torstai 30. toukokuuta 2013

Iisalmi kansallinen 25. - 26.5. 3/3

Sunnuntaina, melko huonosti nukutun yön jälkeen, pyysimme Sofian äitiä ruokkimaan Papun, että me saisimme nukkua vielä puoli tuntia pidempään. Aamu alkoi taas aamupalalla, jonka jälkeen ponin taluttelut ja kisojen seuraamiset ja radan opettelut. Tälle päivälle ratsukolla oli vain yksi startti, taas metrin korkuinen. Kisojen alettua ja niitä taas luokan verran seurattuemme lähdimme jaboille Paprun luo. Kuten aiemminkin, minä harjasin ponia, Sofia vaihtoi varusteensa, ja harjattuani ponin heitti sille varusteet niskaan. Sofian ja Papun suoritusvuoro oli toinen, joten suurin osa verryttelystä tuli suorittaa ennen rataantutustumista. Toimin taas puomipoikana, ja rataantutustumisen alettua annoimmekin ponin ohjat Sofian äidille, ja minä lähdin mukaan kävelemään rataa.


Rataantutustumisen jälkeen ratsukko kävi vielä pyörähtämässä kentän verryttelypuolella, ja hetken seurailtuani hipsin jo valmiiksi katsomoon videoimista varten. Radalta tuomisina hyvä, puhdas rata, mutta aika ei riittänyt sijoituksiin. Poni pääsi kävelytysten jälkeen taas koppiinsa, ja me lähdimme taas kentän laidalle. Ennen lähtöä Sofia kävi kävelyttämässä Papua vielä pidemmin minun siivotessa jabaa, ja pakkasimme tavarat jo valmiiksi boksin eteen. Me seurueen naishenkilöt jäimme seuraamaan vielä 120-luokan osallistujia, kun Sofian isä lähti jo pakkaamaan vinkkaa. Viimeisten tuttujen startattua lähdimme mekin avuksi pakkailuihin, otimme ponin kyytiin ja Hondan nokan kohti pohjoista.


Minä jäin jo matkalla kyydistä bussipysäkille muiden jatkaessa Papun tallille koska järjetön K-ikävä. Kiitokset Ahtisille mukavasta viikonlopusta, ja äidille ponnyn hoitamisesta!

Iisalmi kansallinen 25. - 26.5. 2/3

Lauantai-aamu alkoi virallisesti varttia vaille seitsemän herätyksellä, olkoonkin, että olimme heränneet jo aiemmin saamatta sen jälkeen unta. Seitsemän aikaan saimme kasattua luumme ja noustua sängystä. Vaatteet päälle ja lähdimme ruokkimaan Papua. Ponin saatua heinät ja kaurat ja poistettuamme loimet ponin päältä hipsimme takaisin mökille uneksimaan nukkumisesta tunnin ajaksi, jonka jälkeen popsimme aamupalat kitoihimme.


Suurinpiirtein tunnin mökillä lagailtuamme lähdimme taluttelemaan Paprua pitkin poikin kyliä. Seurailimme kisoja, opettelimme ensimmäisen metrin radan, ja lähdimme vähitellen varustamaan ponia. Sofian lähdettyä rataantutustumiseen taluttelin Papua. Muutaman ensimmäisen ratsukon suoritettua radan Sohvi ja Papu pääsivät verryttelyalueelle, jonne menin puomipojaksi. Tuli Sohvin ja Papun vuoro startata. Perusrata meni todella hyvin, ja uusintaan Sofia lähti ratsastamaan aikaa. Erittäin hyvä suoritus alla, kunnes viimeiselle linjalle mentäessä Sofia käänsikin kolmannen kerran sarjalle, ja suoritus hylättiin.


Ennen seuraavaa suoritusta, eli Ponicupin, myöskin metrin korkuista, rataa Papu kävi jabassaan nakuilemassa ilman varusteita ja juomassa. Katsoimme uuden radan pohjapiirrustuksen, ja lähdimme aivan liian aikaisin varustamaan ponia. Kyseessä oli tyyliarvostelulla arvosteltava luokka, joten jokaisessa suorituksessa kesti huomattavasti normaalia kauemmin. Papu ehti siis olla auringonpaisteessa ja verryttelyssä tunnin, kun se oli kaiken lisäksi siirretty luokan viimeiseksi starttaajaksi. Vielä juuri ennen kisa-areenalle menoa Sohvi hyppäsi herätyshypyn, ja lähti valmistautumaan suoritukseen edellisen lähtijän ajaksi. Jonkin ajan kuluttua oli heidän vuoro lähteä. Papu oli selvästi väsynyt ja kolisteli puomeja, sekä pudotti sarjan A-osan. Pisteitä en kyllä nyt muista, mutta johtuen ponin väsyneisyydestä, ei niitä turhan paljoa tullut.


