Unelmieni hevonen

Blogitallin edellinen haaste oli ostoilmoitus, jonka tyyliin ajattelin unelmahevosestani kertoa. Itse en ole koskaan kirjoittanut ostoilmoitusta, enkä edes selaillut myynti-ilmoituksia oikeasti ostoaikeissa -olin kyllä mukana kokeilemassa hevosehdokkaita, jotka äiti oli löytänyt ja omistajiin yhteyden ottanut. Koon ostamisesta ei minulle puhuttu ennen kuin se oli jo meidän. Facebookissa kiersi taannoin Viisi elämän hevosta-haaste johon minutkin haastettiin tallin omistajan toimesta. Viiteen (neljään) elämäni hevosiin lukeutuvat Viveca, Puppe, Koo ja Maila. Muitakin mahdottoman tärkeitä hevosia on matkan varrelle mahtunut, mutta niistä on hankala nostaa yhtä muita korkeammalle jalustalle.

Klikkaamalla suuremmaksi mikäli kiinnostaa lueskella pätkiä.

Näiden neljän pohjalta etsisin itselleni unelmieni hevosen. Itse asiassa unelmieni hevosia on kaksi. Tai no poneja ovat molemmat.

Ostetaan suikunsukuinen suomenpienhevostamma. Oltava terve ja suorat jalat.

Ehkä vähän riskialtista etsiä paranneltua Sällin Mailaa, mutta en voi sille mitään. Yksikään hevonen ei ole kolahtanut samalla tavalla. Yksikään hevonen ei ole sopinut niin hyvin minun käsiini. Jos Maikin jalat olisivat yhtään paremmat, olisin jo ostanut sen itselleni. Vuosia sitten, tai viimeistään nyt.

Toinen poni olisikin vähän monimutkaisempi operaatio.

Etsitään liisattavaksi shetlanninponitammaa siitoskäyttöön. Terve ja hyvällä rakenteella varustettu, ei kesäihottumataustaa.

Vielä joku päivä minulla on shetlanninponivarsa. Ellei ihmettä tapahdu, varsa tulee syntymään maailmaan juurikin ylläkuvaillulla tavalla. Haluan varsan, joka on saanut olla varsa. En halua varsaa, jonka selässä on käyty, joka on klipattu tai kengitetty, joka on asunut yksin, vieroitettu liian aikaisin tai päästy pilaamaan vääränlaisella käsittelyllä. Haluan ponin, jolla on luonnetta. Pilkettä silmäkulmassa, mielenkiintoa työntekemiseen. Haluan pienen ponin käyttöön, ehkä näyttelyissäkin pyörähtämään. Teettämällä varsan ei todellakaan sen perusluonteesta ole mitään varmuutta, ehkä maailmaan tupsahtaa pieni nysvä lapasponi, mutta ainakin se saa sellaisen alun elämälleen kuin minä koen parhaaksi.

Sandra 3kk

Vastaukset kysymyksiin

Hevostelu

Mitä inhoat eniten hevospiireissä?

- Ajattelin kirjoittaa tästä jossain vaiheessa oman postauksensakin, mutta päälimmäisenä sanottakoot suvaitsemattomuus. Se, että oma tyyli on ainoa oikea, eikä voida arvostaa kuin omanlaisiaan harrastajia. Tämä uloittuu tosin hevostelun ulkopuoliseenkin elämään -en todellakaan siedä suvaitsemattomia tai osaan-kaiken-tiedän-kaiken -ihmisiä.

Mistä haluaisit hevosten parissa oppia lisää?

- Yksinkertaisesti hevosista. Lukea niitä paremmin, tulla paremmin toimeen erilaisten hevosten kanssa, ja olla kaikin puolin parempi ihminen -hevosillekin.

Kuka on vaikuttanut suhun hevostenkäsittelijänä eniten?

- Laura L./Emili/Pilkku/(entisen) Raudattomasti-blogin kirjoittaja, minä nyt kukainenkin hänet tietää. Monet tunnit vierähti vuonna 2009 kättä vääntäessä, kunnes oli myönnettävä, että Laura nyt vain tietää enemmän, ja että ihan oikeasti hänen tapansa toimia hevosten kanssa on huomattavasti parempi kuin silloinen omani.

Onko Koo elämäsi hevonen?

- On, ainakin yksi niistä.

Aiotko hankkia uuden hevosen Koon jälkeen?

- Joskus. Joka toinen päivä vannon, että tulen vielä joskus jakamaan elämäni oman shetlanninponi(lauma)n, gotlanninrussin, täysarabin ja kylmäverisen kanssa, kaikki kerralla tai erikseen, ja joka toinen päivä vannon, ettei enää koskaan hevosta. Vaan tuskinpa sitä enää ilmankaan osaa olla. Oikeasti haaveilen "kakkoshevosesta", varsasta, jolle Koo saisi olla järjen äänenä ja saisimme Koon kanssa yhdessä varsasta yhteiskuntakelpoisen eläimen. Veikkaan kuitenkin, ettei tällaista tule tapahtumaan -ei ennen kuin olemme asettuneet johonkin tiettyyn paikkaan, tai muuten tule sopivaa saumaa elämässäni toiseen poniin.

Kristalas "Syppe" 03/2012

Missä opit vuolemaan itse hevosten kaviot?

- ... Netissä. Koko pienen ikäni olen seurannut kengittäjien toimia, niin omaa kuin muidenkin hevosia laittaessa, sen jälkeen pari vuotta selasin netistä kaiken maailman artikkeleita, katsoin kuvia, katsoin livenä kavioita ja mietin, miten vuolisin tämän hevosen. 2012 keväänä Koolta tipahti toinen etukenkä maastoreissulla, tallille päästyäni irroitin toisenkin etukengän ja kotiin päästyäni kysyin äidiltä, että jätetäänkö poni kengättä. Kuukautta myöhemmin lähti takakengätkin, kerran on ulkopuolinen nämä vuollut ja muutamaan otteeseen ammattilainen jälkeni tarkastanut. Kaikki muutkin vuolemani ponit on syynätty ammattilaisten toimesta säännöllisen epäsäännöllisesti, enkä pelkää myöntää osaamattomuuttani. Koota ennen raspailin kahden samalla tallilla olevan ponin kavioita ja sain täten vähän tuntumaa raspiin ja puukkoon.

Mielipiteesi apuohjista?

- En käytä "vapaaehtoisesti" enkä omista, koen turhana. Muutaman kerran olen tänä syksynä työnantajan hevosia juoksuttanut kuminauhoilla, siinäpä se. Itse suosin mieluummin kahdella ohjalla juoksuttamista, selästäkäsin en ymmärrä apuohjia sitäkään vähää ja jaksan toisinaan vain ihmetellä, että miten jotkut jaksavat pukea ravureilleen ne kaikki kymmenet varusteet ennen lenkille lähtemistä.

Millaisia piirteitä arvostat hevosissa?

- Yhteistyöhaluisuus, siis into oppia uutta ja toimia ihmisen kanssa. Muulla ei oikeastaan ole väliä.

Jos hankkisit uuden hevosen, millaista lähtisit etsimään?

- Nuorta ja tervettä. Kränää tulee kuitenkin iän myötä, turha laittaa valmiiksi rikkinäinen tai sairas hevonen. Niin, ja Koota pienempää -joko suoraan shettis, tai siro pikkuponi. Ja ei, poni ei todellakaan tulisi ratsukseni.

Sällin Maila "Maila" 05/2005

Kumpaa harrastaisit mieluummin, este- vai kouluratsastusta?

- Jos voisin, valmentautuisin klassisessa kouluratsastuksessa sekä valjakkoajossa. Suhteellisen varmalla hevosella hyppään kuitenkin myös mielelläni, mutta yhdenkään kaahottajan tai puomien sekaan loikkijan selkään en lähde -pelkään liikaa hevosten jalkojen puolesta.

Jos saisit nyt valita, valitsisitko elämän ilman hevosia?

- Jos vaihtoehtona olisi se, etten ole koskaan kuin nähnyt hevosia, ja nykytilanne, valitsisin ensimmäisen. Nykyisestä elämästäni jos tipauttaa hevoset pois, ei jää enää mitään jäljelle.

Kuka on ns. idolisi hevospiireissä?

- Arvostaan montaa ihmistä, mutten idolisoi.

Kenet hevosihmisen haluaisit tavata?

- Alexander Nevzorovin Eva Roemaatin ainakin näistä vähänkään isommista nimistä, suomalaisista hevosbloggaajista on edelleen useampi tapaamatta.

Mikä antaa sulle voimaa jaksaa jatkaa kun menee huonosti hepsujen kanssa?

- Toiset hevoset. Tähän mennessä ei ole koskaan ollut tilannetta, että jokainen poni sairastaisi samaan aikaan tai yhteistyömme takkuilisi jokaisen kanssa. Ja jos on tilanne, jossa käsissäni on vain Koo, mietin sitä, kuinka pitkälle olemme päässeet.

Millanen ois sun unelmien hevonen?

- Pieni poni, ei niin tyypillinen väri, tuuheat ja pitkät jouhet, monitoimiponi jonka kanssa voi talvisin pulkkailla ja kesäisin samoilla maastakäsin pitkin metsiä. Fiksu ja järkevä, mutta pilkettä silmäkulmassa, partiolaistyyliin aina valmis kaikkeen.

