En tajua vieläkään, että mikä ihme tuohon eläimeen on mennyt, keski-iän kriisi vai mikäkö. Viime kesänä pesin koko ponin niin, että sillä oli tasan kaulanaru kaulallaan, eikä siis mistään kiinni. Nykyään taas joudun kaivamaan päitset pölykasan alta, ja kiinnittämään molemmin puolin ketjuihin, että pesuoperaatio sujuu ilman karkailuja, ja alle kahdessa tunnissa. En millään jaksaisi alkaa taaaaaas siedättämään ponia, koska tuonkin se on taas keksinyt ihan turhasta -mitään maatakaatavaa kun ei pestessä ole vuosiin tapahtunut. Sama lastauksen kanssa; Ruukista kyytiin kiivettiin lähettämällä, matkan aikana ei tapahtunut mitään, joka olisi autoon kuulunut/tuntunut, ja kotitallin pihassa oli rento ja tyytyväinen poni. Nyt traileriin ei-vain-voi-mennä! Taas.
Villaviltti kaulalla, villaloimi, fullneck-fleece, fleeceviltti mahalla ja fleeceloimi -kyllä kuivuu!
Ainoa tapa saada talvikarvamammuttieläin kohtuulliseen aikaan kuivaksi.
Niin, ja turvan eteen toki heinää ja lämmintä melassileikevettä.
No, ponista tuli silti puhdas ja mustikkamuffinin tuoksuinen. Saa nähdä, joko se talvi suvaitsisi saapua näillekin leveyksille, vai pääseekö poni vielä tälle vuodelle kylpemään loputkin hilseet ja liat pois.
Tämän päivän pesuaineet; Pet Headin mustikkamuffinihoitoaine ja
Wild Animalin Animal Therapy-kutinanpoistoshampoo.
Poni parka, vajaan kahdeksan vuoden aikana on omistanut tasan yhden muutamansadan
millin hevosshampoon, muuten aina pesty koiranpesuaineilla...
Kävimme jokunen viikko sitten Haaparannassa, ja tällä kertaa jopa Hööksillä saakka. Sieltä tartutin mukaani heijastinpäitsien lisäksi tiheäsilmäisen heinäverkon, ja voin kyllä sanoa, että olkoot kuinka halpaversio ja Hötönetissä parjattu, niin tuo tuholaiseläin ei ole sitä rikki näiden viikkojen aikana ympärivuorokautisessa käytössä saanut! Tähän väliin koputan jokaista vastaantulevaa puuta, koska olen vähintäänkin hyvin hyvin hyvin iloinen -edellinen hankinta, eli Hööksin heinäpussi, kesti yhden (1) ruokintakerran. Verkon nuo yläaukon sitomisnarut ovat jotain säälittävintä ikinä, mutta olen patentoinut sen kiinni muutamalla (eli kymmenellä...) lukolla. Pikkutarhassa verkko roikkuu tarhan kulmassa olevissa aidoissa, ja pikkulaitumella kahden puun välissä, eli pääsee siis molemmissa heilumaan vapaasti. Poni imaisee noin kahdeksan kiloa noin kuuteentoista tuntiin, eli varsin kohtuullinen aika -ja tämä taas samalla tarkoittaa sitä, että aamuruokinta on kokonaan jäänyt huspois! Aivan loistavaa, muuta en voi sanoa, terveisin ei-ollenkaan-aamuvirkku... Poni saa siis nykyään heinät 14-16 aikaan (pari siivua) ja 19-22 aikaan. (loppu paali) Verkkoon mahtuu varsin nätisti eli vähän survomalla kokonainen 10-12 kilon pikkupaali. Haaveilen toisestakin, jolloin heinämäärät saisi jaettua puolet ja puolet molempiin verkkoihin, jolloin poni liikkuisi mahdollisesti vähän enemmän, ja heinien syömiseen menisi entistäkin kauemmin aikaa, sillä tyhjemmästä verkosta on luonnollisestikin hitusen haastavempaa nyhtää korsia -ei nimittäin todellakaan haittaisi, jos poni tiputtaisi pari(kymmentä) kiloa.
