lauantai 19. lokakuuta 2013

Syysloma!

Se on vihdoin täällä, onhan lomaa jo odotettu ja kaivattukin! Kaiken lisäksi myös Kelloon satoi viime yönä lunta, kun tähän saakka lumisateet ovat kätevästi kiertäneet ellei koko Haukiputaan, niin ainakin Kellon ja Kiviniemen, jossa me siis vaikutamme. Niinjoo, ja yötäpäivää pakkasen puolella ollaan oltu jo muutama vuorokausi, joten ponikin on päässyt jumppapuvustaan eroon -eikä toivottavasti tarvi enää tämän vuoden puolella sitä pukea. Edelleen loimi on kuitenkin karsinan edessä odottamassa polttiaisarmeijan hyökkäystä, en vain jaksa uskoa niiden luovuttaneen... Ponille tosin on alkanut varsin kivasti kasvaa pörrökarva myös kaljuksi saakka hangattuihin kohtiin, jes!

Tulipahan todettua, että jos tuolle joskus vielä kengät pitää laittaa, 
ei herra Poni ole kovinkaan yhteensopiva verkkojen kanssa...

Ja syysloma 2013 tarkoittaa meillä kavereita -sekä minulle että ponille. Kuka tunnistaa kymmenen päivän vierailulla olevan karvaisemman toverin? Niin, ja kuka arvaa ihmiskaverin? ;)


Tällä lomalla käymme muuten myös hakemassa muuan karvapötkylän huoneeseeni, enkä vaan millään malta odottaa!

Kuvan ottanut Karoliina Vainio

Sen voin kuitenkin sanoa, että nyt pitäisi reilun viikon aikana tulla materiaalia enemmän kuin viime kuukausina yhteensä. Pitäisi, mitään en voi luvata! Vieraileva parivaljakko saapui Kivariin eilen, tänään aamupäivällä laitettiin ponit samaan tarhaan ja todettiin, että eiköhän ne tule aivan loistavasti toimeen. Lähes samantien alkoivat nyhtää heinää samasta verkosta ja rapsuttelivat toisiaan. Ja voin muuten sanoa, että olen ikävöinyt tuon ponin kuvaamista, ihan mahtava eläin!


Meillä on muuten lainassa muuan verme, joka on lähiaikoina ollut melkoisen kuumana keskustelunaiheena, ja raivannut tiensä niin kisa- kuin puskailu"muotiin"kin. Niistä esittelyä ja kokemuspostausta, kunhan saan jonkin sortin kuva- tahi videomateriaalia.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Eläinkokeita, osa yksi

Varoitus! Tämä postaus sisältää ihan liian paljon salamaräpsyjä. Kittiputki ja talliolosuhteet eivät ole loistava yhdistelmä, joten itkekäämme yhdessä.

Varsinaista postausta ennen haluan kuitenkin kiittää Mariaa hyvinkovinpaljon ainakin omasta mielestäni aivan upeasta ulkoasusta! Heittelin häntä kovin sekavalla toivelistalla ja miljoonalla kahdellasadalla kuvalla vailla mitään ideaa, ja tällainen lopputulos. Minä ainakin tykkään -entä te?

1. Valitse, pyydystä ja kesytä sopivat koekoniinit.


Itse valitsin koekoniineikseni Haukiputaan, ellei koko maailman, komeimmat, villeimmät, nuorimmat ja terveimmät hevoseläimet.
   Lyhyt esittely molemmista; hobitti tottelee ainakin joskus nimeä Koo, kohta 18-vuotias lihava otus, joka on oireillut kinttujaan jonkin aikaa aina välillä. Hujoppi on Papi, 20-vuotiaaksi kääntyvä pitkän kisauran tehnyt ei-enää-mitenkään-kovin-terve puolieläkeläinen. Molemmilla takana ihan kivasti lepopäiviä.