Tähti "Puppe" 10/05

Millaisia tavoitteita asetat vuodelle 2015?

- Pitää Koo terveenä ja kesäihottuma kurissa, ehkä opetella joku uusi temppu, ja viettää paljon laatuaikaa yhdessä. Tammojen kanssa tiet luultavasti eroavat tämän vuoden aikana, sitä ennen koitetaan pitää hauskaa ja kaventaa vyötärön ympäryksiä.

Mitä hyviä/huonoja puolia hevosen omistamisessa mielestäsi on?

- Ehdottomasti paras puoli on se, että saa mennä minä päivänä tahansa tallille, ja saa päättää itse hoitomuodot ja muut. Ei tarvitse katsoa kipeää hevosta jonka omistaja vain sanoo, että kyllä sillä voi ratsastaa, eikä tarvitse käsitellä hevosta itselleen epämieluisella tavalla. Huonoimpia puolia ovat sitovuus, itsehän olen tosiaan viimeisen viiden vuoden aikana ollut kerran yli viikonlopun reissussa -viime kesän etelä-roadtripin aikana viisi vuorokautta. Toki hevoseen (saatika useampaan!) saa rahaa sekä aikaa uppoamaan ihan tajuttomat määrät. Stressi kipeästä tai sairaasta hevosesta on ihan järjetön, ja hevoset tuppaavat muutenkin aiheuttamaan harmaita hiuksia -milloin rikkoontuneiden aitojen tai loimien johdosta, milloin sopivan tallipaikan löytymisen kanssa.

Minkälainen hevosharrastaja olet muiden mielestä, esim. tuttujen?

- Kukkahattutäti/narunpyörittäjä/miksi kukainenkin kutsuu. Olen kuitenkin meidän tallilla se, jota pyydetään lähes aina ensimmäisenä apuun varsojen kanssa, lastaukseen, hevosten liikutukseen tai muuhun. Kovin moni ei välttämättä tapojani ymmärrä, mutta on huomannut niiden toimivan myös omien hevostensa kanssa ja antavat täten meikäläisenkin kukkia kuten parhaaksi koen. Kyselin myös joiltain, ja seuraavanlaisia lausahduksia todettiin; "kukkahattuhippi", "tunnollinen, sellanen jolle vois antaa oman hevosen vuodeksi hoitoon ja tietäis että saisin sen miljoona kertaa parempana takas", "pienempänä varsinki aika rämäpää", "harrastat koska se on kivaa, et koska siinä voi saavuttaa jotaki", "ongelmanratkoja", "hullu mutta rento" ja "semmosia hevostelijoita pitäs olla lisää ku sä oot".

Lempihevostavaramerkki?

- Loimissa Horseware, riimuissa Bucas, naruriimuissa ja köysissä Silvertip, satulahuovissa Equiline, pinteleissä ja patjoissa Eskadron... Eli ei, en ole yhden merkin vannoutunut käyttäjä.

Onko joskus tullut sellanen fiilis hevosten kanssa, että miksi edes yritän?

- On, liian usein. Olen ihminen, joka tekee kaikkensa ensimmäiseen isompaan vastoinkäymiseen saakka, kunnes romahdan ja itken ja parun ettei tässä ole mitään järkeä. Hammasta purren jatkan, ja siitä taas lähtee elämä vain ylöspäin.

Oletko varusteratsastaja?

- En.

Miksi juuri ratsastus ja hevoset?

- Olin neljä- tai viisivuotias ja lopettamassa joukkuevoimistelua. Äiti ehdotteli uusia harrastuksia, ja lopulta vastasin "vaikka", kun äiti mainitsi ratsastuksen, jota siskoni oli harrastanut jo jonkin tovin. Siitä se sitten lähti; aluksi joka toinen viikko talutusratsastusta, sen jälkeen viikottaisille tunneille ja kaksi vuotta tunneilla (sekä siskon hoitohevosia rapsuttelemassa) käytyäni elämääni kipittikin prinsessaponi Viveca varsansa kera. Viveä tovin hoidettuani tarjoutui mahdollisuus Pupen hoitovuoroon, mutta kirjava pomppasi pois matkasta Koon tultua meidän nimiin kun aika ei riittänyt kolmella tallilla ravaamiseen. Miksi sitten olen tähän jämähtänyt? Koon takia, eipä sitä mihinkään voi enää laittaa. En todellakaan usko, että enää hevostelisin jos minulla ei Koota olisi. Ja eipä sitä enää ilmankaan osaa olla.

M.P. Emma 12/04, ensimmäinen rakkauteni eli jo edesmennyt russimummo. Emman tyttärentytär asuu Bonazassa, ja on kyllä kovin samanlainen isoäitinsä kanssa!

Miten hoidat hevosesi kesäihottumaa?

- Riippuu kesästä. PROBin tuotteet olivat ensimmäiset kesät käytössä, sen jälkeen pari kesää satunnaisilla tuotteilla, yksi Pioneereilla ja taas pari satunnaisilla. Joka kesän poni on loimitettu ja yritetty huputtaakin, vaan se ei hupuista perusta ja rikkoo tai repii ne päästään. Ensimmäisen kesän poni oli kokonaan hiekkatarhassa (ko. tallilla ei ole laitumia) syöden vihreää niitettynä tai narun nokassa, seuraavat seitsemän kokonaan laitumella ja viime kesän aluksi laitumella, mutta kutinan yllyttyä järjettömiin sfääreihin poni muutti takaisin Virpiniemeen hiekkatarhaan ja mussutteli vihreää taas vain niitettynä tai syöteltynä. Ehjät ja peittävät loimet, hikien huuhtelu joka lenkin jälkeen, pesu aina ponin kutistessa ja rasvailut kutinan ollessa päällä ja vähän aikaa sen jälkeen. AVS-14 ja Pioneerin tuotteet ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi, paras loimi on Horseware Rambo Sweetitch Hoody.

Minkälainen on hevostesi viikko-ohjelma?

- Koitan liikuttaa edes kerran viikossa. Eli siis ei ole. Terapia-aikana Koo käy 2-5 terapiaa viikossa, Maila ja Sandra 1-3. Jos aamuvuoroilen, en pahemmin jaksa poneja liikutella, mutta muina päivinä liikkuvat kyllä jos ei ole surkeat pohjat tai järkyttävä sää.

Jos saisit Koon omaan paikkaan ja sille pitäisi löytyä kaveri, minkälaisen ponin tai hevosen haluaisit?

- Pienempi (90-120cm) poni. Nuori, (0-3v) jolla hyvä asenne elämään ja tekemisiin. Ei diagnosoituja vikoja tai sairauksia.

Oletko miettinyt hevosista ammattia itsellesi?

- Olen, mutta en esimerkiksi hevosenhoitajana tai ratsastuksenopettajana. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta kiinnostaisi, mutta ainakaan juuri nyt en jaksa kouluttautua noin monivaiheiseen ammattiin.

Lending 05/2007, 10-vuotissyntymäpäiväni johdosta kävimme Ronjan ja Janitan kanssa issikkavaelluksella Hóll Tallilla

Oletko miettinyt hankkivasi toisen hevosen/ponin Koon rinnalle, jos se ei olisi rahasta kiinni?

- Jos olisi hyvä paikka ja tosiaan ei pulaa rahasta tai ajasta, minulla luultavasti olisi toinenkin poni.

Millainen Koo on ratsastaessa, minkä tasoinen ja voiko sillä vielä ratsastaa?

- Hyvänä päivänä Koo on herkkä ja esittelee kaikki liikkeensä mihin me ratsukkona pystymme, se on täysin ratsastettavissa istunnalla/jaloilla, eikä voi kuin nauttia kyydistä. Huonona päivänä en ratsasta, tai jos huono päivä selviää vasta selkään mentyäni, tulen alas. Koo on arvioitu Arto-Pekka Heinon toimesta helppo A-tasoiseksi, kisattu sillä on helppoa B'tä, mutta poni osaa sulut, avot, laukanvaihdot joka askeleella, keski- ja lisätyt askellajit, vastalaukat, pohkeenväistöt sun muut. Tai tällä hetkellä vaatisi varmaan melkoista ruosteiden hiomista, mutta ainakin joskus poni on nuo osannut -muttei koskaan minun allani, koska en todellakaan itse moisia osaa. Esteitä Koolla on kisattu 80-senttisenä, kotona olen sillä hypännyt metrin radan kaulanarulla ja ilman satulaa -varusteilla pääsisimme ehkä juuri ja juuri tuon 80cm. Lisäksi K on kisannut entistä edeltäneellä omistajalla aluetasolla lännenratsastuksessa; trailia, pleasurea, horsemanshipia sekä reiningiä.

Millainen Maila on ratsastaessa, minkä tasoinen ja voiko sillä vielä ratsastaa?

