Aiver joustorunkoinen koulusatula osa 1

Satulanmetsästys on käynnissä. Löysin ilmoituksen 16,5-tuumaisesta Aiverin koulusatulasta Haukiputaalta, ja otin yhteyttä. Selvisi, että myyjä olikin tuttu nainen naapuritallilta, ja seuraavana päivänä, perjantaina, satula tuotiin tallille. Myyjä esitteli penkkiä ja mukana tulevaa Le Mieux-palahuopaa, soviteltiin satula ja haettuani joustovyön ja jalustimet lainaan varustin ponin loppuun ja lähdimme lenkille. Huopaan jätettiin eteen molemmat palat paikoilleen, taakse ei mitään.

Kävimme vajaan tunnin kentällä, metsässä ja hevosreitillä, enimmäkseen käyntiä huonoista pohjista johtuen, muutaman reippaan ravi- ja laukkapätkän otimme pohjien sen salliessa. Aluksi satulassa istuminen tuntui varsin oudolta ja tuntui, että istun metrin päässä ponista. Yht'äkkiä huomasin joko tottuneeni tähän, tai satula oli lämmennyt ja muotoutunut ponin selkään paremmin ja olin yllättävän lähellä ponia. Takajalkojen liike tuntui melkein jopa selvemmin kuin ilman satulaa, minkään sortin pomppulinnaefektiä en huomannut. Keventäessä satula kuitenkin aluksi heitti minut etukenoon. Jalustinhihnat sekä polvituet olivat ainakin tälle 165-senttiselle rungolle loistavassa paikassa. Istuin tuntui alkuun hieman ahtaalta toppahousujen kera, mutta taas joko totuin tai satula lämpesi, eikä asia häirinnyt. Jalustinten soljet tuntuivat "läppien" alta hirmu selvästi ja suunnittelinkin webbersien hankintaa. Selkärangantila pysyi satulan lämmettyäkin, eikä penkki puristanut ponin lapoja -ja poni liikkui tämän kanssa aivan yhtä mielellään kuin ilman satulaakin ollen varsin pidäteltävä.

Talliin palaaminen sai lähes itkupotkuraivarit aikaan. Eihän satula pysynyt paikoillaan sitten yhtään. Penkki varovaisesti pois selästä, vaikka sain kyllä silti karvoja suttaantumaan nostovaiheessa. Koon vartalon malli on kyllä satulan paikallaanpysymistä ajatellen haastava; edestä kapea, lapojen takaa vielä kapeampi, ja laihimmillaankin ponin vatsa on järjettömän pyöreä.

"Kainalon yläpuolella" olevat katkeilleet karvat ovat tulleet aiemmin ilman satulaa ratsastettaessa kuskin polvista, kolona näkyvä suttu selässä mitä luultavimmin satulaa poistaessa kun karvat jäivät huopaan kiinni...

... koska ratsastuksen ajan hankaantuneet karvat eivät olisi nousseet pystyyn, vaan suttaantuneet ja katkeilleet.

Oikealta puolelta löytyi kuitenkin lavan takaa tällainen, jota ei ennen ratsastusta ollut.

Tämänpäiväinen testiratsastus käydään vielä taaemmas satuloituna, liukuesteen kanssa ja yksillä paloilla, S-vyötä tai muuta vastaavaa en ole löytänyt kokeiltavaksi. Itse olen täysin myyty tälle, vaikka mieluummin yleispenkkiä olisinkin ostamassa. Ehdottomasti mukavin ja samalla tukevin satula missä olen koskaan istunut!

Esittelyssä Horseware Rambo Sweet Itch Hoody

Edit 9/14: loimi oli käytössä kolmisen kuukautta. Ensimmäisen kuukauden oli jalkaremmiviritelmä, joka myöhemmin hajosi, jonka jälkeen loimi pysyi paikoillaan ilman lisävirityksiä. Takki kesti nuoressa ori/ruunaporukassa loistavasti, ainoastaan kaulakappaleen ylin tarra löytyi tarhan pohjalta. Ostin kokoa pienemmän loimen, joka ainakin sovitellessa vaikuttaa loistavalta -ensi kesää odotellessa...

