... enkä tiedä olenko pahoillani vai ihan liian ylpeä ja innoissani. Maailman paras Veera riensi taas kyllästyneen toverinsa avuksi, inspiroitui vastavalokuvasta ja... no. tässä lopputulos. Voin sanoa että alunperäinen suunnitelma oli jotain ihan muuta. Eikä saanut olla My Little Pony, ja tottahan se on, ettei tässä ole tarpeeksi sateenkaaria moiseen.
No mutta, tällä mennään! Monenmoista asiaa on taas ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoittelun, niistä lisää paremmalla ajalla, (paitsi että Instagramissanihan, @dis.epic, olen jo osasta selitellyt) nyt täytyy sulkea kone että Vompatti pysyy aamulla liukkaalla radalla.
Edellispostauksen lopulla mainitsinkin, että blogin poppoo, ulkonäkö ja nimi muuttuvat. Tässä tämänhetkinen, banneri on tosiaan Veeran käsialaa.
Edellinen ulkoasu, jota katseltiin kymmenen kuukautta, oli tämä:
Huomattavan yksinkertaisempaan tyyliin palattiin siis taas, olikinhan tuo edellinen melkein liiankin hieno meille puskajusseille!
Senni taas on hevonen, joka ei muistaakseni ole vielä koskaan tässä blogissa esiintynyt; Veeralla ylläpidossa oleva 15-vuotias oldenburgtamma. Hölmönnäköisellä päällä varustettu, mutta mahdottoman mukava otus! Veeran äidin hevonen Velmu sekä Senni muuttivat alkuvuodesta Virpiniemeen, joten hevosia ja omistajiaan on tullut nähtyä jos ei päivittäin, niin ainakin useamman kerran viikossa. Viime kuussa sain ylipuhuttua Veeran tuomaan vielä kovin pörröisen Sennin kameran eteen, kun aina aiemmin Veera oli kiljunut että noin kummallisennäköisestä hevosesta hän ei kuvia halua. Kamera tekikin taikoja, tammahan näyttää kuvissa ihan söpöltä poniinihevoselta! Senni onkin myös ehkä miellyttävin kuvattava sitten Paparazzien; tamma katselee korvat hörössä vuoroin kameraan ja vuoroin vähän sen ohi, pysyy kiltisti paikoillaan eikä hermostu vaikka sitä siirrellään paremman valon luomiseksi.
Keskiviikkoiltana Veera kysyi josko ehtisin käydä kuvaamassa ratsukkoa kentällä, ja ennen iltatallia käväisinkin kamerani kera mutkan naapurissa. Kirosin aurinkoa, joka ei osannut päättää pysyykö se pilvessä vai paistaako paljaalta taivaalta ja yritin parhaani mukaan saada edes jotain aikaiseksi. En onnistunut tehtävässäni kehuttavanlaisesti, kun ylläoleva kuva on aikalailla päivän onnistunein...
Tästä lähdettiin...
Hyvän tovin tuuppailtuaan Veera kysyi, haluanko minä käydä selässä. Yritin pistää vastaan, mutta kohta olinkin vaihtanut punaiset kumisaappaat ratsastussaappaisiin, työtahmahanskat Roeckeleihin ja lämpimän DIY-pipon Charles Oweniin.
... ensimmäinen laukannosto näytti tältä... ("Sun ohjat lärpättää!")
Edellisen kerran olin hevosen selässä viime kesäkuussa, mikäli tallimme suomenhevosta, jolla olen muutamat maastot rällännyt ja pari kertaa kentälläkin ilman satulaa höntsäillyt, ei lasketa. Kulttuurishokki oli lievästi sanottuna suuri. Ei tuollaisessa höykkyytyksessä voi istua. Kaiholla muistelin aikoja kun ratsastin Syylää säännöllisesti ja olin kykenevä istumaan lähes minkä tahansa hevosen kyydissä hytkymättä tai keskittymättä pelkästään siihen, etten pompi metriä ilmaan joka askeleella.
... ja vähän tämän jälkeen lopetimme.
