keskiviikko 10. elokuuta 2016

Ihottumaloimet vertailussa


Muutama kesä sitten kirjoittelin hupuista ja ohimennen lopussa mainitsin myös siihen mennessä käyttämistämme ihottumaloimista; Horzen, Hööksin sekä Horse Comfortin versioista. Heinäkuussa 2014 Koon muutettua Takkulaan ostin sille kokeiluun uutta merkkiä, Horseware Rambo Sweet Itch Hoodyn, josta kirjoittelin melkoisen tuohtuneeseen sävyyn. (Horseware hei, tuo ja Micklem-postaus ovat edelleen blogin kiinnostavimmat tekstit, vink vink... [Haaveilen edelleen omista Micklemeistä]) Tämän jälkeen ponille on haettu postista pari muutakin, jotka ovat tämän vertailun kohteina. Jokainen loimista on itse omasta kukkarosta maksettu eli tämä ei ole maksettu mainos, en kuitenkaan ole maksanut täysiä hintoja yhdestäkään vaan ollut oikeaan aikaan oikeassa Facebook-ryhmässä. Kaikissa näistä on sileä sisävuori kaulassa sekä lavoilla, jota ei tietääkseni muissa ihottumaloimissa ole. Kaikki käytössä olevat ihottumaloimet ovat kokoa 5'9 = 125cm, muut loimet (esim. Bucas ja Equitare) Koolla on 135cm.



Horseware Rambo Sweet Itch Hoody
++ kestävyys
++ puettavuus
+ kaulan suojaus
+ hännän suojaus
- korvareikien kohdat
- mahan ja jalkovälien suojaus
--- etukiinnitys
Tämän mallin loimia meillä on siis ollut käytössä nyt pari kesää, ensin pari kuukautta tuo 130cm (6'0) kokoinen joka osoittautui ihan liian suureksi, ja sen jälkeen 125cm. (5'9) Loimi kesti nuorten poikien laumassa remuamiset hyvin, ensimmäisestä loimesta irtosi ylin tarranauha painiessa, mutta kangas itsessään pysyi naarmuttomana. Nyt toisen loimen oltua pari kesää käytössä, on kangas ilmeisesti "väsynyt" ja alkanut rispaantumaan, mutta reiät ovat helposti paikattavia eivätkä purkaudu juurikaan. Loimi on superhelppo pukea "perinteisen" loimen tapaan, josta on tullut kiitosta ponia loimittaneilta. Kaulakappale pysyy hyvin niskassa, vaikkei korvareiät osu todellakaan kohdilleen. Tällä loimella Koon häntä on pysynyt parhaassa kunnossa, se kun on niin iso että peittää häntäruodon vaikka poni kantaisikin häntäänsä ylhäällä. Mahakappaletta loimessa ei ole, vaan tuollaiset lipareet, jotka menevät Koon ympäri, mutta ei kuulemma monen muun. Etujalkojen väliin ei ole mitään suojaa, ja lipareet peittävät harmittavan lyhyeltä matkaa taaksekin.

Suuren suuren miinuksen loimi saa etukiinnityksistä. Siitä, ettei sitä saa säädettyä ollenkaan. Loimi istuisi varmasti paremmin vähän muhkummalle tapaukselle, Koon päällä tuo valahtaa, enkä jaksa uskoa, etteivätkö nuo järjettömän massiiviset lukot painaisi ryntäisiin. Koo ei ehkä ole Rambon loimien mallinen, sillä jokaiseen remmiin haluaisin lisää säätövaraa pienemmäksi. Kulutamme nykyisen loimen loppuun, mutten usko uutta hankkivani, korkeintaan käytettynä varaloimeksi. Ramboon on tähän mennessä ommeltu jokunen pätkä lankaa, sen suuremmilta korjauksilta on vältytty.

Loimen ovh on noin 130 euroa, ensimmäisestä loimesta maksoin kertaalleen toisen hevosen päälle kokeiltuna 115€ sisälltäen postikulut ja toisesta hieman enemmän käytettynä 47,90€ postikuluineen.