En ole vieläkään Horsewaren jälleenmyyjä, eikä tätäkään ole sponsoroitu. Valitettavasti. Vink vink siellä Horsewaren päässä, edellinen tuotteenne hehkutuspostaus on avattu vajaan 700 kertaa, ja viikottain blogiini löydetään hakusanoilla "micklem suitset", "horseware rambo micklem multibridle", "micklem multibridle" tai muilla vastaavilla.

Tästä tosin ei tule läheskään yhtä hehkutettavaa. Ostin loimen jälleenmyyjältä, jonka toiminnasta propsit ja ei valitettavaa siihen suuntaan. Sain valita, otanko kerran päälle kokeillun 20 euroa edullisemmin, vai täysin uuden hintaan 135e sisältäen postikulut. Valitsin kokeillun, jossa oli edelleen laput kiinni ja ehkä yksi karva tarttunut. Loimen koko on 6'0 eli 130cm, Koo käyttää 135-kokoisia loimia. Tänään pesin otuksen ja nakkasin takin päälle.

En voi sanoa, ettenkö olisi pettynyt. Nimittäin olen, ja pahastikin. Koo ei ole mikään rakennehirviö, varsin tavallisella ratsuponin kropalla varustettu otus, vähän lihava ja lihakseton vain. En siltikään löydä kohtaa, joka olisi tuolle oikeasti istuva. Loimi on kauttaaltaan liian iso, korvareiät on aivan liian lähellä toisiaan tai ponin korvanjuuret ovat liian paksut, mahavyöt ovat tuollekin läskille aivan liian pitkät, ja korvat eivät pysy rei'issä. Lähtokohta on loistava. Mitä käy, kun poni piehtaroi?

Jep... Tämän jälkeen virittelin sadeloimesta toisen jalkaremmin menemään ristiin etummaisesta mahavyöstä vasemmalta puolelta oikealle puolelle peppuremmin renkaaseen. Toivottavasti se auttaa loimea pysymään paremmin paikoillaan. Jos saisin rahat takaisin tuosta, hankkisin tilalle Snuggyn, vaikka se onkin kaksi kertaa tuotakin kalliimpi. Jos vielä hankin ponille kalliimman loimen, se on Snuggy. Jos tämä ei täytä odotuksiani edes kestävyyden osalta, itken. Ja paljon. Takki tulee jossain vaiheessa kotiin kustomoitavaksi kunhan äidillä on aikaa laitettavana siihen, siihen saakka poni saa pärjätä tuolla. Ai niin, loimen mukana tulee päähuppu. En ole koskaan nähnyt noin epäsopivaa kapistusta, siinä oli loimeakin vähemmän sopivia kohtia. Nyt pitää vain toivoa, että polttiaiset eivät löydä nykyiselle tallille, tai tulee itku siitäkin. Pointsit kuitenkin loimelle siitä, että vaikka korvat eivät rei'issään pysy, kaulakappale ainakin pysyi niskassa. Jee, jotain positiivista tässäkin...

Kokeilussa Horseware Rambo Micklem Multibridle

Kyseiset suitset, jotka myöhemmin ristittiin härpäkkeiksi, saapuivat jo jokunen viikko sitten kokeiltavaksi Bessieltä -suurensuuret kiitokset sinulle, kun mahdollistit meille tämän! Tänään nakkasin suitsien mukana tulleet oheistuotteet, sisältäen mm. DVDn ja ison posterin koskien suitsien käyttöä ja sovitusta ja jotain, Veeralle, joka huomenna vie kamppeet postiin ja paketin sisältoineen takaisin omistajallensa. Pakko sanoa, että ikävä tulee!

