torstai 19. toukokuuta 2016

Koo ja vaalea varjo


Erinäisistä syistä johtuen Koo vaihtoi tallipaikkaa -jälleen. Laittaisin johonkin väliin vielä sanan valitettavasti, jos tämä minua haittaisi. Totuus kuitenkin on, että kyseinen paikka on hevoselle niin täydellinen kuin näillä leveyksillä on mahdollista -kaksi pihattorakennusta, tarhassa vaihtelevaa maastoa ja aina kuivaa ja pitävää alustaa, päivittäinen siivous, jatkuvasti tuulista joten ötököiden määrä on ihan minimissä, pääsy pihattoihin myös laidunaikaan, aina vettä, säännöllinen ruokinta, ehkäpä tärkeimpänä äärimmäisen fiksut ja luotettavat ihmiset... Listaa voisi jatkaa ties miten pitkään. Ja Koo huolittiin sinne! Nyt ruuna asustaa siis neljän tamman seurana, alla illan tunnelmia.

Ponia ei ajatettu yhtä ainoaa askelta!

Puolessa tunnissa ruuna oli ollut lähietäisyydellä jokaisen kanssa.

Ja vähän ajan päästä hyvinkin läheisissä tunnelmissa!

En ole nähnyt Koon rapsuttelevan kenenkään kanssa sitten Joosepin, ja sille sanoimme heipat elokuussa...

... eikä tätä tammaa ole nähty rapsuttelevan kenenkään kanssa kai koskaan.

Allekirjoittanut ehkä pidätteli vähän kyyneleitä...

Kaksikko sekä söi että joi samasta kupista, taas todistettiin historiallinen hetki tamman elämässä!

Työt ovat viime aikoina karsineet sekä poneilu- että bloggausaikaa radikaalisti, mutta ehkä tämä taas tästä. Etenkin, kun ei tarvi enää ponin asioita stressata, sillä on nyt kaikki niin hyvin kuin voi, ja mä oon niin onnellinen siitä. Meille ei kuitenkaan ole kuulunut oikein mitään kivaa mistä edes kertoa, poni ei esimerkiksi ole liikkunut useampaan viikkoon sillä talliaika on mennyt jalkoja kylmätessä tai haavoja hoitaessa. 
Neljä viidestä tallin hevosesta on muuten blogiotus, rautiaiden elämää voi seurailla täältä ja Siinan täältä.

Siellä se, vaalea varjo ponin perässä.