Snuggy Hoods Bug Body Rug
++ peittävyys
+ tarrat
+ etujalkojen välin suojaus
- kestävyys
- reikien rispaantuminen
- hankaa sä'ästä
- puettavuus
- hännän suojaus
-- tarrojen kestävyys

Tämän hain postista viime syksynä, loppusyksyn sekä alkukesän tämä oli ykkösloimena. Snuggya peittävempää ihottumaloimea en ole löytänyt, mutta loimessa on iso liuta miinuksia. Loimen malli on Koolle sopiva, paitsi sä'än kohdalta. Loimi hankasi ruunan säkäalueen kaljuksi fleecepehmusteesta huolimatta, samaa olen kuullut muillakin tapahtuneen. Pitkän hupun kanssa säkä pitää jouhensa ja karvansa. Tykkään noista litteistä tarroista, sillä ne eivät paina hevosta kangasta enempää piehtaroidessa tai makoillessa, kuten perinteisimmissä (kuten nuo yllä luettelemani) loimissa. Tarrat ovat kuitenkin harvinaisen huonolaatuiset, ainoastaan kaula- ja loimikappaleen yhdistävät tarrat ovat säilyneet hyväkuntoisina nämä muutamat kuukaudet -niitä kun ei ole avattu sitten ensimmäisen pukemisen. Häntäputkilon tarra on nykyään olematon suojaten vain aivan hännänjuuren ponin kantaessa häntäänsä vähänkään, kuten kuvastakin näkyy, mahakappaleenkin tarrat pettävät varmasti ennen kangasta. Sama vika on myös Snuggyn hupuissa, (joita meillä on nykyään kolme kappaletta) ainoastaan niskassa olevat kuminauhan päähän laitetut tarrat pitävät edelleen. Nykyisessä Snuggyn mallissa on kuulemma isompi häntäläppä, joka voisi auttaa suojaamisessa ilman toimivia tarrojakin.

Olen pettynyt loimen kestävyyteen, tämä olisi varmasti ollut tilkkutäkkinä tuossa poikaporukassa. Kangas lisäksi lähtee repeytymään lisää rei'istä ja sitä on haastava korjata venyvyyden vuoksi. Loimi on haastavampi pukea pään yli pujotettavana mallina, ponin ollessa toisten hoidettavana olenkin jättänyt sille toisen loimen päälle. Normaalihintaan en Snuggya ostaisi millään, mutta suunnittelin ostavani seuraavasta -50% kampanjasta Sweet Itch Anti-Itch -loimen sekä vetoketjullisen pitkän kaulakappaleen. Snuggyyn on laitettu kangaspaikka sekä ommeltu useampaan otteeseen.

Loimen ovh on noin 190 euroa, itse maksoin tästä 109 euroa postikuluineen Snuggy Hoodsin alennuksista.


Weatherbeeta Sweetitch Combo 
++ puettavuus
++ etukiinnitys
+ korvareiät & kaulakappale
+ lapalaskokset
- mahakappale
- etujalkojen välin suojaus

Weatherbeeta puolestaan on melkoisen uusi tuttavuus, se on ollut nyt noin kuukauden käytössä ykkösloimena. Tämäkin on helppo pukea, joskin yhden häntäremmin (Horseware) sijaan Weatherbeetassa on jalkalenkit. Suuret ylistykset loimi saa kuitenkin etukiinnityksistään. Olkoot hitaat soljet, siinä on säätövaraa, eikä noita massiivisia ryntäisiin porautuvia pikalukkoja. Tämä sopii selvästi myös edestä kapeammalle, tämän loimen käytön jälkeen Koolle ei ole tullut mitään takin aiheuttamia hankautumia. Kaulakappale pysyy hyvin ylhäällä ja korvareiät osuvat ainakin Koolla kohdilleen, aina korvat eivät ole koloissa pysyneet vaan niska on silti ollut suojattuna. Weatherbeetassakaan ei ole etujalkojen väliin suojaa, sen lisäksi mahakappale on harmittavan lyhyt ja sekin lyhyys vain lyhenee kun kappale taittuu kaksin kerroin kiinnitysten ulkopuolilta. Loimen vastakappaleet ovat kuminauhaa. Ja hyvin löysää sellaista, kaiken lisäksi myös hyvin helposti kiristyksiltään löystyvää. Sen vuoksi loimi ei pysy niin napakasti paikoillaan piehtaroidessa ja mahakappale voi roikkua seuraavana päivänä. Jos saan ompelukoneen hankittua, huristelen tähän kuminauhojen tilalle joustamattomat nauhat. Loimen kestävyydestä en osaa sanoa kuin sen, että reilun kuukauden (tai no käytännössä ehkä kolmen viikon, kun takki on käynyt pestävänä useampaan otteeseen) käytössä ei ole tullut naarmuakaan. 

Loimen ovh on noin 120 euroa, itse maksoin tästä vähän käytettynä 75 euroa postikuluineen, voisin ostaa toisenkin jos aktivoituisin tuunauksessa.