Tutustuminen härpäkkeisiin alkoi jonain perjantaina joitain viikkoja sitten, kun hain paketin postista ja auoin sen yli-innokkaana tallilla. "Omg niiiiiiin siistit!". (Tosiaan., vastoin yleistä mielipidettä, olen tykännyt noiden suitsien ulkonäöstä siitä saakka, kun sellaiset ensimmäisen kerran linkitettynä Hevostalli.netin foorumille näin.) Kannoin härpäkkeet vielä kotiin parempaa syyniä, pesua ja rasvausta varten, ja takaisin tallille ne pääsivät sunnuntaina yhden pesun ja kolmen rasvauksen jälkeen. Aluksi olin totaalisen pettynyt tuon nahan laatuun, ja ehdin jo masentuen todeta, että aivan ylihintainen kasa solkia, nahkaa ja renkaita. En kuitenkaan laittanut heti ensimmäisellä maitojunalla takaisin, vaan annoin suitsille vielä mahdollisuuden.

Sunnuntaina kannoin härpäkkeet lisäremmeineen tallille, ja siistittyäni mudassa kierineen ponin alkoi sovitusrumba. Totesin, että ponin naama on totaalisen väärän mallinen Micklemeille, mikäli käyttäisin kuolaimia. Joko turparemmi pitäisi jättää sierainten päälle, tai repiä suupielet korviin saakka. En yrittänytkään kokeilla härpäkkeitä kuolainten kera, vaan eipä sille edes meillä ole tarvetta. Kuolaimettomana suitset asettuivat varsin nätisti, mutta kuten Skinnylläkin, myös Koolla jäi "leukahihna" turhan naftiksi. Myös otsapanta oli liian lyhyt leveäotsaiselle (suuret aivot vaativat tilaa! ;)) ponille, mutta muuten suitset asettuivat varsin nätisti, ja turparemmi oli sopivalla korkeudella.

Tähän päivään saakka olen noita melko epäaktiivisesti käyttänyt, mutta ehdin kokeilla härpäkkeitä sekä selästä- että maastakäsin. Selästäkäsin kokeilin pelkkää sidepull-versiota, crossunder sekä kiristyvä sidepull jäivät siis testaamatta. Ja totesin, että jos vielä suitset ostan, niin ehdottomasti Micklemit. Ei mitään puhettakaan asiasta. Koolla on käytetty viimeiset kolme ja puoli vuotta aikalailla ainoastaan sidepulleja erinäisillä viritelmillä, ja näistä ehkä kymmenestä ehdottomasti parhaat ovat olleet Micklemit. Ei pyörimistä, ei hankaamista, ei minkäänlaista palautumisongelmaa.

2x kiristävä & crossunder

Maastakäsin ihastuin tuohon kapson-kiinnitykseen. Aivan loistava! Harmi, etten ehtinyt ottaa videokuvaa ponin kipittelystä ympyrällä. Juoksutinkin ponia melko usein näiden viikkojen aikana, koska poni oli vain niiiin unelma noiden kanssa, ihan superherkkä! Ainoa miinus on tuon lenkin pienuus -jouduin virittelemään juoksutusliinaan lisäosaksi loimen jalkaremmin, jossa oli tarpeeksi pieni lukko. Meitä tuo ei häiritse, itse asiassa taidankin jättää tuon jalkaremmin liinaan. Tähän saakka olen inhonnut kaikkea joustavaa kaikessa, mutta tuo muutamankymmenen sentin mittainen kuminauhapätkä olikin mitä loistavin apu.

Ehdottomasti parasta suitsissa meille, niin selästä kuin liinassakin, on tuo pyörimättömyys. Alla kuva, joka havainnollistaa pyörimisen; väänsin suitset niin vinoon ponin päässä, kuin ne menevät. Ja tosiaan, pidin turparemmiä aina noin löysällä, tiukempaa ei tarvittu, koska suitset eivät todellakaan pyörineet! Paranneltavaa sen sijaan löytyisi kuolainklipsuista, joiden laittaminen ja poistaminen onnistuu vain sormet verillä, sekä cross under-mallin hiominen; sitä parantaisi huomattavasti jo se, että remmin saisi pujotettua myös vaikkapa otsapannan renksujen läpi.

