Puolikalju poni

Tänään töihin käveltyäni muistin kysyä, josko tallin omistaja ehtisi jossain vaiheessa klipata Koolle vauhtiraidat kylkiin. Aurinkoisina päivinä poni oli kuolla, seistä möllötti paikoillaan puuskuttaen ja pienikin liike sai hien pintaan. Edes terapiakävelyistä ei meinanut tulla mitään, ja karva oli aina kokeillessa aivan liian lämmin. Kyllästyin katselemaan allaolevan näköistä ponia, seisomassa sieraimet levällään. "Joo ehin mää" oli ensimmäinen vastaus, jota jatkettiin piakkoin "vaikka tänään, tossa tyttöjen tunnin jälkeen", ja sillä mentiin.

Helpotus oli valtavan suuri, kun tajusin tämän johtuvan karvasta, eikä keuhkoista. Karvaisuus on helposti korjattavissa, pahentuneelle pölyallergialle ei juuri mitään olisi enää tehtävissä.

19-vuotias ratsuponini klipattiin tänään luultavasti ensimmäisen kerran elämässään. Alkuun jännitti ja steppailutti, lopulta poni tyytyi katselemaan epäluuloisena minun syöttäessä porkkananykärettä toisen perään ja kehuessa vuolaasti. En olisi koskaan uskonut, että tämä nysvä, kaikkea tuon tyylistä (suihkepullot, peseminen...) kammoava otus olisikin noin lunki karvoja ajellessa. Ei tosin lähelläkään Sandraa, joka seistä tapitti turpa venyneenä klipperillä rappaamista varten. Vauhtiraidat laajenivatkin hieman, "en tosiaan jätä puolta kaulaa klippaamatta, ihan kauheen näkönen! Leikkaan tosta ja tosta ja sit tähän raja" ja karvat tipahtelivat käytävälle surinan säestämänä.

Ensin kengät, sitten satula, nyt klippaus... Mahtaa poni haikailla Kivari-aikojen perään, kun sai vaan rymytä mudassa ilman kenkiä, erittäin vähäisellä ratsastuksella ja luonnonlookissaan. Mutta uskon kyllä, että tämä valinta oli poninkin mielestä oikea. Ja nytpä lähtee maha tältäkin kopotilta, kyllä jaksaa taas baanattaa! Koosta on siis tullut virallisesti iäkäs, se ei pudota karvaansa kuten nuorempana. Karva lähtee edelleen, lämpötilan ollessa lähes vuorokauden ympäri plussan puolella ja hämärää on vain muutaman tunnin ajan, yksittäisinä hiluina eikä tupoittain kuten tässä vaiheessa kuuluisi. Huoh, minne se aika juoksi...

Sandra-lampaan lähes kokoklippaus 120 litran kottareissa versus Koo-kamelin vauhtiraita lasten kärryissä