Näytetään tekstit, joissa on tunniste DIY. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste DIY. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Tee-se-itse näyttelyriimu

Tästä postauksesta näet Suomen hitaimmin valmistuneen näyttelyriimun hyvin kuvaisat valmistumisvaiheet.

19.3.2019

Tästä kaikki lähti; hain Puuilosta hitsatut renkaat rautatavarapuolelta, tuo 30mm on renkaan sisämitta, todellinen halkaisija on siis neljän sentin luokkaa. Hevospuolelta hain 11,5cm kitaraudan ja peltikoukut, joilla renkaat ja kitaraudan saa yhdistettyä. Ketju on Peten koiratarvikkeesta, 3,5mm paksu ja 60cm pitkä koiran snake-näyttelyketju. Halusin näyttelyriimuuni suukappaleen kiinnitysmahdollisuuden, koska näiden pääasiallinen käyttöpaikka tulee olemaan Match Show't, joissa on lähes aina kuolainpakko. Tämä vaikuttaa mittoihinkin, ilman suukappaletta olisin nostanut turparemmin ylemmäs. Mittailut hoituivat kotoisasti paalinaruilla, säädin solmuja siihen saakka että palaset loksahtivat kohdilleen.

17.3.2019

Tästä koiran hihnasta tuli riimun pohja. Koitin googlailla ja kiertelin muutaman kivijalkaompelutarvikeliikkeenkin läpi violettia nylonnauhaa metsästäessäni, mutta kaikki myivät vain mustaa ja korkeintaan valkoista. Kiertelin remmin kanssa paikallista Eurokangasta, josta löysin tarpeeksi samansävyisen violetin ompelulangan.

4.4.2019

Pohjan tarvikkeet hankittuani pakkasin roinat mukaan ja huristelimme poikaystäväni äidin luo ompelukonelainajaisiin. Tein erittäin paljon vasemman kuvan kaltaista jälkeä, ja noin miljoonan purkamisen ja yrityksen jälkeen yhden oikeassa kuvassa näkyvän sauman. Totesin, etten tule toimeen tämän koneen kanssa ja luovutin. 9.4. ajelin töistä Vantaalla asuvan kummisetäni luo, jossa lainasin vaimonsa ompelukonetta. Sujui huomattavasti paremmin, ja sain kaikki puuttuvat kolme saumaa ommeltua. Huhhuh.

10.4.2019

Kas näin, pääsin mallaamaan valmista pohjaa juuri syöneen ja ruokiinsa naamansa sotkeneen ponin päähän. Sopivalta näyttää, ei kun koristelemaan!

11.4.2019

Koristeet tilasin Kankaita.comista. Nyöri on Atlas, jota tilasin 1,5 metriä. Pitsi on tämä, jota varasin niinikään 1,5 metriä. Lisäksi tilasin 28 kappaletta 5-millisiä ommeltavia kristalleja, näitä siis. Ylläolevissa kuvissa näet suunnitelmani, joita äänestytin perheellä ja kavereilla. Ylempi taisi muistaakseni voittaa, lopputuloksessa on kuitenkin nähtävillä molempia. Käytin koristeiden ompeluun jotain alennuksessa ollutta erittäin suuria kilogrammoja vetoa kestävää pilkkisiimaa, jonka bongasin Vantaan Hong Kongista. Tai no, valtaosa on sillä kiinnitettyä, pitsin ompelin melko kivuttomasti kokonaan muunmuassa automatkoilla Ouluun ja sieltä takaisin. Nyörin ompelin turparemmiin kokonaan ja niskahihnaankin molemmista päistä ja vähän päälle. Painettuani neulanmentävät reiät molempiin peukaloihini kävin Motonetissä, ostin kuumaliimapyssyn ja liimasin loput nyöristä.

10.5.2019

Ensimmäisen timantin ompelin, loput 27 liimasin. Hullun hommaa sanon minä, ei ole ehkä noita suunniteltu ommeltavan noin paksuun materiaaliin.

11.5.2019

Tältä valmis riimu näyttää ponin päässä ilman kitarautaa. Pakko todeta, että ihan kiva!

25.7.2019

Kuvasin riimua vielä ilta-auringonpaisteessa, toivoen, että se blingaisi kivemmin. No, ei ihan näy sitä säihkettä mitä toivoin, ja huomasinpa samalla että ainakin riimu on ainakin neljää kristallia säihkeettömämpi. Ommeltavat selvästi kannattaisi vain ommella, eikä yrittää liimata liukasta, epätasaista kristallia.


Mikäli haaveilet itse tekeväsi vastaavantyylisen riimun, tässä vinkkejä:
- Kaiken metallin on oltava vähintään 3mm paksua. Siis ketju, renkaat, lukot jne.
- Kaikki, mille tulee painetta, tulee ostaa muualta kuin askartelutarvikeliikkeistä. Siis renkaat ja lukot sieltä rautatavaraosastolta, ei mitään pilipalikamaa.
- Riimun tulee kestää siitä roikkuva ja nykivä ihminen. Ei kiinnisidottua ja riuhtovaa hevosta, koska tästä hevosta ei laiteta koskaan kiinni.
- Suosittelen niskahihnan säätömahdollisuutta niskaan. Itse harkitsin tätä aluksi, mutta koska olen niin huonohermoinen ja toivoton ompelukoneiden kanssa, totesin, että mitä vähemmän ompeleita, sen parempi. Riimu olisi kuitenkin paremman näköinen ylempänä silloin, kun kitaraudalle ei ole tarvetta. Ajattelin ehkä jossain vaiheessa tehdä toisen riimun, johon tulee joko säätö, tai ei suuosankäyttömahdollisuutta ollenkaan.
- Malinin riimun mitat on 84cm niskahihnaan ja 29cm turparemmiin. Ilman kitarautaa niskahihnalle sopiva pituus olisi alle 80cm.