Heinäverkko, pikkukisu tai kaksi, ja mittasuhteita näyttämässä normaali pikkupaali.
Liikutusahkeruus on vähän "joskus, jouluna ja juhannuksena"-periaatetta aktiivisempaa. Nyt pohjien huonokuntoisuuden vuoksi poni on lomaillut normaalia(kin) enemmän, mutta ne kerrat, mitä olen liikuttanut, ovat olleet jotain silkkaa parhautta. Muuan vesisaderatsastus myöhään illalla Veeran seurassa oli tähänastisen elämäni ehdottomasti paras hevosenselässäkeikkumiskerta. En ole koskaan, ikinä, milloinkaan ollut niin herkän, helpon, aktiivisen ja yhteistyöhaluisen eläimen selässä. Silmäkulma meinasi ja taisikin vähän kostua, ja sydän pakahtua silkasta ilosta. Poni oli aivan loistava! Enkä muuten koskaan ole laukannut tuolla eläimellä ennen tuota kertaa, nyt tiedän todellakin, mitä on pyörivä laukka. Tikkujalkatikityksestä ei ollut tietoakaan, vaan joka ikinen nivel ja nikama liikkui elastisesti, ja täysin pyytämättä. Pikemminkin jouduin jarruttelemaan jokaista askelta, ettei hevonen vallan räjähtäisi. Harmittaa aivan mielettömästi, että tällöin oli varsin pimeää, eikä mikään videointi taikka kuvaaminen olisi onnistunut. Toisaalta, mitäpä minä kenellekään muulle olisin todistamaan, eikä se varmasti niin mahtavanloistavanihanantäydelliseltä ruudun takaa katsottuna vaikuttaisi, koska se oli se tunne. Tosin, Veerakin joutui tökkimään leukaansa takaisin paikoilleen pudoksista, ja saattoipa tuo kehaistakin muutamaan otteeseen milloin mitäkin.
Herra Hevonen ja ruotsintuliaispäitset
Odotan varsin innolla lumien tuloa ja valoisuutta, tämä jatkuva märkä synkänharmaa ilma ei nimittäin innosta tallille päivän"valon" aikaan, ja sitäkin vähemmän kameraa käteen. Kovasti haluttaisi kuvaamaan ja kuvattavaksi, mutta tällä setillä ei sisäkuvia oteta, eivätkä taitoni riitä mitenkään tuossa harmaassa säässä saamaan värejä kuvaan.
Ponin haaparantakasa kokonaisuudessaan. Se, joka sanoo, että kissojen kanssa on hankalaa ottaa kuvia,
voi kokeilla samaa kolmen marsun kanssa -tässä viidestä kuvasta onnistunein, (marsuttomin) kunnes luovutin.
Niin joo, muistakaahan, että toteutan varsin mielelläni puitteiden salliessa haluamianne postauksia -ehdotuksia siis tulemaan! Ja tervetuloa "tauon" aikana ilmestyneet uudet lukijat!
Pwiih, kyllähän tässä jo päivä menikin, että sai kaikki luettua. Kun loppujen lopuksi alotin sitte tuolta loppupäästä, ajattelin että äkkiäkös nämä, eihän näitä oo kun tyyliin yks kuukaudessa... Joo, se ajatus kariutu kun päästiin tälle vuodelle, taisi olla parhaimmillaan (pahimmillaan :P) 5 kuukaudessa...?
VastaaPoistaJa juu, nukkumaankin piti mennä yli tunti sitten, mutta ajatus "mää luen tän vielä ja sitte"....
Mutta siis: rakastuin tuohon poniliiniin, joku yö vielä tulen ja valastan sen.... Ukolle tuossa soitin aiemmin, ensimmäinen toteamus: "mä haluun ponin tai hevosen, kyllä mä vielä joku päivä"... Sitten kun on aikaa, rahaa ja paikka, eli mahdollisesti kuitenkaan sitten ei koskaan... Lisäks kauhee halu päästä heppailemaan, viimeks keväällä päässyt, tällä hetkellä toivoakaan: aika, raha ja konimus puuttuu. Kuten jo Petsien puolella sanoinkin, niin jämähdin. Koo todellakin (ei se enää tunnu lainkaan Karhulta, ei sitten yhtään, kun koko päivän lueskellut että Koo. Petsie vaatii muutosta!) on lisättynä suosikkivälilehtiin.
