lauantai 2. heinäkuuta 2016

Siesta


Kuvat on otettu viime viikon lauantaina, mutta tunnelma ja hevosten aktiivisuusaste on ollut aivan vastaava muinakin päivinä kun tallille olen päässyt. Ei ole tullut podettua huonoa omaatuntoa liikuttamatta jääneestä ponista, kun silläkään ei ole pienintäkään mielenkiintoa lenkkeilyyn paarmojen ja hirvikärpästen seurassa. Tosin toimi Koo viime viikolla äärimmäisen tärkeänä tukena ja turvana ja opetusmestarina ja ties minä vielä, kun Siina poistui ensimmäisiä kertoja ratsastajan kanssa pihan ulkopuolelle. Luottoponin roolin lisäksi poni on kunnostautunut loimien ja huppujen nyrhimisessä, aika lailla päivittäin tulee vastaan uutta nirhaumaa ja vekkiä ja repeämää. Jopa tuhannen denierin Ramboon, jonka luulin kestävän dynamiitinkin, kun se kesti junnupoikien laumassakin ilman ensimmäistäkään koloa! No, jospa saisin ensi viikolla tilattua uusia takkeja. Kutinatilanne on tällä hetkellä lähes erinomainen, naamakarvat kasvavat kohisten ja häntäkin alkaa vähitellen olla enemmän jouhikas kuin kalju. Jalkojen välit sen sijaan on syöty melkoisen ikävästi, mutta kehäkukkavoiteella ötöjen tien iholle blokattuani nekin haavat pääsevät paranemaan.




Tuota laumaa on kyllä mahdottoman kiva katsella, ja on aina yhtä ilo palauttaa poni takaisin tammojen seuraan -se otetaan vastaan hörinöin ja ruuna kipittää yksinään tarhaan vaikka toisesta päästä tonttia kun portti avataan. Ihan lyhyenkin tallikäynnin aikana voin nähdä ponin torkkumassa Lahjan kanssa pihatossa, hölkkäämässä Siinan kanssa, rapsuttelemassa Armia ja syömässä samasta heinäverkosta Mailin vieressä. Se on siis todellakin otettu osaksi hyvin harmoonista laumaa, jossa ei simputeta ja kaikki hevoset tulevat loistavasti toimeen, mahtuen vaikkapa samaan pihattoon yhtä aikaa. Tallinpitäjät ovatkin sitten ihan oma lukunsa, ikinä en ole tavannut noin hevosille omistautuneita ja niiden hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä. On ihana nukkua yöt kunnolla kun tietää, että ponilla on asiat niin hyvin kuin voi olla, itse kun en jaksa stressata omasta elämästäni pätkääkään.


Koolle kuuluu siis vain ja ainoastaan hyvää tai erinomaista, enemmänhän se toki voisi liikkua tarhan ja laitumen ulkopuolellakin mutta niin kauan kuin Siina ja muut jaksavat sitä lenkkeilyttää, ei vatsanympärys pääse leviämään ihan mahdottomaksi.