Veera yritti huudella jotain ohjeita, mutta puolet menivät ohi ja loppuja en voinut toteuttaa kun kaikki keskittyminen meni siihen, etten nyi hevosta suusta, tai hakkaa sen selkää ahterillani. Sennillä oli kuitenkin hauskaa, kerrankin sai höntsäillä menemään vähän miten sattuu, kun oli niin aloittelijakuski kyydissä! Veera paljasti lopuksi ettei ollut uskonut että Senni suostuisi edes kääntymään kanssani, mutta niin vaan pyörittelimme kaiken maailman ympyröitä ja voltteja molempiin suuntiin. Tamma oli kuitenkin mitä rehellisin otus, teki kaiken mitä osasin oikein pyytää muttei mitään ilmaiseksi, eikä hermostunut vaikka kuski tuskaili ja töpeksi minkä ehti.
Koon tukkatyyli 20.-21.5, perjantaina se oli jo auennut alhaalta.
Ponien pikakuulumiset vielä loppuun etten seuraavaan postaukseen mennessä näitä unohda. Koo on hangannut nyt ensimmäisen kerran, perjantaina. Mene kesä pois. Molemmat ovat laihtuneet, Sandran leveydestä on lähtenyt ainakin kymmenen senttiä pois ja Koolla pysyy satula paikallaan ilman geeliä. En uskonut tämän päivän saapuvan koskaan, mutta lauantaisen kahdeksan kilometrin ravi-laukkapätkän jälkeen kysyin Lauralta, että laitoitko muuten alempaa geeliä, kun perjantaina Janita pesi sen ja vei kuivaushuoneeseen. Tallilla tarkistimme asian -geeli ei ollut ponin selässä, vaan edelleen siellä kuivaushuoneessa. Paremmat läskileirikuulumiset tulevat kunhan saan poneista kuvia, mutta voi vitsit miten siistiä! Ponien kunto on myös aivan uskomattoman kova tähän treenimäärään verrattuna -molemmat ihan tosissaan ravasivat ja laukkasivat tuon kahdeksan kilometriä putkeen varsin reipasta tahtia, ainoastaan teiden ylitykset kävelimme. Palautuminen oli nopeaa, eikä kumpaakaan tarvinnut missään vaiheessa pyytää eteenpäin, ja molemmilla oli tallin pihassakin kepeä askel ja edelleen melkein liikaa virtaa. Oho. Perjantaina ponit puolestaan kävivät rälläämässä kuutisen kilometriä niin, että molemmat pääsivät hikien huuhtelulle tallille päästyämme.
Yksi keskiviikon lenkin pätkistä. Sandrankin maastorällät hoituvat muuten nykyään riimulla, taisin lukea muuan suututkimustulokset ja ahdistua. Onneksi Suttu on niin hippiheppa että tamma toimii näin jopa paremmin kuin yksilläkään kuolaimilla.
Ihan parasta, että löytyy ihmisiä, joilla ei ole peukalo keskellä kämmentä koodi- ja kuvankäsittelyasioiden kanssa! Tämä ulkoasu on kokonaan Eerikan käsialaa. Tykkään kyllä ja kovastikin, ja meni ainakin kertarysäyksellä koko ulkonäkö uusiksi! Kokonaisuuden tulisi näyttää tuolta:
ja taas, jos sinulla on tämän kanssa ongelmia, ilmoitathan, jotta saadaan asiat korjattua! Blogger vielä säätää jotain ja toisinaan väläyttelee vanhaa ulkoasua esimerkiksi ponien sivuilla seikkaillessa, mutta päivittämällä pitäisi näkyä uusi versio -tämä toivottavasti poistunee, kun Blogger saa päivitettyä itsensä ajan tasalle. Tekstikenttä on myös toisinaan pomppinut suurinpiirtein Mailan linkkikuvan kohdalle, mutta senkin toivomme korjaantuvan ajan kanssa. Laitetaan vielä muistin virkistykseksi vanha ulkoasu, joka ei kyllä kauaa ehtinytkään esillä olla:
Kirjoittelen joku päivä loputkin esittelysivut uusiksi, tällä hetkellä vain Mailan oma on oikeasti esittelykelpoinen ja ajan tasalla. Mailasta puheen ollen, kävimme taas vaihteeksi aiemmissa postauksissa jo tutuksi tulleella kävelyllä tallialuetta ympäröivällä hiittilenkillä, vaan tamma meinasi, että huonosti on lanattu ja liiskasi yhden alueen omin toimin tasaisemmaksi.