Mua alko kiukuttaa ihan kamalasti, kun mulla ei oo tuollasta heposelämää, mä niiiiiiiiin haluaisin, mutta kun ei niin ei. Pahoittelen, mahdollisesti hieman ilmeisesti avaudun tässä samassa "eläinköyhää" elämääni, Possukin kun on siskolla... -.-'
Palatakseni oleelliseen: tykästyin tähän blogihommaan, tykästyin Koohon ja sitten vaan niitä postauksia lisää ahkerasti! ;) Jeij! Nyt nukkumaan... --->
Aaaaa voi että, kiitos aivan kamalanhirveänhurjanpaljosti pitkästä ja varsin mukavasta romaaninpoikasesta! :)
PoistaÄlähän nyt, mä oon harvinaisen ja valitettavan ja hävettävän laiska bloggaaja, normaalilla, aktiivisella kirjoittajalla tekstiä voi tulla 4-7 päivänä viikossa, ja joskus useamman kertaa vuorokaudessa! Vajaan kahden vuoden ajalta reilu 80 postausta on siis säälittävän vähän. ;) Mutta olen varsin otettu, että jaksoit noinkin kauan elämästäsi uhrata tähän pöljään poni sitä poni tätä-tekstiin! Ja joo, varsin tuttu tunne. "Vielä tää yks biisi/postaus/video/mikävaan, sit nukkumaan", ja kohta huomaakin siitä nukkumaanmenoajasta kuluneen sellaset kolme tuntia... Argh, itsekuri, missä olet?! :D
Mutta älä minun mussukkaa varasta, kenen kaulaan menen sitten itkemään keskellä yötä ihmiselämän suruja? :( Ja joo, vaatiihan hevosponin pito aivan erilailla resursseja, kuin vaikkapa koiran, saatika minkään pienemmän eläimen omistaminen. Ja jos vaikka aikaa löytyy, niin paikkaa ja/tai rahaa ei. Olen kovin kiitollinen siitä, että olen löytänyt ponille paikan, jossa se saa elää hevosen elämää, ja kaikista eniten kiitollisuuden velassa vanhemmilleni, jotka tämän mahdollistavat. :) Saa nähdä miten pärjätään, kun musta tulee oikeesti iso, ja pitäis tuo kavioeläin elättää omilla varoilla itteni ohella...
Ei tää kuitenkaan turhan helppoa hattaranpunasta ruusuillatanssimista ole, saa nähdä lähdenkö enää koskaan tällaiseen. Nautin nyt näistä hetkistä, mitä tämän maailman parhaimman ystävän kanssa voin vielä jakaa. <3
Toivottavasti löydät jostain paikan, missä hevostella! Hoito- ja liikutusapua kaivataan ainakin täälläpäin valtavasti, ja nimenomaan täysi-ikäistä henkilöä, joko ilmaiseksi tai varsin pientä korvausta vastaan. Sikäläisestä tilanteesta en tiedä, mutta kannattaa pitää korvat kuulolla puskaradioilmoituksia varten, ja mahdollisesti pistää omakin ilmoitus jonnekin? :)
Kiitos vielä pallljon, nyt pääsen hyvillä mielin nukkumaan! Koitan saada tästedes revittyä tikusta asiallista asiaa, jotta ei tarvitsisi joka välissä tekohengittää blogia takaisin elävien kirjoihin. Ja kuten tiedät, suuri kasa kirjoituksia sun muuta on tulossa! ;)
Tuohan nyt oli lyhyt kommentti sun vastaukseen verrattuna... :D Ja tuo on mun mielestä ihan sopiva tahti, että sen kerran viikossa, koska vähän menee monesti jutuista maku, mikäli joka päivä kirjoittelee ja etenkin, jos on suunnilleen joka päivä ponin kanssa ne samat jutut tehnyt. "Joo, kävin tänään tallilla, harjasin, ruokin ja nakkasin takas tarhaan." "Joo, kävin tänäänkin, harjasin taas, ruokin ja nakkasin taas tarhaan..." "Kävin TÄNÄÄNKIN tallilla, harjasin, ruokin, nakkasin tarhaan....." "Tänään kävin kävelyttämässä ponia 15 min! Harjasin, ruokin ja nakkasin tarhaan..." Kerran viikossa siis pitempi teksti, johon kertoo viikon tapahtumat ja mikäli mitään erikoista ei ole, vaan pitäisi juurikin siitä tikusta repiä asiaa, niin sitten jättää ennemmin vaikka kirjoittamatta. Ensi viikolla sitten jos saisi jopa jotain toimintaa, kirjoittamisen arvoista!
