Malin on päässyt tekemään vähän kaikenlaista kuluneen viikon aikana -maanantaina hain postista ostamani valjakkovaljaat, joita on testailtu jo kahteen otteeseen. Heti paketista purettuani puin ne ponille, joka ei juurikaan välittänyt mistään muusta kuin häntäremmistä. Senkin pukeminen on kerta kerralta helpompaa. Totuttelimme valjaisiin peltokävelyllä, jonka meininkejä voit kurkata tästä linkistä. Seuraavana päivänä tamma pääsi niinikään valjasiiin, tällä kertaa kokeilimme ohjasajoa ja kahdella ohjalla juoksutusta sekaisin. Ohjasajo perässä kulkien onnistui hyvin, se on ponille selvästi tuttua puuhaa, vähänkin sivulle siirtyessäni Malin alkaa kiemurrella ja kääntyillä turhaan. Varsin kehityskelpoinen yksilö kuitenkin! Tästä näet videoita tiistailta.
Keskiviikko oli pelkkä harjauspäivä, vaan torstaina tallille päästyäni Minka oli juuri juoksuttanut Alpon ja päätin hyödyntää esille kaivetun juoksutusmittaisen köyden. Sekä paikalla olevan kameramiehen, tottakai! Joko Malinia on ennenkin juoksutettu, tai se on vaan niin herkkä ja fiksu että tajusi ympyrällä juoksemisen heti. Turhan lähelle se tuli koko ajan, enkä meinannut saada sitä pelkällä köydenpäällä pysymään tarpeeksi isolla ympyrällä. Onneksi kyseessä on hirmu kiltti ja asiallinen tyyppi, eikä ole mitään syytä pelätä että saisin ponia syliini tai takakavioita päähän. Kerran Malin kuitenkin lennätti kurat kaviostaan naamaani...
Tämä olikin ensimmäinen kerta sitten kotimatkan alkustressailujen kun tamma otti vähän hikeä pintaansa. Ja ai että oli onnellinen poni juoksentelujen jälkeen! Loppukäynneillä piti vielä vähän pöristä ja pompata jostain syystä, jota en koskaan saanut selville.
Olen aina tykännyt arabeista, ja ihmetellyt niiden mainetta hulluina kilipäähevosina. Neljä viikkoa kolmevuotiaan kyseisen rodun edustajan omistajana saa ihmettelemään yhä enemmän -onhan se energinen ja aktiivinen, mutta niin oli kylmäverinen Siinakin. Ja ihan samanlaisia loikkia se heitti, ja kaikki muutkin nuoret hevoset joiden kanssa olen touhunnut. Näiden suurin ero on kuitenkin se, että Malin ei koskaan ole rynnännyt eteenpäin -sen naru ei ole kertaakaan kiristynyt, vaan poni pomppaa aina ylöspäin jos nahkapuku kiristää, eikä tosiaan ole koskaan tarvinnut pelätä että Malin hyppäisi tai juoksisi päälle. Joitain viikkoja sitten umpihangessa kävellessä poni tosin tykkäsi kävellä samoja askeleita mieluusti samaan aikaan, silloin piti vähän muistutella välimatkasta.