Minun lisäkseni suitsiin pääsi ihastumaan Veera. Veeralla on tosiaan nyt ylläpidossa 12-vuotias puoliveritamma Lyyli, joka on näiden muutaman kuukauden aikana aiheuttanut Veeralle kovasti harmaita hiuksia erinäisine tempauksineen. Ongelmallisin kaikista on kuitenkin ollut tamman suu. Veera kokeili Lyylillä ensiksi Micklemeitä ilman kuolainklipsuja fullcheek-kolmipaloilla, jossa keskellä kuparirulla, ja loppuajan ratsasti Sprengerin KK Ultra-kolmipaloilla, joihin sai klipsutkin kiinnitettyä. Kummallakaan kuolaimella, oli sitten klipsut tai ei, suupielet eivät auenneet.
"Hevosellani on herkät suupielet, varsinkin vasemmanpuoleinen on aiheuttanut päänvaivaa. Suupieli on leikattu kahdesti liian arpikudoksen takia, eikä mitkään rasvaukset ole tuoneet 100% apua. Eri kuolaimiakin on kokeiltu, eikä sopivaa ole löytynyt. Hevosella on käytetty meksikolaista turparemmiä ja fullcheek kolmipaloja, joilla on pystynyt ratsastamaan enintään kolmesti viikossa, muuten olen ratsastanut lyhytvartisilla hackamoreilla, jotka eivät toimi Lyylillä turhan hyvin. Micklemeillä pystyn ratsastamaan 4-5 kertaa viikossa Sprengerin kolmipaloilla, joissa on erilliset "suojasiivekkeet", ja suupielten aukeaminen on pysynyt pelkällä rasvauksella poissa! Lisäksi hevonen on luottavaisempi ohjastuntumaan, eikä ole epätasainen edestä. Micklemit ovat jämäkät ja pienen alkukankeuden jälkeen niitä on helppo käyttää. Lähtivät tilaukseen!" 
Veera juoksutti myös Lyyliä Micklemien kapsonilla, ja totesi, ettei ole koskaan juoksuttanut yhtä kevyttä ja liinalle painamatonta hevosta. Myöskään Lyylin päässä Micklemit eivät pyörineet edes liinan kanssa.

Minä, eikä Veerakaan, en ole Micklemien jälleenmyyjä. En itse asiassa edes tiedä, mistä tai keneltä Multibridlejä Suomesta saa -Veera ainakin on tilaamassa ulkomailta. Olemme ainoastaan erittäin tyytyväisiä härpäkkeiden kokeilijoita, jotka voivat suositella suitsia kaikille -edes kokeiltavaksi. Tuskin ratkaisee kaikkia ongelmia, mutta tuskin ainakaan asioita pahentaa. Ai niin, meidän hevosilla ei ollut ongelmia ainakaan heppanamejen syömisen kanssa, tosin myös Lyylillä turparemmi oli huomattavasti normaalihevosta löysemmällä. Niin joo, eikä se nahka niin huonoa enää rasvailujen jälkeen ollutkaan.

Jään odottamaan lottovoittoa, siihen saakka pahoittelen kuvien surkeaa laatua, mutta ulkona oli kovin pimeä emmekä ennen tämänpäiväistä olleet saaneet aikaiseksi kuvailla härpäkkeitä.

//Päivitys 3/2014; Veera on hankkinut Lyylille Micklemit, ja ratsastellut iloisesti niiden kanssa nyt nelisen kuukautta. Lyylillä voi nykyään käyttää jokaisella ratsastuskerralla kuolaimia, kun entisillä suitsilla se oli mahdollista korkeintaan joka toisella ilman suupielien aukeamista.