- Maila on... kummallinen. Maailman paras puskapuksutin, se ei nimittäin pelkää yhtään mitään! Herkkä eteenpäin ajaville avuille, kuin myös suustaan, muttei tajua istunnasta pahemmin mitään. Kuvittele ratsastavasi pahkasialla, niin pääset aika lähelle tunnelmaa. 4,5 vuotta sitten hyppäsin kerran tai kaksi putella pikkuesteitä, ja olihan se hauska siinäkin -ei todellakaan osaava, mutta mielettömällä tekemisen innolla ja asenteella varustettu. Samana kesänä myös tuuppailin (ilman satulaa) kentällä, voiton hetki oli se, kun poni yht'äkkiä alkoikin laskea niskaansa ja nostaa selkäänsä töhötyksen sijaan. Annika kisasi Mailalla pieniä esteluokkia, (jos haluat nähdä tamman klipattuna, klikkaa tänne!) itse olen nähnyt vuosia sitten tamman 60cm luokissa ja on kait se ehkä joskus jonkun helpon C'n puksuttanut läpi. Mailalla ei ole ratsastettu sitten kesän uittoreissujen muutamaa ratsastusterapiaa lukuunottamatta, eikä sillä luultavasti enää ratsasteta.

Milloin sait/ostit Koon, sekä Mailan?

- Koo vaihtui äitini nimiin maaliskuussa 2006, ja on edelleen papereissa äidin. Vanhemmat/isä ostivat ponin minulle ja siskolleni, joskin sisko tiputtautui useampi vuosi sitten kyydistä, mutta käy edelleen satunnaisesti ponia moikkaamassa. Olimme etsineet puolisen vuotta aktiivisemmin hevosta ja käyneet kokeilemassa lähinnä tinkereitä (itsehän haaveilin russista) vaan Koo nyt jotenkin vain ajelehti elämäämme. Maila on ollut omistajillaan kohta 11 vuotta -se ei siis ole omani, vaikka kovasti ovatkin yrittäneet tammaa minulle tyrkyttää.

Cookie 06/2005, kantavana oleva ic-tamma joka oli varteenotettavin hevosehdokkaamme ennen Koota

Minä

Mikä olet ammatiltasi tai mihin opiskelet?

- En mikään ja en mihinkään. Olen tällä hetkellä puolen vuoden työkokeilussa tallilla, (loppuu huhtikuussa, sen jälkeinen elämä on täysin auki) hevosenhoitajan ja ratsastusterapian avustajan nimikkeellä. Syksyksi pitäisi keksiä ala ja oppisopimuspaikka.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

- Etelä-Suomessa sossupummina, poni on lahjoitettu Vihtiin ja yritän edelleen keksiä mieleistä ammattia. Toivottavasti tilanne ei kuitenkaan koskaan ole tuo.

Ketä ihailet?

- Patty Waltersia

Millasia tavotteita asetat vuodelle 2015?

- Muuttaa etelään, saada vuodesta edellistä parempi, elää enemmän hetkessä, irrottautua arjesta huomattavasti enemmän ja sanoa kyllä useammille tilanteille.

Madam Mim "Mimmi" 07/2005, Mimmi oli hoitoponini elämäni ainoalla hevosleirillä kesällä 2005 Ylirannan ratsutilalla

Mikä oli uudenvuodenlupauksesi?

- Tutustua uudenlaiseen musiikkiin ja saada vähintään yksi uusi bändi top10-listaan. Pyörittelin myös vähintään kaksi postausta viikossa-haavetta, mutta saa nähdä miten sen kanssa käy...

Jos et harrastaisi hevosia, miten kuluttaisit vapaa-aikasi ja ne eurot, jotka nyt hevosiin uppoaa?

- En todellakaan tiedä. Haluan uskoa, että minulla olisi joku muu elämä tällöin, mutta en oikeasti jaksa uskoa moiseen ihmeeseen. Luultavasti istuisin enemmän koneella, katsoisin Netflixiä ja Youtubea, sekä söisin vieläkin enemmän sipsejä.

Millaiset tilat rakentaisit hevosille, jos saisit rajattomasti tilaa ja rahaa?

- Pohjustin tätä tässä postauksessa, mutta lyhesti; suuuuri tarha vaihtelevalla pohjalla (metsää, niittyä/peltoa, kalliota, korkeusvaihteluita, ehkä joku hyväpohjainen lätäkkö vesileikkeihin) ja isolla, valoisalla makuuhallilla. Muovilankut tai muu säänvaihteluita ja kulutusta kestävä aitamateriaali. Pihaton yhteydessä myös tallipuoli, jossa pari sairaskarsinaa, valoisa huoltotila kavionhuoltoa tai eläinlääkärikäyntejä varten, kuivaushuone loimille ja sen verran tilaa varusteille, ettei mahdotonta kasaa tule hamstrattua. Omia metsäreittejä, joilla voisi huoletta lenkkeillä irtiolevan poni- ja koiralauman kanssa vailla pelkoa kanssaliikkujista. Tarhassa pari ponia iloisesti kirmailemassa, tai ehkä vain laahustamassa heinätupolta toiselle...

Kuka poneista olet?

Sain eilen tämän idean päähäni, kun mietin jotain kivaa ja vähän erilaisempaa postausta, kun kuulumisiakaan ei juuri ole. Koska kaksi vaihtoehtoa on liian vähän, lainasin pari ponia mukaan. Vaihtoehdot löytyvät aivan lopusta kysymysten jälkeen. Jos teet itsekin blogiisi vastaavan, linkitäthän sen minulle, niin voin käydä itsekin testaamassa millainen ponipersoona kohdalleni osuu? :) Kertokaa myös, miten hyvin kuvailut osuivat kohdalleen ja koetko olevasi tämän blogin tähdistä juuri tuo, vai onko jollain muulla ponilla kanssasi enemmän yhteistä?

1. Sukupuoli(-identiteetti)

a) poikamainen tyttö

b) poika

c) tyttömäinen poika

d) tyttö

2. Olet ikääsi, sukuusi ja sukupuoleesi nähden

a) huomattavasti keskivertoa lyhyempi

b) keskivertopituuden alarajoilla

c) keskivertopituinen

d) keskivertoa pidempi

3. Sinulle tärkeintä on

a) ruoka ja syöminen

b) itsesi toteuttaminen

c) rauha, kiireettömyys

d) ystävät

4. Tulet toimeen parhaiten

a) vastakkaista sukupuolta olevien kanssa

b) itseäsi suurempien/vanhempien kanssa

c) itseäsi pienempien/nuorempien kanssa

d) samaa sukupuolta olevien kanssa

5. Olet luonteeltasi

a) vahva, kärkkäillä mielipiteillä varustettu

b) jekkuileva ja kujeileva

c) erittäin empatiakykyinen ja etenkin psyykkisellä saralla herkkä

d) peloton ja aina valmis tekemään mitä tahansa, mutta silti varustettu järjellä

6. Kaveriporukassa olet

a) reilu ja ystävällinen, kunhan kukaan ei kävele päältäsi, tai palautat hänet maanpinnalle

b) kiusanhenki, mutta hyvässä hengessä; et simputa ketään, mutta joskus jopa ilkeä huumorintajusi ei ehkä aukea kaikille

c) muutaman ihmisen ystävä mutta loppujakin siedät hyvin, kaipaat paljon yksinäisyyttä ja omaa aikaa

d) kaikkien kaveri

7. Olet muuttanut

a) kerran paikkakunnalta toiselle

b) muutaman kerran

c) lukemattomia kertoja nuoruudessa, vanhempana et juurikaan

d) vain saman paikkakunnan sisällä

8. Katseltavanasi on

a) Napapiirin sankarit

b) Taru Sormusten Herrasta

c) Spirit -villi ja vapaa

d) Titanic

9. Suomalaisuus on sinulle

a) tärkeää, olet ylpeä maastasi ja sukujuuriltasi täysin suomalainen

b) ei juuri minkään arvoinen

c) vain kansalaisuus, ja oletkin ehkä suomalainen vasta ensimmäisessä tai toisessa polvessa

d) hieno ja ylpeä asia, vaikka sukusi onkin muilta mailta lähtöisin

10. Mieluisin lukemisesi on

a) Hevosurheilu

b) Hevoshullu

c) Tunne Hevonen

d) Hippos

Eniten A-vastauksia; MailA

Ensivaikutelmalta olet nyrpeä ja luotaantyöntävä, mutta lähimmille ystäville ehdoton tukipilari ja luotettava ihminen, jonka kanssa voi puhua mistä vain. Olet aina menossa, joko yksin tai porukalla. Ruoka on suurin heikkoutesi, jota kuitenkin yrität paikata liikkumalla aktiivisesti.

Eniten B-vastauksia; Buppe

Sinulla on pilkettä silmäkulmassa. Olet seikkailunhaluinen, seurallinen ja pohjimmiltasi kiltti, mitä nyt joskus äidyt kiusaamaan tai mahtailemaan muiden kanssa. Pienestä koostasi huolimatta sinussa on virtaa ja voimaa kuin pienessä kylässä.

Eniten C-vastauksia; Coo

Viihdyt parhaiten yksin tai parhaimpien ystäviesi seurassa, joita on alle yhden käden sormilla laskettava määrä. Olet erittäin empaattinen ja koet toisten ihmisten tuskan ja ahdistuksen itsekin, haluat kaikille vain hyvää ja olet äärimmäisen kiltti. Lähimpiä ystäviä saatat joskus jekuttaa, mutta vain hyvässä hengessä. 

Eniten D-vastauksia; SanDra

Olet yltiösosiaalinen ja kaikkien kaveri. Aina siellä missä tapahtuu, tai järjestät sellaista itse. Olet reipas, käsi valmiina ojossa tervehtimään uusia tuttavuuksia ja esittelemään paikkoja. Haluat aina nähdä kaikissa ja kaikessa pelkän hyvän, etkä puhu sanallakaan pahaa muista.

