Kalju poni

Vaikka miten paljon toisin toivoisin, äskeinen postaus, kuin myös Jessin vastaava, olivat aprillipilaa. Jessi heitti päivällä ehdotuksen ilmoille, ja olihan siihen tartuttava ja postaus väkerrettävä parissa minuutissa terapioiden välissä. Maisa hengaa siis edelleen Vilman, Vienan ja Nestan kiusana. Minä en myöskään ole poniravikorttikurssilla, ja mitähän vielä. Oikeastikin olen kyllä tarjonnut, että Maisu mahtuu tänne (tai mahdutan sen tänne jonnekin) jos rajoitetumpi heinä sekä uinti- ja raviratamahdollisuudet kiinnostavat, mutta vielä ei Maisusta ole raaskittu luopua. Höh.

Tämän illan operaationa oli jäädä ylitöille ja poistaa Sandrasta muuan mammuttiominaisuus. Poni käyttäytyi uskomattoman hienosti ja laihtui tuossa puolessa tunnissa ainakin sata kiloa! Aika lailla sata litraa tiivistettyä karvaakin siitä lähti... Ponia ei kyllä jännittänyt ollenkaan, jotkut kohdat inhottivat vähän vaan niistäkin päästiin yli pienellä leivänmurusella, ja joitain kohtia olisi pitänyt jäädä rappaamaan klipperillä pidemmäksikin aikaa -ylähuuli venyi metrin mittaiseksi ja silmät luppasivat kiinni. Klippausta ennenhän tosiaan vietimme reilun puolituntisen toisiamme rapsutellen ja klippaajaa odottaen. Karvojenpoiston jälkeen poni kävi vielä pikaisesti suihkussa poistamassa teräöljyt ja karvanpätkät iholta kutittamasta, kunnes pääsi kylpytakkiin kääriytyneenä karsinaansa.

Huomisellekin ponille on erityistä ohjelmaa, se nimittäin saa vihdoin ja viimein kengät jalkaansa. Siitä lähteekin ahkera laihdutusoperaatio, ei enää ole huonot pohjat, eikä edes liian tukala turkki hidasteena! Ja vähitellen tästäkin pullerosta alkaa koitua Vakavasti Otettava ValjakkoPoni. Lauantainahan on tosiaan meidän ensimmäinen valmennus, kuivaharjoittelua ohjasajon merkeissä. Odotan innolla! Paitsi en kahdeksalta auton starttaamista, etenkään, kun sitä ennen pitäisi ruokkia ja tarhoittaa hevoset ja mieluusti siivota jokunen karsinakin...