaista. Niin, ja se liikkuu Siinan kanssa niin paljon, ettei ole lomailusta huolimatta lihonut tai tiputtanut lihaksiaan juurikaan. Ilmeisesti metsässä rymyäminen on lisäksi niin laadukasta liikuntaa että poni polkee takasillaan yhä edelleen siihen malliin, ettei niissä ole oikein mitään vuoltavaa. Tai sitten Kookin on alkanut liukua pitkin kalliota, kuten Siina on jo muutaman vuoden tehnyt.
Tästä kuvasta voivatkin tulevat kolmasluokkalaiset opetella väli-ilmansuunnat. KOrvaKArva ja läntisen puolen muistisäännön kehittely jääkin sitten maantiedon opettajalle.
Täällä(kin) on viimepäivät satanut ihan urakalla, aamulla katselin Forecaa että parempi mennä aamu(päivä)sta kun iltaa kohti lämpötila vain laskee ja tuuli yltyy. Siispä kamera sekä pesussa ollut smurffihuppu kainaloon ja ferrarin kurvaus tien varresta. Matkalla suunnittelin, kuinka voisin vaikka liikuttaakin ponia, tiet olisivat nyt pehmeämmätkin. Ennen perille pääsyä totesin kuitenkin, että parempi olla kiusaamatta ruunaa ja antaa sen laiduntaa sen aikaa kun portti on auki. Sen jälkeen poni hengaileekin luultavimmin pihatossa sateensuojassa aamuun saakka, kunnes väliportti avataan taas...
Päivän poneilut sisälsikin kameralla osoittelua, saippuoimista ja öljyämistä kirjaimellisesti korvista ja kavioista häntään, sekä psyllium-kuurin aloittamisen, kun poni erehtyi mulkaisemaan koskiessani takavatsaan. Nyt minulla on vapaata maanantaihin saakka, sen jälkeen kolme päivää töitä ja taas neljä vapaata. Ajojärjestelijämme oli jalomielisesti ajatellut, että voisin käydä juhannuksena Oulussa, mutta koska paikkakunnalla on perheestä tasan pikkuveli, marsu ja
siskon koira, en ehkä jaksa raahautua ylöspäin. Täytyy siis poneilla ihan urakalla! Tai mennä lätäkön yli länsinaapuriin jusseilemaan vanhempien (Yodan [joka tänään edusti kauniina Virossa näyttelyssä, voi mussu! ♥]) seuraan.
Ponille kuuluu siis vallan loistavaa, se ei ole *kopkop niiiiiiin paljon!* kutissut aikoihin ja auki hangattuihin kohtiin kasvaa karvat ja jouhet takaisin kohinalla. Ruuna jatkanee laiduntelua ja laumassaan hengaamista, minä jatkan työihmisen elämää ja asunnonmetsästystä, nimimerkillä irtisanoin keskustayksiöni ja kahdentoista päivän jälkeen olen asunnoton. Onneksi on suuri tila-auto jossa majailla. (tässä pitää tietää että minulla on kolmiovinen pieni
compactikoppi)