Mietteitäni hevosen pidosta, osa 2; Käsittely

Mukavaa palautetta saanut Elinolosuhteet-kirjoitus saa nyt jatkoa. Voisin selittää pienen ikuisuuden siitä, miten paljon hevosen käsittelyllä on vaikutusta sen käyttäytymiseen, tapoihin, ja ennenkaikkea stressitasoon, kertoa omakohtaisia kokemuksiani miten paljon eri käsittelijä tai käsittelytapojen muutos on vaikuttanut hevoseen ja niin edelleen, mutta sen sijaan kerronkin omat tapani ja hevosteluni ikäänkuin kulmakivet.

Pyysin tämän kirjoittamiseen apua Veeralta, jolta kysyin, onko tavoissani jotain, jota hän olisi ihmetellyt. Kummallisin tapani on kuulemma karsinan siivous; en voi jättää pienintäkään lantapalleron palasta karsinaan, vaan kaikki muruset on lapioitava kyytiin. Kuin myös karsinan pohjalle valunut purupöly lakaistaan joka kerta pois. En myöskään jätä toisten hevosten karsinoita sellaiseen kuntoon, etten omaani voisi siinä yötä asuttaa; tämän takia melko usein joudunkin tyhjentämään karsinan kokonaan, jos hevosen omistaja on omaan makuuni liian huolimaton ja joutuisin viettämään loppuvuoden karsinaa hänen jäljiltään siivoamassa. Tämän listan lisäksi mm. talutan hevosia aina pitkällä narulla, mutten koe näiden tapojen vaikuttavan hevoseen niin vahvasti, että niistä olisi aiheellista kirjoittaa pidemmin.

Tähän väliin haluan kiittää tämän postauksen kuvituksen mahdollistaneita ystäviäni; Sofiaa ja Veeraa, sekä Puppe-kuvasta isääni. On niin ihanaa välillä palata ajassa taaksepäin ja muistella kuvakansion avulla jotain päivää, jotain hetkeä, jotain kokemusta. Näistä kuvista jokainen on otettu jostain syystä tärkeänä päivänä -ja yleensä se tärkeys on vangittu myös siihen samaiseen kuvaan. Ja jokaiseen kuvaan liittyy tarina, jokaisesta voisin kertoa jotain, ja jokainen näistä tarinoista saa hymyn huulilleni. Ja joka ikinen hevonen, joka näissä kuvissa esiintyy, on tavalla tai toisella muokannut minua ihmisenä, ja jokainen on jollain omalla erityisellä tavallaan erittäin tärkeä. Kuvat ovat aivan totaalisen satunnaisessa järjestyksessä, lukuunottamatta kahta viimeistä, joiden poneille olen elämäni velkaa. Haluan myös kiittää näiden lainahevostan omistajia siitä, että olen saanut tutustua heidän kaviokkaisiinsa; Sofiaa, Pöykiöitä, Emmi H.'ta, Elliä sekä Kivareita.

En turvaudu koviin otteisiin

Väkivalta ei ihan oikeasti ratkaise mitään, ja harvemmin raivoaminenkaan -etenkään, jos toinen osapuoli on eläin. Voin myöntää luistaneeni tästä Koon kanssa, koska joskus ihan oikeasti menee hermot kun poni ei ymmärrä mitä siltä haluan, tai se ei yksinkertaisesti vain halua toteuttaa pyyntöäni. Onneksi poni on herkkänokkaista mallia, ja alkaa mököttämään, ja saa minulle erittäin huonon omatunnon loppupäiväksi. Ja voin myöntää, että menneinä vuosina olen ihan oikeasti kohdellut ponia suorastaan ala-arvoisesti, koska se ei totellut minua -eikä mikään ihme, en minäkään olisi totellut silloista minääni.

    Vieraiden hevosten kanssa taas alleviivaan tätä sääntöäni turhankin hyvin, olen esimerkiksi jättäytynyt hevosen ylirynnimäksi ja puremaksi koska en halunnut lyödä hevosta, tai muuten käskeä sitä kovemmilla otteilla jättämään minua rauhaan. Ja ei, tarkoituksenani ei ollut jäädä hevosen jalkoihin enkä tahalteen sinne jättäytynyt, vaan menin erittäin epäluuloisen hevosen tarhaan hakemaan sitä talliin tehdessäni iltatallia vaikka minua oltiin varoitettu hevosen omistushaluisesta käyttäytymisestä tammaansa sekä tarhaansa kohtaan. Kävelin pari askelta portilta, pysähdyin huutelemaan hevosia jotka olivat ehkä viiden metrin päässä minusta, kyseinen hevonen lyö korvansa niskaan ja seuraavaksi olenkin maassa makaamassa. En kyllä edes tiedä olisinko ehtinyt reagoida tähän jos olisin halunnut, mutta en usko että olisin edes tehnyt riimunnarun heilautusta kummempaa elettä. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin tämänkin tarhan asukit talliin, vähän meinasi polvet tutista kun kyseisen hevosen olin saanut karsinoitettua.

En hoida hevosta karsinassa

Koen, että karsina on hevosen turvapaikka; sen oma huone, jossa ollessaan se saa rauhoittua ja olla ihan yksin, vailla ihmisten häirintää muutakuin tehdessä pakolliset toimet; ruokien viennit ja kuppien hakemiset, loimitukset aamulla ja loimenpoistot illalla, ja itse hevosen hakeminen ja vieminen. On tietenkin joskus tilanteita, kun ulkona sataa pikku-ukkoja tai hevonen kärsii vetopaniikista eikä osaa seisoa irti paikallaan ja täten ulkona hoitaminen on mahdotonta, kaikki käytäväpaikat on varattu ja on äärimmäinen kiire, ja tällöin voin hoitaa hevosta karsinassa. Kuinka suuri todennäköisyys? Erittäin pieni. Meidän tallilla on kaksi hoitopaikkaa ja ei-niin-säyseänkin hevosen saa kiinnitettyä kahteen eri kohtaan käytävillä, ja olen esimerkiksi seisottanut Koota, Syppeä ja Papia yhtä aikaa isommalla hoitopaikalla. Lisäksi hevosia saa sidottua ties mihin kiinni, mutta tällöin hevonen on lähempänä toisia.

Pyrin välttämään hevosen kiinnisitomista

Etenkin se, että hevosen laittaa molemmilta puolilta ketjuihin, rajoittaa hevosen mielipiteiden ilmaisemista ja vapautta. En sen koommin tykkää pitää hevosta yhdelläkään narulla kiinni. "Haastavimmat" hevoset, eli ne, jotka eivät osaa seistä irti määrätyssä paikassa, (hoitopaikka tai tietty alue käytävältä) saavat pitää päitset ja riimunnarun yllään, ja tarvittaessa kiinnitän ketjut hevosen eteen estääkseni sitä juoksemasta pitkin tallia. "Helpoimmat", eli Koo, saa olla ilman kaulanarua ja edestä kiinni kytkettyjä ketjuja jos olemme kahdestaan tallissa tai siellä on vain ihmisiä jotka eivät katso touhuilujamme pahalla. Jos tallissa on enemmän liikennettä, tai hevosille on tehty ruokia valmiiksi käytävälle ja haen tavaroita toisesta päästä tallia, laitan ketjut eteen kiinni luodakseni illuusion kiinniolevasta hevosesta. Todellisuudessahan nuo ketjut ovat etenkin Koolle turhan pitkät, ja se pääsee halutessaan kävelemään vastakkaiselle karsinalle saakka, mutta hys, ei kerrota kellekään!

En hae hevosta

Siis kyllä, kävelen hevosta vastaan jos se kävelee hitaasti tai ei kävele ollenkan, mutta se ottaa vähintäänkin sen viimeisen askeleen kohti minua. En myöskään koskaan pyydystä hevosta, vaan se tulee aina enemmän tai vähemmän vapaaehtoiseesti luokseni. En myöskään houkuttele hevosta ruualla luokseni. Enkä tykkää pitää hevosella päitsiä tarhassa, koska ensinnäkin ainakin Koolta hiertyy kaikki karvat ja pahimmillaan ihokin, ja hevosella on päitsien/kaulanarun laittotilanteessa viimeinen mahdollisuus paeta halutessaan.

Käytän raippaa

Ja paljon käytänkin. En kuitenkaan koske sillä hevoseen oikeastaan koskaan. Raippa muilla hevosilla toimii yleensä lähinnä vahvistamassa omaa tilaani, sillä käden mitta on useimmille hevosille liian lyhyt. Koo taas toimii tiettyjä asioita pyydettäessä vain raipalla, ja esimerkiksi cordeolla ratsastettaessa raippa toimii vahvistavana kääntöapuna mikäli poni ei pelkällä istunnalla käänny. Silloin teen raipasta "seinän", jota se väistää. Selästäkäsin pystyynnousut, jalkojen ojentelut, minun ympärilläni peruuttaminen ja muutama muu peruutustyyli, sekä irtojuoksutus ympyrällä ovat aika pitkälti raippapainotteisesti toimivia.