Maila on kyllä hassu otus; tallista se lähtee kuin ravuri ketjuista tuli hännän alla, tallin pihassakin pitää vielä tohottaa täysillä, vaan tielle päästyämme alkaa pää laskeutua ja askeleet hitaantua. Kymmenisen minuuttia kävelytapoja muisteltuamme se hakeutuu taakseni ja kävelee löysällä narulla varsin nätisti, välillä naamalleni tai niskaani puhallellen. Vaan koskaan ei sitä tarvi mukaan vetää, toisin kuin tuota tummempaa yksilöä... Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa, minä lähden vapauttamaan Pringles-purkin kannen alle pyydystämäni koppakuoriaisen takaisin pihalle, ja mikäli ette ole vielä merivideota katselleet, täältä löydät tiesi sen luo!
Kisaan tuli muutama osallistuja, ja kaikki ulkoasut olivat sen verta kivoja, että mikäli saamme tekijän kanssa sovittua, tulee jokainen jossain vaiheessa näkymään täälläkin. Sen takia en nyt esittelekään osallistuneita tässä, ja tekijöiden blogit saavat ulkoasun vaihdoksen aikaan lupaamani maininnan. Tämän ulkoasun valitsin ensimmäiseksi esille, sillä se on kivan keväinen, ja ihan jokseenkin erilainen mitä tässä blogissa on aiemmin näkynyt. Ja tuo lyriikkalainaus, voihan Destroya! Itse ainakin vaadin jonkin aikaa totuttelua tuohon molemmin puolin oleviin sivupalkitukkeihin. Tämän ulkoasun tekijällä ei ole ilmeisesti blogia esiteltäväksi. Miltä tämä kokonaisuus teidän näytöillä näyttää? Ulkoasu on muokattu omalle näytölleni sopivaksi, alta löydät siis miltä sen pitäisi näyttää teilläkin. Mikäli ei vaikuta tutulta ja viat ovat häiritseviä, ilmoita ihmeessä niin saadaan aikaiseksi edes lähes jokaisella näytöllä toimiva, helposti selattava blogi aikaan.
Ehdin nyt korjailla vain parin postauksen kuvat ja videot oikeanlaisiksi, mutta käyn ajan myötä loputkin postaukset läpi.
//Edit 0705 22:12; päivän mittaan rassailtu kokonaisuutta, ja täten kuvakin vaihdettu.
Olen jokseenkin kyllästynyt katselemaan tätä nykyistä kokonaisuutta, vaikka se taustakuvaa lukuunottamatta onkin varsin nätti. En myöskään kehtaa enää ruinata Marialta tai muiltakaan bannereita ja muita minulle tehneiltä uudistusta tähän. Tämän vuoksi päätinkin pyöräyttää käyntiin kaikille avoimen kisan -ei väliä oletko blogin lukija vai eksyitkö tänne sattumalta, saat osallistua!
Kilpailu päättyy aikaisintaan syntymäpäivänäni 4.5., mutta mikäli kaipaatte lisäaikaa tai jos siihen mennessä ei sävähdyttäviä kokonaisuuksia ole ilmestynyt, kilpailuaikaa jatketaan. Suoritettava tehtävä on siis tehdä tälle blogille uusi ulkokuori, sisältö pysyy samana vanhana höpöttelynä jatkossakin. Mitä se sitten käsittää? It's up to you. Perinteisestihän tämä tarkoittaa käytännössä banneria, taustakuvaa ja esittelysivujen linkkikuvia, mutta jos et halua tehdä jotain niistä ja koet kokonaisuuden olevan täydellinen "vajaana", sopii se minulle. Joka tapauksessa esittelysivut (neljä kipaletta; Koolle, muille hevosille, minulle ja ponikululistaus) on tarkoituksena jättää, joten huomioithan ne suunnittelussasi.
Haluan nähdä miltä työnjälkesi näyttää kokonaisuutena, joten teethän sitä varten vaikka ylimääräisen (halutessasi salaisen) blogin, jonka linkin laitat minulle.
