Kokeilussa Horseware Rambo Micklem Multibridle

Kyseiset suitset, jotka myöhemmin ristittiin härpäkkeiksi, saapuivat jo jokunen viikko sitten kokeiltavaksi Bessieltä -suurensuuret kiitokset sinulle, kun mahdollistit meille tämän! Tänään nakkasin suitsien mukana tulleet oheistuotteet, sisältäen mm. DVDn ja ison posterin koskien suitsien käyttöä ja sovitusta ja jotain, Veeralle, joka huomenna vie kamppeet postiin ja paketin sisältoineen takaisin omistajallensa. Pakko sanoa, että ikävä tulee!

Tutustuminen härpäkkeisiin alkoi jonain perjantaina joitain viikkoja sitten, kun hain paketin postista ja auoin sen yli-innokkaana tallilla. "Omg niiiiiiin siistit!". (Tosiaan., vastoin yleistä mielipidettä, olen tykännyt noiden suitsien ulkonäöstä siitä saakka, kun sellaiset ensimmäisen kerran linkitettynä Hevostalli.netin foorumille näin.) Kannoin härpäkkeet vielä kotiin parempaa syyniä, pesua ja rasvausta varten, ja takaisin tallille ne pääsivät sunnuntaina yhden pesun ja kolmen rasvauksen jälkeen. Aluksi olin totaalisen pettynyt tuon nahan laatuun, ja ehdin jo masentuen todeta, että aivan ylihintainen kasa solkia, nahkaa ja renkaita. En kuitenkaan laittanut heti ensimmäisellä maitojunalla takaisin, vaan annoin suitsille vielä mahdollisuuden.

Sunnuntaina kannoin härpäkkeet lisäremmeineen tallille, ja siistittyäni mudassa kierineen ponin alkoi sovitusrumba. Totesin, että ponin naama on totaalisen väärän mallinen Micklemeille, mikäli käyttäisin kuolaimia. Joko turparemmi pitäisi jättää sierainten päälle, tai repiä suupielet korviin saakka. En yrittänytkään kokeilla härpäkkeitä kuolainten kera, vaan eipä sille edes meillä ole tarvetta. Kuolaimettomana suitset asettuivat varsin nätisti, mutta kuten Skinnylläkin, myös Koolla jäi "leukahihna" turhan naftiksi. Myös otsapanta oli liian lyhyt leveäotsaiselle (suuret aivot vaativat tilaa! ;)) ponille, mutta muuten suitset asettuivat varsin nätisti, ja turparemmi oli sopivalla korkeudella.

Tähän päivään saakka olen noita melko epäaktiivisesti käyttänyt, mutta ehdin kokeilla härpäkkeitä sekä selästä- että maastakäsin. Selästäkäsin kokeilin pelkkää sidepull-versiota, crossunder sekä kiristyvä sidepull jäivät siis testaamatta. Ja totesin, että jos vielä suitset ostan, niin ehdottomasti Micklemit. Ei mitään puhettakaan asiasta. Koolla on käytetty viimeiset kolme ja puoli vuotta aikalailla ainoastaan sidepulleja erinäisillä viritelmillä, ja näistä ehkä kymmenestä ehdottomasti parhaat ovat olleet Micklemit. Ei pyörimistä, ei hankaamista, ei minkäänlaista palautumisongelmaa.

2x kiristävä & crossunder

Maastakäsin ihastuin tuohon kapson-kiinnitykseen. Aivan loistava! Harmi, etten ehtinyt ottaa videokuvaa ponin kipittelystä ympyrällä. Juoksutinkin ponia melko usein näiden viikkojen aikana, koska poni oli vain niiiin unelma noiden kanssa, ihan superherkkä! Ainoa miinus on tuon lenkin pienuus -jouduin virittelemään juoksutusliinaan lisäosaksi loimen jalkaremmin, jossa oli tarpeeksi pieni lukko. Meitä tuo ei häiritse, itse asiassa taidankin jättää tuon jalkaremmin liinaan. Tähän saakka olen inhonnut kaikkea joustavaa kaikessa, mutta tuo muutamankymmenen sentin mittainen kuminauhapätkä olikin mitä loistavin apu.