Olen jokaiselle hevoselle luotettava työskentelykaveri

Jokainen hevonen, oli se sitten oma tai toisen, vanha puskaponi tai nuori kisatykki, on minulle aivan saman arvoinen. Ja joka ikinen niistä ansaitsee, että ihminen joka hevosen kanssa työskentelee, on sellainen, johon voi turvautua ja jolta voi hakea suojaa. En väitä, että yksikään hevosista luottaisi minuun täydellisesti. Koo ehdottomasti eniten, mutta ei sekään joka tilanteessa. On edelleen tilanteita, joissa se ottaa mieluummin ohjat käsiinsä -esimerkiksi maastossa saatan pyytää sitä menemään johonkin, poni kieltäytyy, ja tarkasteltuani tilannetta totean ponin stopin varsin aiheelliseksi; kyseessä saattaa olla huono pohja, tai mikä vain. Tavoitteenani on kuitenkin, että siinä pienessä koulutustilanteessa jossa hevosen kanssa olen kahden, se voi luottaa minuun edes vähän. Olen toisinaan viettänyt tajuttoman pitkiäkin aikoja todistamassa hevoselle, jota omistaja väitti virtaisaksi mutta joka oli minun ja muutaman muunkin silmissä täydellisessä paniikissa oleva, etten aio satuttaa sitä. Ja lopulta kärsivällisyys palkittiin, eikä hevosella pyörinyt enää silmät päässä.

Hevosessa ei ole vikaa

Lähtökohtani kaikkeen. Eräänä päivänä olin menossa ratkomaan muuan hevosen ja omistajansa ongelmia, ja minulta kysyttiin, mitä aion hevoselle tehdä, että se olisi turvallinen käsiteltävä. Totesin, että hevosessahan ei ole yhtään mitään vikaa, omistaja se ohjausta vaatii. Opastin omistajaa toimimaan hevosensa kanssa, ja tadaa, hevonen muuttui silmissä. Jatkettuaan antamieni ohjeiden mukaan ei tällä parivaljakolla ole sittemmin ongelmia enää ollutkaan.

   Se, että hevonen on kipeä, ei ole hevosen syy. Se, että hevosella on huonoja kokemuksia ihmisistä ja sen takia se käyttäytyy uhkaavasti muitakin ihmisiä kohtaan, ei ole hevosen syy. Se, että hevonen ei ole voinut koskaan luoda kunnollista ja luottavaista suhdetta ihmiseen, ei ole hevosen syy. Se, että hevoselle ei ole kerrottu, miten ihmisen kanssa käyttäydytään, ei ole hevosen syy. Se, että hevonen on päässyt niin sanotusti niskan päälle, ei ole hevosen syy. Syy löytyy riimunnarun toisesta päästä, ja jos ei sen hetkisestä riimunnarun pitäjästä, niin jostain aiemmasta.

Kysymyspostausvastauspostaus ("Luukku 23")

Kahdenteentoista luukkuun laittamiinne kysymyksiin vastaukset. Kiitos hurjan paljon kaikista kysymyksistä!

Koo
Jos saisit muuttaa kaksi asiaa Koossa, mitä muuttaisit?
- Kesäihottuma pois, ja enemmän tekemisenhalua tilalle!

Millainen on sun tavallinen tallipäivä?
- Juoksen tallilla pitkin päivää ruokkimassa/juottamassa/loimittamassa/riisumassa ponia, mutta varsinaisesti tallille menen joskus viiden ja yhdeksän välissä illalla. Tekemiset riippuu aika pitkälti säästä; kylmällä ilmalla keittelen pari tuntia vesiä ponille, sateisella säällä ponin kuivattamiseen menee aikansa jne. Kaikista yksinkertaisin on kuitenkin se, että täytän vesiämpärin ja heinäverkot, käyn ponin läpi, juoksen sen kanssa kaikki askellajit läpi tarhassa jotta näen liikkuuko se puhtaasti, ja rapsuttelen ponia. Tähän menee 15-30 minuuttia. Siihen lisäksi ponin harjailut, kavioiden vuolut, liikuttamiset, tarhan siivoamiset, nuo vesien keittelyt tm, ja nätisti hurahtaa viiskin tuntia tallilla ihan huomaamatta.

Mitkä on Koon hoidon kulmakivet, jotka pitää sen terveenä ja tyytyväisenä?
- Ulkoilu on aivan ehdottomasti numero yksi. En voi liikaa painottaa sen tärkeyttä tuolle ponille! Optimaalinen ulkoiluaika olisi noin 20-22 tuntia, jotta saisin paremman mielen koska ponilla olisi mahdollisuus karsinaoleskeluun. En saa kuitenkaan mahdutettua tallilla käymistä päiväjärjestykseeni niin, että poni saisi olla nuo 2-4 tuntia rauhallisessa tallissa ilman ohikulkijoita. Eikäpä se edes tallissa viihdy... Mutta tosiaan, ponin jalat ovat aina sulat, se ei yski ja on huomattavasti rauhallisempi ja stressaamattomampi saadessaan jaloitella ja ulkoilla vapaasti. Toinen kulmakivi on säännöstelty vapaa heinä; poni on huomattavasti pirteämpi ja iloisempi, ei hyöki ruokkivien ihmisten päälle, eikä oireile mahaansa silloin, kun sillä on jatkuvasti heinää naaman edessä. Myös sillä, että mä oon aikalailla ainut tuota koskaan käsittelevä ihminen, on selvästi vaikutusta -poni on heti paljon "vihasempi" eikä ratsastamisesta voi haaveillakaan jos joku muu on ponin edellisenä päivänä hoitanu, saatika liikuttanu.

Koon kämppä. Bongaa syövä poni.

Tämän vuoden huippuhetket?
- EASEL-kurssi ja kaulanaruilu merellä tulevat ensimmäisenä mieleen.

Mitä tekisit uudestaan Koon kanssa jos voisit?
- Eläisin vuodet 2006-2009 uudestaan ja tekisin about kaiken toisin. Löytäisin Emilin ja LHn aiemmin, muuttaisin käsittelytapani ym.

Missä taas koet onnistuneesi erityisen hyvin Koon kanssa?
- Olen korjannut virheeni suhteellisen hyvin, ja olen saanut kiertolaistaustaisen, epävarman ponin ulos kuorestaan ja luottamaan minuun edes jonkin verran.

Ratsastatko Koolla siis ilman satulaa? Aina, yleensä, vai käytätkö myös satulaa?
- Myin meidän penkin 2012 alkuvuonna, jonka jälkeen ei sellaista ole ollut. Ennen myymistäkin tosin ratsastin noin 90% ajasta ilman satulaa, koska tuo jäi turhan kapeaksi, enkä oo koskaan tykänny satuloista. Näiden vajaan kahden vuoden aikana oon käyny ponin selässä kahesti lainasatulan kanssa, vaikka meillä oli esim. toissa kesänä parikin viikkoa putkeen lainasatula käytössä. Koo tuntuu aivan kamalalta, oudolta ja ei-kotoiselta satulan kanssa, joten jatketaan varmaan hamaan tulevaisuuteen näin, kun en kuitenkaan kovin paljoa paina ja ratsastan yleensä korkeintaan pari kertaa viikossa, muuten se liikkuu maastakäsin.

Kauanko tän erilaisen ratsastustyylin opettaminen hevoselle vei aikaa?
- Koo ja minä kehitytään toki edelleen joka päivä enemmän tai vähemmän, mutta siirtymävaihe suitsista/päitsistä kaulanaruun/varusteettomaan menoon joka askellajissa kesti ehkä puolisen vuotta? Tuollon ratsastin tosin ponilla huomattavasti useemmin, varmaan viitisen kertaa viikossa. Toisaalta taas tuollon ratsastin 90% ohjilla, ainoastaan eteenpäin ajavat avut tuli muualta -nyt sen osalta olis huomattavasti helpompaa ja kokemusta karttunu jne.

Kauanko oot omistanu hevosen?
- Maaliskuussa tulee täyteen 8 vuotta. Mun nimissähän tuo ei vieläkään oo vaan äidin, ja hankittiin alunperin mulle ja isosiskolle yhteiseksi, mutta sisko tiputtautu matkasta.


Loput eläinaiheiset
Mitä muita ötököitä sulla/teillä on?
- Mulla on kolme marsua, (Pippin & Merry 1v ja Bilbo 1,5v) kaks gerbiiliä (Hiiri ja Hippi vajaa 2v) sekä pitkäkarvanen syyrialainen hamsteri, (Musti 3kk) ja tuon jyrsijälauman lisäksi koira (Yoda 5,5v) ja poni, (Koo vajaa 18v) jotka ei oo mun nimissä -vielä. Lisäksi talossa hihhuloi 4-5 äidin, isän ja siskon koiria; Hessu 12,5v, Mortti vajaa 9v, Piu 2,5v, ja vajaa 3-vuotiaat sisarukset Leya sekä enempi siskoni luona asuva Tito. Marsut, hamsu ja puolet koirista (+ tokikin Koo) on urospuoleisia, gerbiilit ja puolet koirista narttuja.

Mun ja "mun" eläimet; Koo, Hiiri, Hippi, Yoda, Musti, Bilbo, Pippin & Merry.

Minkä niistä ottaisit mukaan Koon lisäksi jos saisit valita vain yhden, etkä näkisi loppuja enää koskaan?
- Yodan. En raaskis erottaa Pippiniä kavereistaan ja sen odotettu elinikä on huomattavasti Yodaa lyhyempi.