PoistaMä oisin kyllä ihan-just-nyt-heti valmis sulle apukäsiksi, vaikka se sitten pelkästään olisikin sitä, että tarhaa siivoaisi, antaisi ruuat, putsailisi tms. Vaikka homma olisi pelkän paskan putsaamista, niin ei haittaa, olisin jo siellä! Mutta kerpele, 600km on "vähän" liikaa... Jos tehdään niin, että muutetaan molemmat tuohon puoleenväliin? O.o :D Toisaalta, nyt en niin kamalasti viitsi alkaa mitään hoidokkia, kun on viikon siellä, toisen täällä niin ei ole sitä säännöllistä rytmiä, että pääsisi joka viikko, useammankin kerran tarvittaessa. Ehkäpä sitten koulun jälkeen, kun on vähän vakiintunut tuo elämäntahti....... Itse asiassa, katselin tuossa ehtoolla (yöllä) kun ei oikein uni maittanut, että Euran suunnalla on yksi talli, missä voisi periaatteessa suunnitella käyvänsä, mutta ellen ihan kieroon katsonut niin aika pirun hintavat tunnit oli, lähemmäs 30€. Tosin 10 kerran sarjakortti 210€, mutta siinäkin se, että sitten pitäisi siihen sitä rahnaa hiukan kasailla, koska tuo on suhteellisen suuri summa kerralla kuitenkin maksaa, todennäköisesti kun ei mitään miljoonapalkkoja tule työelämässäkään saamaan....
Mutta jääköön tämä nyt taas tältä osin tähän, palailkaamme taas astialle! :D
Oho, tuohan venähti, naputtelin vaan puhelimen näyttöä menemään enkä yhtään osannut hahmottaa. :D
PoistaTotta joo, vaan voisihan sitä hankkia elämään jotain kirjotettavanarvosta ja jännempää juttua! Mutta poikkeuksellinen mielipide, tähän mennessä mua on vaan moitittu kirjottamattomuudestani, kiitoksia siis tästäkin. :)
Apukäsi-tarhansiivooja-kamerankanssaheiluja (ja myös ponin kanssa touhuaja) olis hetinyt tervetullut! Tervetuloa siis Haukiputaalle. ;) Mä en täältä aivan helpolla poistu. Ja totta joo, ehkei tuollaisessa elämäntilanteessa ole kovinkaan suositeltavaa sitoutua hoitamaan toisen eläimiä. Vaan eiköhän sitäkin ehdi tehdä elämäntilanteen tasaannuttua, halutessaan vaikka kyllästymiseen saakka. Ratsastuskoulutuntien hinnat on kyllä jotain aivan järkyttävää nykyään, jopa täällä jumalan selän takana hinnat ovat nousseet sinne kolmeenkymppiin ja ylikin... Huhhuh.
Ihana termi "Apukäsi-tarhansiivooja-kamerankanssaheiluja" -semmosen mäkin tarvin! hih. hovipalvelija ;)
PoistaNiin ja niitä toivomuksia! MIM-kirjan anti :D:D
PoistaOlisko ees mukava! :D Tuolla olis nyt kaks tarhaa pskoineen päivineen, että innokkaat paikalliset heppatytöt nyt vaan ilmottautumaan! Palkkioksi saa poneilla sydämensä kyllyydestä.
PoistaTuota kirjahässäkkää täytynee makustella, en tiiä saanko siitä oikeen mitään kirjotettua, vaan voihan sitä yrittää. Ymmärsin ehkä viidesosan koko kirjasta, aivan hepreaenklantia...