Pukemiskuvan ottanut Kaisa

Loimien lisäksi meillä on tosiaan Snuggy Hoods Sweet Itch Anti-Itch Hood sekä Head -huput käytössä, vanhin on kohta kaksi vuotta sitten ostettu. Valikoimiin sisältyy kaksi lyhyttä (Head) vaaleansinistä sekä yksi pitkä (Hood) tummanruskea, kaikki ilman vetoketjuja. Verkolliset huput olisivat varmasti Koollekin parempia, mutta nämä ovat toistaiseksi ainoita, joita Koo on suostunut pitämään päässään. Huppuihin on tullut joitain pieniä reikiä ja vain yhdessä on turvalla oleva kuminauha tallessa -sekään ei tosin enää tarraudu vastakappaleeseensa. Hupuissa on hyvä sileä sisävuori sekä tarpeeksi tilaa korville, ettei Koota ahdista. Huput hankaavat jonkin verran turvalta.

Snuggy-setin lisäksi kiinnostaisi kokeilla Boettia, mutta mieletöntä mielenkiintoa en siihen kohdista karhean sisäpuolen vuoksi -haluan varjella ponin harjaa niin pitkälle kuin mahdollista. Tokihan joku näppärä siihen lisäkankaan ompelisi, mutta en itse lukeudu niihin. Bucasilla on myös vastaava helposti puettava malli, sellaisen voisin pois ostaa jos joku edullisesti omansa kauppaisi.

lauantai 6. elokuuta 2016

Viisi kilometriä tunnissa


Se on ilmeisesti ponin mukavuusalueen kävelynopeus. Eipä siis juuri maisemat vilise, mutta jos ei jaksa ratsastaa jokaista askelta eteenpäin, on siihen tyydyttävä. Tänään, matkantaittonopeutta tuskaillessani kaivoin puhelimen ja siitä Snapchatin esille, ja aloin heitellä hyvin järkeviä pätkiä My Storyyn. Nyt kun illanviettotapani vaihtuikin Porvoon keskustasta kotisohvalle, on sama julkaista tuo reilu puolitoista minuuttia tännekin vähän elämää tuomaan! Kyseessä oli nykyään hyvinkin harvinainen reissu, kun heitimme tuon ihan kahdestaan. En muistakaan millon viimeksi olisimme tuon bravuurilenkin kiertäneet. Ensimmäiset viitisen kilometriä olivat varsin verkkaisia, sen jälkeen poni heräsi tajutessaan laukkasuoran häämöttävän vain muutaman mutkan takana, ja takaisin tallille laitumelle päästiin kuin päästiinkin saman päivän aikana.



Huomenna tulee muuten tasan vuosi täyteen porvoolaisina, sekä minulla että ponilla. Hurjasti on ehtinyt tapahtua; poni on valitettavasti asunut kolmessa paikassa, minä sitäkin useammassa, olen aloittanut kaksi koulua, molemmista työssäoppimispaikoista tarjottiin töitä joista jälkimmäiseen jäinkin toukokuun jälkeen... Ponielämässäkin on tapahtunut, Koon muuttojen lisäksi. Muutaman kuukauden ajelin lähes päivittäin kahden tallin väliä Koon sekä Rocky-shettiksen luona, joista jälkimmäinen harmikseni tipahti arjesta silkan aikapulan vuoksi. Elo-syyskuun puuhailimme paljon neljästään Minkan, Siinan ja Koon kanssa, vastaavat päivät jäivät hyvin harvinaisiksi eri talleille lähdettyämme, mutta nyt taas eksymme toisinaan samaan aikaan tallille(kin). 

Niin kova kiire oli lisäheinille, että piti ihan ravata tammojen luo!

Olen käynyt läpi henkisen luopumisprosessin Koosta kolmesti; viime lokakuussa, tämän vuoden toukokuussa ja nyt vähän aikaa sitten, kun kutinaa ei ole meinannut saada kuriin millään. Tällä hetkellä on taas ihan ok tilanne, jollaisena toivon sen pysyvän loputkin ötökkäkaudesta. Melkoisen karuna sillä on lavat, naama ja häntä, mutta jos tilanne jatkuu tällaisena niin porskuttakoot tulevan talven, katsellaan ensi kesänä taas uudestaan. 

Näillähän ei siis olisi laitumellakaan tilaa olla omissa oloissaan vaan pitää kylki kyljessä syödä...

Kiharat vie Koon poniuden ihan uusiin sfääreihin, katu-uskottavalta se ei näytä edes arpinaamana