Jos saisit minkä tahansa hevosen maailmasta, minkä ottaisit?
- Pupen. Jos elossa oleva, niin varmaan Maila, Syppe tai Lassi.

Lempiponi?
- Puppe, Maila, Lassi ja luonnollisestikin Koo.

Lempihevonen?
- Syppe.

Lempijyrsijälaji?
- Marsu. Ihan mielettömän symppiksiä karvamakkaroita! En aiemmin pahemmin tykännyt marsuista, ne oli vaan ihan ok. Sitten minulle tarjottiin marsuja tarvikkeineen, ja mikäs siinä kun ilmaiseksi saa. (maailman paras perustelu eläimen, saatika kolmen, ottamiselle, ottakaa ihmeessä mallia!) Hitto miten mahtavia elukoita nuo onki! Pippin on ihan paras, se näyttää possulta, on vähän normaalimarsuaki yksinkertasempi ja ajattelee vaan ruokaa. Paksu-Pippin katteleeki monesti mun kans telkkaria, ja jos oon omassa huoneessa lattialla koneella, mursmakkarat juoksentelee jalkojen tai koneen päältä. On niin ihanaa, kun nuo paksumahat kipittää vastaan kun meen huoneeseen ja tulee pyöriin jaloissa. Ja on niin söpöä, että ne tunnistaa ihmisiä! Ne pelkää mun veljiä ja kavereita, ja tykkää mun porukoista ja musta koska me ruokitaan niitä. Tui. Niin, ja marsuille voi jutella, ja ne vastaa. Tosin ovat kykeneväisiä kovin yksinkertasiin ääniin, mutta silti. Vaikka nuo on toisinaan ihan tuhannen rasittavia kiljukaulasottapossuja, on ne samalla myös aivan älyttömän sulosia ja ihania paksukaisia.

Jep, tätä teen kaikki illat...

Lempimatelijalaji?

- Sukkanauhakäärme. Tajuttoman hienon näköisiä eläimiä, vielä joskus mullakin on tuollanen!

Lempilintulaji?
- Kurki. Koska se on ainut lintu, jonka latinankielisen nimen muistan. Ja onhan ne söpöjä. Ja isoja. En pahemmin tykkää lemmikkilinnuista, kovin äänekkäitä ja sotkevia ovat. (no niin on marsutkin mutta...) Joskus kersana mun olalle laitettiin joku kakadu tai papukaija, en tiiä, ja pelkäsin sitä. Oon myös lomahoitanu undulaatteja, siihen mun lintukokemukset sit jääkin.

Lempilemmikki omista lemmikeistäsi?
- Koo, Yoda ja Pippin.

Unelmaheposi?
- Pieni, pörrönen, tekemisenhalunen, ei mitään kroonisia sairauksia. Hepo on btw maailman sulosin sana kuvaamaan kavioeläintä, en käsitä mikä siinä on!

Miten toivoisit hevosten/ponien liittyvän elämääsi tulevaisuudessa?
- Tällä hetkellä todennäkösintä on, et kun Koosta aika jättää, jää mun hevostelut kokonaan siihen saakka, et pääsen muuttamaan omilleen johonki omakotitaloon keskelle peltoja ja mettiä. Mut joo, haluaisin omaan pihaan pihaton, jossa olis (Koon lisäksi) täysarabi, tinkeri, (pien)suokki ja kasa pikkuponeja. Tai ehkä kaks pihattoa, niin pikkuponit ei paisuis järkyttäviin mittoihin.

Mitä muita isoja eläimiä haluaisit?
- Ylämaan karjaa, lampaita ja poroja. Näistä todennäkösin on lampaiden pito, koska en nää itteeni kamalasti tätä pohjosemmassa asumassa että poroja vois pitää, ja nautakarjan pito on tehty nykyään niin hankalaksi.

Unelmapaikkasi hevosille?
- Kotipihapihatto, jossa toimiva ja tasapainonen lauma, säännöstelty vapaa heinä, (verkot/häkit) monipuolinen ja vaihteleva pohja, siis metsää, niittyä jne. Muuta en tarvi. Toki plussaa olis, jos ympäristössä olis hyvät maastot ja joku meri taikka järvi jossa voi ponien kans käydä pulahtelemassa.

Koska aloit harrastamaan hevosia?
- Jos en ihan väärin muista, niin 5- tai 6-vuotiaana aloin käymään talutustunneilla aluksi puolen vuoden verran joka toinen viikko, sen jälkeen viikottain, ja vuoden tunneilla ratsasteltuani kuvioihin astui ensiksi Viveca ja Cara joiden luona kävin 3-7 kertaa viikossa, ja sen jälkeen Puppe, jota hoidin tuolloin kerran viikossa.

Missä menee hevosen hankkimisen raja sun mielestä? Voiko sen katsoa ratsastusvuosista, vai onko niin, ettei koko juttua voi määritellä ollenkaan?
- Mahdoton sanoa, riippuu niin paljon ihmisestä, sen tukijoukoista, minne hevosen laittaa (täyshoito- vai omapihatalli) jne. Koon siirryttyä meidän omistukseen olin kahta kuukautta vaille 9-vuotias, sisko täyttänyt 13. Poni asui ensimmäisen puoli vuotta samalla tallilla täyshoidossa mistä se ostettiin, käyden tunneilla, ja saatiin paljon apua tallilaisilta ja tallin omistajalta, sekä äidin siskolta ja tutuilta. Sen jälkeen poni muutti puolihoitotallille erään kokeneemman naisen pihalle, jolta myös oli mahdollista kysyä apua. Nykyisellä tallilla hoidan ponin kokonaan itse, enkä pahemmin kaipaile tallilaisten neuvoja, koska ne eroavat omista toimintatavoistani melkolailla.
  Mutta tosiaan, olin ite käyny tunneilla kolme-neljä vuotta, joista kaks tai kolme myös hoitanut yksityisiä poneja, ja sisko kaiketi oli käynyt kuutisen vuotta tunneilla ja hoitanut/vuokrannut hevosia useamman vuoden. Äiti oli nuorena käyny alkeiskurssin, ja kävi sen ennen Koon hankintaa uudelleen. Meillä on ollut aina eläimiä (ok, yks vuosi mun 16-vuotisesta elämästä ilman) ja ennen Koota mulla oli gerbiilejä, joten eläimenpito ei ollut ihan vierasta, vaikkei hevosta ja koiraa, saatika gerbiiliä, voi verrata toisiinsa. Jos vanhemmat on eläinihmisiä ja vähintään toisella enemmänkin kokemusta hevosista, niin en näe pahaa siinä, että alakouluikäselle lapselle hankitaan poni, mutta jos vanhemmilla on peukalo keskellä kämmentä, kannattaa odottaa eikä varsinkaan laittaa heti omaan pihaan.

Cookie, tinkertamma joka oli varsin vahva hevosehdokas, kunnes osto kariutui mm. sen osaamattomuuteen.

Ootko hankkinu hevoses yksin vai onko ollu apuja? (esim. ratsastuksenopettaja tai eläinlääkäri neuvomassa millanen olis sopiva polle)
- Aikalailla yksin tuo kaiketi hankittiin, oltiin käyty koeratsastamassa ja kattomassa monenlaisia hevosia, enimmäkseen tinkereitä, mutta kun ratsastelin Koolla tunneilla, äiti tykästy meidän yhteistyöhön ja päätti, että tuo poni on meille sopiva. Poni tarkastutettiin eläinlääkärillä, mutta ei pahemmin muuten neuvoa kysytty. Kilpaponia kun ei etitty niin sinäänsä rakenteella tai muullakaan ei ollu mitään väliä, vaan harrastuskaveria, josta tuliki ystävä.


Blogit ja bloggaaminen
Lempiblogi?
- Lempihevosblogit näkee täältä, ei-hevosblogeista Pyörremyrsky pääni sisällä.

Bloggaamisen parhaat ja huonot puolet?
- Parasta on ehdottomasti mukavat lukijat ja ihanat kommentit, kiitos teille niistä! Huonointa on se, että julkista blogia kirjoitettaessa kaikki on... noh, julkista ja kaikkien saatavilla -helppoa juoruilun aihetta rivien välistä luettaessa, ja myös porukka, joiden ei haluaisi tietävän edes pientä osaa omasta elämästään, voi eksyä blogiin.

Vinkkejä aloittelevalle?
- Mieti mitä laitat nettiin -sitä et välttämättä saa koskaan pois. Pätee tosin kaikkeen muuhunkin someiluun ku blogeihin.