Ehdottomasti parasta suitsissa meille, niin selästä kuin liinassakin, on tuo pyörimättömyys. Alla kuva, joka havainnollistaa pyörimisen; väänsin suitset niin vinoon ponin päässä, kuin ne menevät. Ja tosiaan, pidin turparemmiä aina noin löysällä, tiukempaa ei tarvittu, koska suitset eivät todellakaan pyörineet! Paranneltavaa sen sijaan löytyisi kuolainklipsuista, joiden laittaminen ja poistaminen onnistuu vain sormet verillä, sekä cross under-mallin hiominen; sitä parantaisi huomattavasti jo se, että remmin saisi pujotettua myös vaikkapa otsapannan renksujen läpi.

Minun lisäkseni suitsiin pääsi ihastumaan Veera. Veeralla on tosiaan nyt ylläpidossa 12-vuotias puoliveritamma Lyyli, joka on näiden muutaman kuukauden aikana aiheuttanut Veeralle kovasti harmaita hiuksia erinäisine tempauksineen. Ongelmallisin kaikista on kuitenkin ollut tamman suu. Veera kokeili Lyylillä ensiksi Micklemeitä ilman kuolainklipsuja fullcheek-kolmipaloilla, jossa keskellä kuparirulla, ja loppuajan ratsasti Sprengerin KK Ultra-kolmipaloilla, joihin sai klipsutkin kiinnitettyä. Kummallakaan kuolaimella, oli sitten klipsut tai ei, suupielet eivät auenneet.
"Hevosellani on herkät suupielet, varsinkin vasemmanpuoleinen on aiheuttanut päänvaivaa. Suupieli on leikattu kahdesti liian arpikudoksen takia, eikä mitkään rasvaukset ole tuoneet 100% apua. Eri kuolaimiakin on kokeiltu, eikä sopivaa ole löytynyt. Hevosella on käytetty meksikolaista turparemmiä ja fullcheek kolmipaloja, joilla on pystynyt ratsastamaan enintään kolmesti viikossa, muuten olen ratsastanut lyhytvartisilla hackamoreilla, jotka eivät toimi Lyylillä turhan hyvin. Micklemeillä pystyn ratsastamaan 4-5 kertaa viikossa Sprengerin kolmipaloilla, joissa on erilliset "suojasiivekkeet", ja suupielten aukeaminen on pysynyt pelkällä rasvauksella poissa! Lisäksi hevonen on luottavaisempi ohjastuntumaan, eikä ole epätasainen edestä. Micklemit ovat jämäkät ja pienen alkukankeuden jälkeen niitä on helppo käyttää. Lähtivät tilaukseen!" 
Veera juoksutti myös Lyyliä Micklemien kapsonilla, ja totesi, ettei ole koskaan juoksuttanut yhtä kevyttä ja liinalle painamatonta hevosta. Myöskään Lyylin päässä Micklemit eivät pyörineet edes liinan kanssa.

Minä, eikä Veerakaan, en ole Micklemien jälleenmyyjä. En itse asiassa edes tiedä, mistä tai keneltä Multibridlejä Suomesta saa -Veera ainakin on tilaamassa ulkomailta. Olemme ainoastaan erittäin tyytyväisiä härpäkkeiden kokeilijoita, jotka voivat suositella suitsia kaikille -edes kokeiltavaksi. Tuskin ratkaisee kaikkia ongelmia, mutta tuskin ainakaan asioita pahentaa. Ai niin, meidän hevosilla ei ollut ongelmia ainakaan heppanamejen syömisen kanssa, tosin myös Lyylillä turparemmi oli huomattavasti normaalihevosta löysemmällä. Niin joo, eikä se nahka niin huonoa enää rasvailujen jälkeen ollutkaan.

Jään odottamaan lottovoittoa, siihen saakka pahoittelen kuvien surkeaa laatua, mutta ulkona oli kovin pimeä emmekä ennen tämänpäiväistä olleet saaneet aikaiseksi kuvailla härpäkkeitä.

//Päivitys 3/2014; Veera on hankkinut Lyylille Micklemit, ja ratsastellut iloisesti niiden kanssa nyt nelisen kuukautta. Lyylillä voi nykyään käyttää jokaisella ratsastuskerralla kuolaimia, kun entisillä suitsilla se oli mahdollista korkeintaan joka toisella ilman suupielien aukeamista.