Vaatimuksia ei oikeastaan ole; otsikoksi voi laittaa Ein Caramell & co., Ein Caramell, Reetta & Ein Caramell (& co.), ihan mitä vain haluat. Huomaathan, että Koon nimessä on tosiaan kaksi L-kirjainta, ja co.-lyhenteseen kuuluu piste perään. ;)
Tykkään esimerkiksi tuosta tämän bannerin yläosassa olevasta lyriikkalainauksesta "Up in the air, chasing a dream so real" (aiemmassahan oli "Step from the road to the sea, to the sky") ja voin sanoa, että mikäli käytät jonkun lempibändeistäni lyriikoita bannerissa tai muualla, saat siitä ehdottomasti lisäpisteitä silmiini. Lyriikoiltaan sopivia bändejä ovat esimerkiksi Pierce The Veil, Sleeping With Sirens, Red Hot Chili Peppers, My Chemical Romance, Placebo, 30 Seconds To Mars, Bring Me The Horizon sekä All Time Low, myös Green Day saatta ehkä joissain tilanteissa mennä. Noista suurin osa on suhteellisin melankolisia taikka angstisia, ja blogiin sopivia, positiivisempia pätkiä joutuu täten hieman etsimään -mutta jos haluat apua, saat sitä kysymällä, ja voin heitellä sinua mukavilla lyriikkapätkillä.
En välttämättä tykkää liian vahvoista väreistä, kirkkaan tummanpunainen tekee poikkeuksen, ja hempeämmät mielestäni kuuluvat blogeihin. Voit kuitenkin kokeilla onneasi myös kirkkailla väreillä. Haluan Koon olevan ehdottomassa pääosassa, mutta muiden hevosten kuvia voi heitellä sekaan jos siltä tuntuu. Mikäli teet esittelysivulinkkikuvat, muiden hevosten sivulle vievään kuvaan luonnollisestikin kuuluu joku muu hevonen kuin Koo. Jos et tunnista jostain kuvasta kuka siinä on tai mitä varten sitä kuvaa ajattelin, kysy. En myöskään tykkää liian täyteen tungetuista ulkoasuista. Enkä halua omaa naamaani banneriin tm muuta kuin hevosen kanssa, joten nuo lärvikuvat on lähinnä esittelysivukuvia varten -siihenkin tosin saa käyttää hevosellista kuvaa, tai voi tehdä pelkän tekstilinkin, tai...
Bannerin leveydellä ei ole pahemmin väliä, kunhan se on tämän nykyisen levyinen tai leveämpi. Tuhannen pikselin luokkaa oleva tai sitä suurempi lienee paras.
Kuvia Koosta löydät täältä ja muista täältä, mutta voit myös omalla vastuullasi käyttää muita blogista (tai jos olet superstalkkeri ja tiedät missä muualla kuviani on, niitäkin) löytyviä.
Valmiit härpäkkeet vastaanotan sähköpostiini ollila.reetta@gmail.com ja sähköpostia nopeammin lisäapua saa lisäämällä minut Facebookissa kaveriksi ja spämmimällä sitä kautta.
Ja mikä se palkinto sitten oli? Opiskelijabudjetista johtuen pääpalkintona on 15 euron tilisiirto, (tai jos olet täkäläisiä, voit saada sen halutessasi myös käteisenä) mutta jos ylenpalttisen mahtavia kokonaisuuksia tulee useampi, saa kaksi parasta kymmenen euron lahjoitukset. Mikäli rahatilanteeni ehtii parantua tässä välissä, voi palkintopotti kasvaa, mutta tuo 15/20e on tosiaan minimi. Pidän kuitenkin oikeutenani mahdollisesti joskus käyttää myös muita kisaan tulleita, palkitsemattomia ulkoasuja/bannereita/muuta. Tämän lisäksi esittelen jokaisen kisaan osallistuneen ulkoasun, sekä niiden tehneen henkilön blogin.
Tästä nykyisestä luomuksesta kiitos kuuluu Marialle! Minä ainakin tykkään tästä ihan mielettömästi, mitä mieltä te olette?
Kokosin alle vielä vanhuusjärjestyksessä blogin historian bannerit. Ylin on minun kahden minuutin tekele, seuraava Jessin tekemä, kolmas Veeran ja viimeisin tämä Marian. Kahden ensimmäisen tausta oli ihan normaali tylsä valkoinen, kolmannessa tämä vihreä? ja tähän nykyiseen pitäisi jotain tehdä. Suunnitelmissani olisi vielä joko värkätä (tai teettää jollain muulla...) taustakuva, tai mieluummin saada poneille + minulle esittelysivulle klikattavat kuvat sivupalkkiin. Halukkaita kuvanleikkaajia otetaan vastaan. ;)
Illemmasta tulee muuten Iisalmi-reissun postaukset, ruhtinaalliset kolme kappaletta. Pitää vain vielä viedä Sofialle muistikortillinen videoita, joista hän saa leikellä koosteen. Palailkaamme siis silloin.