Minä
Millainen on normaali päiväsi?
- Arkena herään 6.26-7.57 riippuen moneltako alkaa koulu ja käynkö suihkussa aamulla, katson elukoiden ruoka- ja juomatilanteen ja täydennän tarvittaessa, syön, puen ja menen kouluun tarvittaessa tallin kautta, koulusta pääsen kello 13, 14 tai 15, ja olen Kellossa noin puolen tunnin päästä, riippuen ehdinkö ensimmäiseen bussiin. Siitä tallin kautta kotiin, jossa nukun, syön, olen koneella, siivoan, rapsuttelen mursuja tai jotain sellasta. Tallille meen 17 ja 21 välillä, siellä menee aikaa yleensä 2-5 tuntia. Tallilta tultua saatan olla vielä koneella, (tähän aikaan yleensä kirjotan postaukset, en osaa tehä näitä muutaku yöllä) hoidan Mustin ja tarvittaessa muut elukat ja meen nukkumaan.
   Viikonloppuna tai lomalla herään yleensä 12 ja 15 välillä, käyn tarvittaessa tallilla, katon elukoiden vedet ja ruuat, syön ja dataan. Tallille taas samoihin aikoihin, ponin hoitojen jälkeen vähän lisää dataamista tai pelaamista. Käyn tarvittaessa (eli kovalla pakkasella) aamuyöstä ennen nukkumaanmenoa nakkaamassa lisäheinää, että voin nukkua yön (päivän) rauhassa.

Minkä ikänen oot?
- 16. Oon sisäistäny tällä kertaa ylihyvin mun ikääntymisen, ja liian usein sanon olevani 17. Tosin lähempänä seitsemäätoista oonki, enää 5 kuukautta synttäreihin, jeij.

Mitä pelkäät eniten?
- Tulipaloja. Ei oo mitään kamalempaa. Ennen pelkäsin, että talli palaa, ja nyt kun poni ei siellä oo, tuo pelko on poistunu -nykyään pelkään et meidän talo palaa. Kaikki muistot, ja vähintäänki mun jyrsijät tuhkaantuis varsin nopeesti. Koirat joku muu vois saadakki pelastettua, mut marsuja tai gerbiilejä ei kukaan muu saa pyydystettyä nopeesti. Mustin saa, koska se läskimys vaan nukkuu kaikki päivät, mutta tuskin kukaan alkais hamsterinpelastusoperaatioon.

Uskotko että Kuussa on käyty?
- En.

Entä UFOihin?
- En. Haluaisin uskoa ykssarvisiin, hobitteihin ja haltioihin. Siihen, et tällä planeetalla on joku salamaailma, mitä ei ihmiset löydä. Mut en pysty siihen, nyyh, anteeksi karvajalat ja tikkunokat.

Millaista musiikkia kuuntelet?
- Yksinkertaistettuna kaikkea, mutta painottuen rock/metal/core-päätteisiin genreihin. Viime aikoina pahimmassa luukutuksessa on ollu My Chemical Romance, Bring Me The Horizon, Sleeping With Sirens, Pierce the Veil, All Time Low, Nirvana, Red Hot Chili Peppers, Children of Bodom ja Amorphis. On aikoja jollon esim. Mayhem, Scorpions, Eminem, Paramore tai Guns'N'Roses on kovassa kulutuksessa. En kuitenkaan kuuntele mitään poppia, iskelmää, bluesia, jazzia etc muutamaa biisiä lukuunottamatta.

Last.fm'ni näyttää tältä, tuolla oon ollu tällä tunnuksella nyt reilun 2kk. Ihan paikkansapitävä tuo ei oo, kun 

koneelta ei tuonne kirjaudu muuta ku Youtubesta kuunnellut, ja levyt jää kokonaan listaamatta, mutta joo.

Lempiväri?
- Musta, limenvihreä ja kirkkaantummanpunanen.

Ihannemies?
- Kellin Quinn, Frank Iero, Vic Fuentes tai Gerard Way. Mutta jos ollaan realistisia, niin sellanen, joka hyväksyy mut just tällasena, tykkää söpöillä ja on söpö ennemmin entä komee, eikä sitä haittaa vaikka talon asukasmäärä tuplaantuu viikossa karvakasoista.

Mitä haluat tulevaisuudelta?
- Valmistua, päästä töihin, muuttaa omilleen, mieluusti omakotitaloon maalle, ja pistää pystyyn pihatto omille pouneille.

Suurin haave?
- Tuo talo maalta.

Miten pidät itsestäsi huolta?
- Nukun ja syön ku jaksan ja ehin. Eli en.

Miten kulutat päiväsi?
- Eläimet, musiikki ja kone. Tosin en kuluta, käytän ja vietän.

Lempivuodenaika?
- Talvi.

Tämän vuoden huippuhetket muussa elämässä?
- Rock The Beach, BMTHn ja PTVn keikka ja se, että pystyin irtaantumaan asioista, joista oli tullu vaan osa arkea (ts. en osannu päästää irti, koska ne on ollee mulla "aina") ja joista oliki enemmän pahaa ku hyvää.

4 minuuttia 30 Seconds To Marsin keikan alkuun, kylä peloti.

Miten pidät yhteyttä kavereihisi?
- Facebook, kik ja puhelin, plus toki kasvotusten.

Monestikko oot värjänny hiukses?
- En tiiä. Jossain vaiheessa värjäsin pahimmillaan kerran viikossa koska olin vainoharhanen juurikasvun suhteen... Tällä hetkellä näissä on kahta väriä, ts. koitan epätoivosesti blondata latvoja, joten tulee värjäiltyä normaalia useemmin jos en jaksa molemmilla väreillä leikkiä. Parturi-kampaajat on ihan yliarvostettuja, oon käyny sellasella viimeks... 5-vuotiaana?

Viisi asiaa mistä et voisi luopua?
- Ruoka, vesi, happi, musiikki ja perhe. Ilman eläimiä, kavereita ja kaikkea muutakin pystyisin elämään, vaikkei se näin mukavaa oliskaan.

Osaatko piirtää?
- En. Jos saisin oppia mitä vaan, haluaisin oppia laulamaan, piirtämään ja soittamaan pianoa ja/tai kitaraa. Tähän pyydettiin piirtämisnäytettäkin, olisin nakannu kuvan kisusta kutosluokalta joka on oikeesti kiva, mutta en löytäny sitä. Siinä on siis vaan kissan ääriviivat + silmät, siitä piti tehä lyijykynätyö, mutta en vaan osaa varjostaa ja värittää ja asd.

Oletko rei'itetty/leimattu?
- 14 metallikappaletta roikkuu päästä, leimoja ei ole -vielä.

Rei'itys- ja leimahaaveet?
- Snake bites, kaks kielikorua peräkkäin, korvaprojektit loppuun. (mm. vielä muutama lobe, triple forward helix, industrial, rook, helixejä, inner conch) Leimahaaveista sen verran, että ensimmäinen kuva tulee olemaan Koo, sen jälkeen 3/4 sleeve ja muutamat bänditatuoinnit. On harvinaisen helppo ja tylsä loppuelämä, jos vanhempana alan leimoja tai lävistyksiä (tai niiden aiheuttamia arpia) katumaan -sitä paitsi, tällä elämäntyylillä ja itsensä hajottamisvauhdilla tuskin tuun koskaan mummoikää näkemään.

Aiotko mennä nykyisestä koulusta valmistuttuasi vielä muualle opiskelemaan vai töihin?
- En tiedä. Tällä hetkellä ajattelen, että menen suoraan valmistumisen (jälkeisen kesän) jälkeen töihin ja käyn myöhemmin lisää kouluja jos tarpeen. Toisaalta esimerkiksi logistiikkatutkinto kiinnostaisi, mutta saa nähdä. Suoraan töihin meneminen on kuitenkin ainoa ratkaisu, jos haluan päästä muuttamaan omilleen ennen 20 vuoden ikää.

Propsit ja porkkana sille, joka luki kaiken!

Niin joo, ja ehdottomasti paras: Jos Gandalf ilmestyisi lähikauppaasi myymään banaaneja ihan kunnon kamoissa, mikä olisi reaktiosi?
- En todellakaan tiedä. Joko jäätävä fanityttökohtaus (IIH GANDALF OMG I LOVE YOU DO THAT SMOKEDRAGON OMGOMGOM HIHIHIHIHIHI IM GONNA FAINT!!!) tai olisin super cool ja heittäisin paskaa läppää. Niin, ja ostaisin kasan banaaneja, vaikken tykkää niistä, ja syöttäisin ne marsuille, vaikkei ne saa syödä hedelmiä, koska siitä kuuluu niin söpö mussutus kun nuo syö jotain pehmeetä.

Luukku 16

Start running and say goodbye for a little while.

And I know you're gonna miss me,

So I'll leave you with this:

You know that big ball of radiation we call the sun?

Well it'll burst you into flames

If you stay in one place too long.

That is if the static don't get you first.

So remember even if you're dusted

You may be gone,

But out here in the desert

Your shadow lives on without you.

And though you're dead and gone believe me,

Your memory will carry on, we'll carry on.

And in my heart, I can't contain it.

The anthem won't explain it.

Tears stream down your face,

When you lose something you cannot replace.

Nobody said it was easy,

It's such a shame for us to part.

Nobody said it was easy,

No one ever said it would be this hard.

Oh, take me back to the start.

I need you to be the guide,

The mirror to the sky and sea.

Portray all above and below,

The gate of life and death.

How do I live without the ones I love?

Time still turns the pages of the book, it's burned.

Place and time always on my mind.

And the light of you left remains, but it's so hard to stay,

When I have so much to say and you're so far away.

Your eyes are swallowing me,

Mirrors start to whisper,

Shadows start to sing.

My skin's smothering me,

Help me find a way to breathe.

Time stood still the way it did before,

It's like I'm sleepwalking.

Fell into another hole again,

It's like I'm sleepwalking.