2. Totea, että jep, kintuissa on nestettä, ja ihan kivasti onkin. (kyseessä oli muuten kuivin jalka toim. huom.)


3. Harjaa papparaiset, ja kääri niiden kintut fleecekääreisiin kera Eskadronin pintelipatjojen. (omistan itse vain kolme ehjää pinteliä, jonka vuoksi Koon etukintut jäävät pyörittämättä)


4. Varusta sotaratsu ja käsiase loppuun, kuorruta heijastavilla osilla, valitse ratsuksesi villimpi ja käsiponiksi laiskimus, kiipeä kyytiin ja lähde metsään.


Tässä se on, maailman hienoin kuva! En ihan oikeasti edes muista milloin viimeksi olen pukenut noin paljon varusteita yhden päivän aikana. Ja tiedän, Koo näyttää ihan kapiselta ketulta, no can do.

5. Heitä hauska maastolenkki, jonka aikana ehdit toivoa noin miljoona kertaa herkempää käsiponia, hitaampaa ratsua ja parempaa satulahuopaa. (Equilinen Crystal-huopa on muuten ihan jumalattoman liukas sisäpuolelta, luisteltiin Papin päällä aikalailla koko ajan) Kyllästy Papin vauhkoamiseen, etsi sopiva pelto ja törkkää Koo sinne syömään (yritin sitoa sen puuhun kiinni, mutta meinasin tippua, joten päätin, että nyt se saa luvan pysyä irti totaalisen vieraassa paikassa ihan järjettömän pimeässä. Pysyi!) päästäksesi laukkaamaan Papilta ihan kaikista kamalimmat virrat pois. Totea temppu toimivaksi, ota ponin naru käteen ja jatka matkaa. Kiertele Inkkaripolun, vedenpuhdistamon ja pikkumetsän läpi päätyen Virpiniemen pyörätielle, jossa poni laahaa takajalkojaan niin, ettei meinaa liikkua eteenpäin ollenkaan. Päätä, että Sofian on päästävä ensi viikonloppuna tuon selkään ja piste, tai sen takajalat tippuvat matkasta kokonaan. Totea, että Papi on aivan mahtava maastomopo, ja Koo kaipaa edelleen aivan järjettömästi lisämotivaatiota.

Saavu tallille, ja päästä ovella hevoset vapaaksi. Toinen kävelee suorilta karsinaansa, toinen pyytää lupaa päästä sisälle ja nyökätessäsi oven suuntaan se kipittää pesupaikalle. Voisivat olla huonommallekin oppineita, ei yhtään paha! Pura ensiksi isompi eläin varusteista ja tunge sen kinttuihin pakastimesta kaivamasi kylmäsuojat.


6. Toista sama pienemmälle eläimelle, tosin tunge suojat vain takajalkoihin, tehden samalla kaikkea mahdollista; lämmitä vettä, vie, tuo ja kuskaa tavaroita, rullaa pinteleitä, tee ruokia ja lämpimiä pellavavesiä. Tunge isommalle eläimelle Back On Track niskaan.

Minä mitään jalkoja oo raahannu?! - Koo

Olen gerbiili. - Papi

7. 20 minuutin kuluttua kylmäsuojien laitosta poista ne. Katso kopotien kintut ja totea, että isommalta on laskenut turvotus aikalailla kaikista muista jaloista, kuin tuosta kuvaamastasi, ja tilalle on tullut nestepatteja. Kraah.


8. Totea eläinkoe turhaksi, itsesi epäonnistuneeksi, hukuta itsesi kyyneliin ja mene verkottamaan ponille seuraavan vuorokauden heinät. Loimita poni, vie se ulos, sulje talli ja kävele kotiin.


Bongaa Koo. Ja Likan nätisti tuhoama aita. Jyräsuokit. <3 Kyllä, se tuli tuosta läpi, useampana päivänä, ja repi koko portin alasaranoiltaan + rikkoi tuon yläosan. Tuo yksi sileä lankku ei kuulu tähän porttiin virallisesti, vaan se + alalankku joka ei näy kuvassa on Koon virallinen portti, ja tuo toinen on vain koristeena + lappua varten.