Puolikalju poni

Tänään töihin käveltyäni muistin kysyä, josko tallin omistaja ehtisi jossain vaiheessa klipata Koolle vauhtiraidat kylkiin. Aurinkoisina päivinä poni oli kuolla, seistä möllötti paikoillaan puuskuttaen ja pienikin liike sai hien pintaan. Edes terapiakävelyistä ei meinanut tulla mitään, ja karva oli aina kokeillessa aivan liian lämmin. Kyllästyin katselemaan allaolevan näköistä ponia, seisomassa sieraimet levällään. "Joo ehin mää" oli ensimmäinen vastaus, jota jatkettiin piakkoin "vaikka tänään, tossa tyttöjen tunnin jälkeen", ja sillä mentiin.

Helpotus oli valtavan suuri, kun tajusin tämän johtuvan karvasta, eikä keuhkoista. Karvaisuus on helposti korjattavissa, pahentuneelle pölyallergialle ei juuri mitään olisi enää tehtävissä.

19-vuotias ratsuponini klipattiin tänään luultavasti ensimmäisen kerran elämässään. Alkuun jännitti ja steppailutti, lopulta poni tyytyi katselemaan epäluuloisena minun syöttäessä porkkananykärettä toisen perään ja kehuessa vuolaasti. En olisi koskaan uskonut, että tämä nysvä, kaikkea tuon tyylistä (suihkepullot, peseminen...) kammoava otus olisikin noin lunki karvoja ajellessa. Ei tosin lähelläkään Sandraa, joka seistä tapitti turpa venyneenä klipperillä rappaamista varten. Vauhtiraidat laajenivatkin hieman, "en tosiaan jätä puolta kaulaa klippaamatta, ihan kauheen näkönen! Leikkaan tosta ja tosta ja sit tähän raja" ja karvat tipahtelivat käytävälle surinan säestämänä.

Ensin kengät, sitten satula, nyt klippaus... Mahtaa poni haikailla Kivari-aikojen perään, kun sai vaan rymytä mudassa ilman kenkiä, erittäin vähäisellä ratsastuksella ja luonnonlookissaan. Mutta uskon kyllä, että tämä valinta oli poninkin mielestä oikea. Ja nytpä lähtee maha tältäkin kopotilta, kyllä jaksaa taas baanattaa! Koosta on siis tullut virallisesti iäkäs, se ei pudota karvaansa kuten nuorempana. Karva lähtee edelleen, lämpötilan ollessa lähes vuorokauden ympäri plussan puolella ja hämärää on vain muutaman tunnin ajan, yksittäisinä hiluina eikä tupoittain kuten tässä vaiheessa kuuluisi. Huoh, minne se aika juoksi...

Sandra-lampaan lähes kokoklippaus 120 litran kottareissa versus Koo-kamelin vauhtiraita lasten kärryissä

Kalju poni

Vaikka miten paljon toisin toivoisin, äskeinen postaus, kuin myös Jessin vastaava, olivat aprillipilaa. Jessi heitti päivällä ehdotuksen ilmoille, ja olihan siihen tartuttava ja postaus väkerrettävä parissa minuutissa terapioiden välissä. Maisa hengaa siis edelleen Vilman, Vienan ja Nestan kiusana. Minä en myöskään ole poniravikorttikurssilla, ja mitähän vielä. Oikeastikin olen kyllä tarjonnut, että Maisu mahtuu tänne (tai mahdutan sen tänne jonnekin) jos rajoitetumpi heinä sekä uinti- ja raviratamahdollisuudet kiinnostavat, mutta vielä ei Maisusta ole raaskittu luopua. Höh.

Tämän illan operaationa oli jäädä ylitöille ja poistaa Sandrasta muuan mammuttiominaisuus. Poni käyttäytyi uskomattoman hienosti ja laihtui tuossa puolessa tunnissa ainakin sata kiloa! Aika lailla sata litraa tiivistettyä karvaakin siitä lähti... Ponia ei kyllä jännittänyt ollenkaan, jotkut kohdat inhottivat vähän vaan niistäkin päästiin yli pienellä leivänmurusella, ja joitain kohtia olisi pitänyt jäädä rappaamaan klipperillä pidemmäksikin aikaa -ylähuuli venyi metrin mittaiseksi ja silmät luppasivat kiinni. Klippausta ennenhän tosiaan vietimme reilun puolituntisen toisiamme rapsutellen ja klippaajaa odottaen. Karvojenpoiston jälkeen poni kävi vielä pikaisesti suihkussa poistamassa teräöljyt ja karvanpätkät iholta kutittamasta, kunnes pääsi kylpytakkiin kääriytyneenä karsinaansa.

Huomisellekin ponille on erityistä ohjelmaa, se nimittäin saa vihdoin ja viimein kengät jalkaansa. Siitä lähteekin ahkera laihdutusoperaatio, ei enää ole huonot pohjat, eikä edes liian tukala turkki hidasteena! Ja vähitellen tästäkin pullerosta alkaa koitua Vakavasti Otettava ValjakkoPoni. Lauantainahan on tosiaan meidän ensimmäinen valmennus, kuivaharjoittelua ohjasajon merkeissä. Odotan innolla! Paitsi en kahdeksalta auton starttaamista, etenkään, kun sitä ennen pitäisi ruokkia ja tarhoittaa hevoset ja mieluusti siivota jokunen karsinakin...