2,5 vuotta. Ikävä on edelleen vähintäänkin sanoinkuvaamatonta, mutta vähitellen alkaa helpottaa. Viime kuukausina olen ollut kykeneväinen menemään ponin haudalle yksin, ilman Koota tukena.
    Olen pystynyt muistelemaan ihania hetkiä hymyissä suin, ilman kyyneleitä. Tänään se ei onnistu. Tänään maailman täydellisin pikkuponi saa kynttilän haudalleen, tuon ison koivun juurelle. Tänään tajusin jotain. Tuo maailman täydellisin pikkuponi on pois. Aina, kaikkialta. Se ei ole missään lainassa, se oli minulla lainassa. Pienen hetken, pienen täydellisen hetken. Ja se hetki on poissa, mennyttä. En tiedä, onko tämä ihana vai kamala asia tajuta. Juuri nyt tunnen kuitenkin... helpotusta. Minun ei tarvi miettiä, missä tuo poni on, milloin se tulee takaisin ja miten se voi. Sitä ei ole. Ainoa jäljellä oleva konkreettinen asia tuosta ystävästä on pieni ruskeavalkoinen jouhitupsu.
   Vaikka olen kuinka realisti, en ymmärrä kuolemaa. Kuinka joku tärkeä ja rakas voi ihan hetkessä vain lopettaa olemasta, palaamatta koskaan takaisin, ja jättää niin suunnattoman suuren surun ja kaipauksen jälkeensä?

And I'd give up forever to touch you.

You're the closest to heaven, that I'll ever be.

And I don't want to go home right now.

And all I can taste is this moment,

And all I can breathe is your life.

'Cause sooner or later it's over,

I just don't wanna miss you tonight.

Luukku 11

"Kavioeläin Xn oudot tavat"-haasteentapainen on myöskin kiertänyt vaikka ja missä blogissa, vaan ei meillä! Korjatkaamme siis asia pikimmiten, saa nähdä saanko sitä yleistä kymmentä kasaan... Enkä nyt tiedä onko näistä mikään outo, mutta... Koon tapoja kuitenkin.

Harjalaatikoiden tuhoaminen
Poni ehti hajottaa neljä harjalaatikkoa, kunnes luovutin ja siirryin harjalaukkujen pariin. En tajua mikä niissä niin kovin viehättää, mutta kaikista on vähintään rikottu lukot (ja ai että on niin hauskaa lähteä kantamaan laatikkoa kahvastaan, ja koko laatikon sisälmykset leviää lattialle...) tai polkaistu kansi halki. Harjalaatikkoaikaan poni oli sitä paitsi aina käytävällä kiinni, mutta jotenkin sai silti ninjailtua itsensä laatikolle murhapuuhiin.

Suihkepullojen tuhoaminen
Ne on ihan pakko purra rikki! Aivan pakko. Ensiksi tuhoontuu korkki, sen jälkeen lytätään loppu pullo. Saman poni tosin teki myös Pioneer-pullolle, ja voin sanoa, etten ollut turhan aurinkoinen sen jälkeen kun näin 110 euron litrahinnalla varustetut litkut pitkin tallin käytävää. Ja tästä viisastuneena säilytän Pioneerit ja muut arvokkaammat tökötit kaukana ponin ulottumattomissa -vähintään viiden metrin päässä.

Läski ja puhdas poni vuonna 2010

Ruokailutavat
Ihan totaalisen hakusessa. Ruokakuppeja tuhottiin yhdessä vaiheessa pahimmillaan yksi päivässä, kunnes tajusimme mustat autonrengaskumikupit. Nykyään myös nuo joustavaa muovia olevat korkeammat kupit kestävät, mutta ne on sidottava ylös kiinni, ettei poni kippaa kupin sisältöjä maahan tai käytävälle -siitähän niitä ei vaan voi syödä t. nirppanokka. Lisäksi vähänkään vetisempää ateriaa nauttiessaan poni purskuttelee vähintään puolet lähellä olevien ihmisten päälle, käytävälle ja pitkin tallirakenteita.

Näitä tulee kuskattua aikalailla joka Kärkkäisellä käynnin yhteydessä, hinta-laatu-suhde erinomainen, testattu ankarissa olosuhteissa. 

Näistä punainen ja vihreä ovat Koon, (pakko olla varakuppi, tai no tällä hetkellä kaksikin) pinkki Sypen ja sininen Papin.

Höriseminen
Aiemmin poni ei tehnyt tätä koskaan, eikä todellakaan myöskään osannut ja erehdyttyään ääntelemään kuulosti tukehtuvalta lehmältä, (ei kiva ääni se) mutta nykyään tietää taskujen aukeavan hellyyttävällä hörinällä. Tai vähintäänkin heinäsiivun saamista.

Muta
Jännä asia -siinä voi kyllä piehtaroida sydämensä kyllyydestä ja hankkia kunnon ihonhoitokerroksen, mutta luoja auttakoot ponia, kun sen pitäisi siitä kävellä! Isossa tarhassa ponille olikin sopivasti kivi, jonka päällä tasapainoilla kuin vuohi konsanaan ilman, että Hänen Arvonsa kaviot kastuivat. Lätäköt vs. meri sama asia, lätäköistä ei vain voi mennä, mutta meri on nykyään ihan ok.

Läski poni laiskottelee vuonna 2011, joutui kääntymään katsoessaan minuun ja takaset tippuivat kiveltä.

Yleinen drama queenina oleminen
Koo on toisinaan ihan oikeasti kunnon sassmaster. Niinä päivinä tuntuu ihan joltain muun, kuin eläkeikää hipovan ruunan omistajalta. Kunnon teini-ikäinen tamma, huhhuh. Eräänkin kerran erehdyin läpsäisemään ponia ryntäille pienemmällä raivolla kuin hyttystä (sellainen, joka ei ole koko yötä pörrännyt korvan vieressä, vaan on ihan uusi tuttavuus) tappaessa, kun Hän ei millään halunnut seistä tallin ovella kinttupesulla. Seuraavaksi poni tuhahteli, pyöritteli silmiä, ei katsonutkaan päin eikä todellakaan toteuttanut pyyntöjäni esimerkiksi talliin marssimisesta, kunnes maanittelin sen mukaani. Sama ratsastettaessa; jos erehdyn isommalla komennuksella pyytämään ponia toimimaan, se joko pysähtyy, nakkaa korvat taakse heittää takapäätään tai alkaa pomppimaan paikallaan. Huoh. Koo ihmisenä olisi jotain kamalinta ja sietämättömintä koskaan, mutta onneksi se on söpö poni.

Turpaan tai korviin ei saa koskea
Ikinä. Paitsi jos kuun asento on sopiva, ja ilmankosteus, tuulen suunnasta puhumattakaan! Sen sijaan otsan tai korvien välin ja niskan rapsuttaminen on lähes aina ah-niin-ihanaa. Toisinaan myös turvan höplääminen on sallittavaa. Harmi vaan, että Koon turpa on etenkin talvikarvassa niin pehmeä ja silkkinen, että se joutuu siliteltäväksi muulloinkin kuin ponin haluamina aikoina. Ja harmi, että ponin palelemisen tai palelemattomuuden tuntee parhaiten tarraamalla korvasta kiinni.

Piehtaroiminen
Ihan parasta t. Koo. Karsinassa etenkin, ainoa hyvä puoli karsinaoleilussa. Harmi vaan, etten jaksa ensinnäkään viedä ponia talliin ihan vain päästäkseen keräämään pölyä karvojen väliin, enkä varsinkaan puruttaa karsinaa, koska kissat alkaisivat käyttää sitä vessanaan. Mutta tarhassakin se on OK. Hyvänä esimerkkinä on se, kun tulimme ensimmäisen kerran Kivariin ja päästimme ponin uuteen karsinaansa, se heitti selälleen kolmesti, kunnes totesi olevansa valmis ja haluavansa pihalle. Saman poni teki mm. Ruukissa, sekä karsinassa ollessaan että maneesiin päästyään.

Omiminen
Tuosta on tullut viimeisen parin vuoden aikana ihan tajuttoman omiva minua kohtaan. Sypen ja Papin ollessa kyseessä poni jää kyllä kakkoseksi ja poistuu takavasemmalle isojen ruunien tullessa minun luo, mutta Puppe sai aina tarhassa yhdessä ollessamme lähdöt. Kunnes hain pikkuponin rapsuttelutuokiolle.

Korvapallot
Maailman kamalin asia. Ikinä koskaan millonkaan. Olen yrittänyt helpottaa ponin pesua tunkemalla sille pumpulia korvat täyteen ettei sinne mene vettä ponin heiluttaessa päätään, mutta kun yäk. Hyi. Kamalaa! Aivan pöyristyttävän oksettavaa.

Haukottelu ja muu ilmeily
Koo teki tätä ennen (2006-2010) paaaaaaaljon enemmän, en tiedä mistä johtuu että tämä on lähestulkoon loppunut. Oliko sillä maha kipeä, aiheuttivatko kuolaimet jotain hermohäiriöitä vai mitähän ihmettä, mutta vanhalla ulkoisella on valehtelematta useita satoja kuvia haukottelevasta Koosta.

Ehkä tässä on nyt tarpeeksi tältä erää, otin joskus videotakin joistain tilanteista sitä päivää varten että tämän jaksan tehdä, mutta valitettavasti olen onnistunut ne kadottamaan.