Toivotan antoisia ompeluhetkiä! Meillä riimun ensiesiintyminen on kahden viikon päästä (28.8.) Vermossa järjestettävässä mätsärissä, jonne menemme harjoittelemaan 1.10. järjestettävää Hippoksen ratsutamma- ja varsanäyttelyä varten. Se onkin Malinin ensimmäinen ja viimeinen varsanäyttely, ensi vuonna ponin saisi kantakirjata mikäli arabikantakirja vielä Hippoksessa on!


Näin rumassa kasvuvaiheessa olevaa ponia ei kyllä ihan hirveällä ylpeydellä viedä esille, mutta toivotaan, että fiksun ponin fiksu käytös korjaa rakenteelliset puutteet. Tai edes söpö naama. Ikuisuusprojektilta tuntuva niskasiilin poiskasvatus ja jatkuvasti nahkaansa rei'ittävä poni eivät ainakaan paranna tilannetta.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

DIY sidepull & otsapanta

Möhkiksellä kun ei noita hackamoreja tarvita kuin hiihtoratsastusmaastoissa sekä esteillä, (plus Sofia tykkää tuupatessakin ainakin yläohjasta, että saa pienenpienillä avuilla ponin kuulolle) päätin viritellä niiden tilalle sidepullin, joka taas toimii kaikissa tilanteissa. Kyseessä on ehkä... neljäs? saippariviritelmämme, huomattavasti siisteimmän näköinen. Tosin nuo renkaat, jotka ovat siis vanhoista riimuista ja sen jälkeen kaulanaruissa olleina, ovat hieman kuluneet...

Jälkeen

Ennen

Sen lisäksi sain vihdoin aikaiseksi viritellä jotain tuon ylilyhyen otsapannan tilalle -entisessä elämässään koiran puolikuristavana ketjupantana toiminut systeemi hajoitettiin paloiksi, ja tuo kaksikerroksinen osuus päätyi ponin otsalle kera kanttinauhapätkien. (koska nahka on murha!!1 Ei vaan, meidän [teko]nahkavarastot ovat kadonneet jonnekin. Enkä kyllä olisi tuota jaksanut käsin väkertää... Ei sillä, olisi kiva leikkiä vegaania ja luopua nahkavarusteista, mutta ei tällä kukkarolla.) Otsapanta on muuten jättebra, mutta se ei ihan mielettömän hyvin sovi Koolle, ainakaan talvikarvassa, ja siihen pitää viritellä systeemit, ettei se valahda alaspäin. Mutta eipähän ainakaan enää ole liian lyhyt! Uudet suitset pitäisi kyllä oikeasti saada -mutta ei tällä kukkarolla, vieläkään. Niin ja se koulutusköysi, ja kunnollinen naruriimu. Ja satula ja kärryt ja... Sponsoria edelleen etsin!

Ponia kinostaaaa

Näiden lisäksi sain vihdoin aikaiseksi kuvattua Koon kavioiden ongelmakohdat. Ensimmäisenä siis se seinämäsienikohta oikeasta takasesta, johon Pia teki sievät kolot, ja minä tuossa parisen viikkoa sitten? ei-niin-sievän ja suuren kolon. Minun silmääni siinä ei enää sienen aiheuttamaa tummaa ainesta näy, mutta kuvassa näyttää siltä. Alemmassa ihmeellinen viiru vasemman takasen kavio nostettuna ja ponista päin katsottuna oikeanpuoleisessa kannassa. Välissä se on ollut "irtonaisempi", ja välillä kuten nyt, ja näyttää vain viirulta. Siinä on kuitenkin syvempi ura. Pitänee tarkkailla sitä ja toivoa, ettei siinä mahdollisesti oleva häiriö lähde leviämään mihinkään, ja sen saa jossain vaiheessa vuoltua pois -voisihan sen nyt napata huspois, jos se olisi muualla kuin kannassa... Pialle lähtee sähköpostikyselyä asiasta, saa nähdä, mikä on tuomio. Lupasin joskus Bessielle kuvat kavioista minun vuoleminani -no, tässä on muutama supersurkeat kuva, vuoltu viimeksi muistaakseni viikko sitten. Ja sen on taas näköisetkin, huoh... Mutta kyllä tuosta nyt ehkä sen pyöristyksen näkee...




Tuota ponia on muuten rasittavinta ikinä kuvata yksin. Se pysyy kyllä irti hamaan tulevaisuuteen saakka, mutta ei halua mitenkään näyttää edustavalta. Eikä varsinkaan järkevään suuntaan, vaan mieluiten vaikka suoraan taaksepäin! Se taas ei sovi valon ja varjon takia, joista jälkimmäinen on hyvin hankala näin matalan ilta-auringon aikaan. Ja kait se pitää alkaa tajuamaan, ettei 50mm putkella vaan voi ottaa yksin kaviokuvia... Niinjoo, ja ettei kannata kuvitellakaan, että se poni on ihan OKn näköinen ilman harjausta -sen piti ilmeisesti juuuuri nyt aloittaa karvanvaihto vähän runsaammalla otteella, kun aiemmin se on tiputtanut viittä karvaa per päivä. Ja tottakai poni oli myös viettänyt aikaa jossain lantakasassa, ja kaviot ovat sen näköiset. Niin, ja aikaa oli varattuna kuvauksiin ja matkoihin vartti. Jes.

Tänään alkaa muuten psylliumkuuri part kaksi, ajattelin kokeilla ensin kokonaista annosta pari päivää ja sen jälkeen 1,5 kertaista annosta loppu viikon.