Loppupäivän seurasimme kisoja, illasta grillasimme, kuvailimme, pelastimme jonkun ääliön jättämään onkeen tarttuneen kalan ja Sofia kävi vielä ratsastelemassa Paprulla. Niin, ja kuolasin kitarahippipojan perään, kun Sohvi kiljui ponipoikien perään... Myöhään illasta katsoimme vielä läppäriltäni Houkutuksen.

Iisalmi kansallinen 25. - 26.5. 1/3

Tämä tulee nyt kolmessa osassa, koska pidän maksimikuvamääränä kymmentä per postaus sujuvan latauksen vuoksi, ja tältä viikonlopulta on niin paljon kuvia että jee.


Aloittakaamme perjantaista. Kävin päivästä hoitamassa Koon ja lähdin Sofialle. Melko pian lähdimmekin jo pesemään Paprua ja pakkaamaan loppuja tavaroita kyytiin. Kuten aina, Sofia huolehti ponista ja minä kuskasin heiniä ja puruja traileriin, tarkistin kuudenteen kertaan että kaikki tavarat ovat mukana ja sensellaista.



Sofian vanhemmat tulivat tallille muistaakseni kuuden aikaan, jolloin laitettiin vinkka auton perään, kisakaapit sun muut traileriin ja lopulta ponikin kyytiin. Matka kohti Iisalmea alkoi. Reilun kahdensadan kilometri Savoon sujui nopeasti kera yhden Herburger-pysähdyksen ja videokameralla leikkimisten.


Perille vähän yhdeksän jälkeen päästyämme etsimme vanhan mallisen tilapäiskarsinan numero 36, joka oli varattu Paprulle. Jäimme Sofian äidin kanssa levittelemään purupaalia nurmipedille, ja Sofia ja isänsä purkivat kirjavan kyydistä ja Sofia alkoi vetristämään ponin jalkoja. Sofian vanhemmat juoksivat hakemaan mökkimme avaimen, ja minä aloitin kantamaan vinkasta ponin tavaroita jaban eteen. Kun kaikki tavarat oli purettu ja ponia kävelytelty, pääsi kirjava syömään jabastaan kaiken vihreän mitä löysi.



Lähdimme Sofian kanssa vähän katselemaan paikkoja ja etsimme mökkimme, numerolla 15. Kyseessä oli vähän leikkimökkiä suurempi leirintäaluekoppero, jossa oli kaksi pitkää sänkyä päällekäin, pöytä ja pari tuolia, jääkaappi sekä patteri. Ja kaksi pientä ikkunaa. Luksusta, eikun... Varasimme sänkymme, purimme vähän kasseja, kävimme etsimässä paikan vapaana juoksevan supersöpön vuohen ja lähdimme takaisin Paprun luo.


Papu pääsi nyt pidemmälle kävelylle kera kameran, jolta suurin osa näistä kuvista onkin otettu. Ruokimme ja ötökkäloimitimme ja -myrkytimme ponin ja jätimme sen mussuttamaan sekä kuivaa että tuoretta heinää. Illasta kävimme vielä heittämässä ponille tallitoppaloimen päälle lämpötilan ollessa melko lähellä nollaa kera järjettömän kosteuden.




Nuo pätkät on siis kaikki paitsi viimeiset esteloikkimiset perjantailta, ja osittain vähän väärässä järjestyksessä, muttajoo. Tollasta meininkiä matkalla!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Uusi banneri

Tästä nykyisestä luomuksesta kiitos kuuluu Marialle! Minä ainakin tykkään tästä ihan mielettömästi, mitä mieltä te olette? 

Kokosin alle vielä vanhuusjärjestyksessä blogin historian bannerit. Ylin on minun kahden minuutin tekele, seuraava Jessin tekemä, kolmas Veeran ja viimeisin tämä Marian. Kahden ensimmäisen tausta oli ihan normaali tylsä valkoinen, kolmannessa tämä vihreä? ja tähän nykyiseen pitäisi jotain tehdä. Suunnitelmissani olisi vielä joko värkätä (tai teettää jollain muulla...) taustakuva, tai mieluummin saada poneille + minulle esittelysivulle klikattavat kuvat sivupalkkiin. Halukkaita kuvanleikkaajia otetaan vastaan. ;)





Illemmasta tulee muuten Iisalmi-reissun postaukset, ruhtinaalliset kolme kappaletta. Pitää vain vielä viedä Sofialle muistikortillinen videoita, joista hän saa leikellä koosteen. Palailkaamme siis silloin.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Sunnuntaipulikoinnit

Jes, netti toimii taas! Alan vähitellen purkamaan kuvakansioita ja videoita ja tekstejä jaja... käänteisessä järjestyksessä, siis uusimmat tapahtumat ensin. Täten saan edes joistain kerroista kerrottua jotain yksityiskohtaisempaa, kuin pelkkä kuvien/videoiden varassa oleva muistelma.


Mutta asiaan, eli tähän tällä hetkellä vielä voimassa olevaan päivään. Siis sunnuntaihin, tarkemmin sanottuna illan puolelle.


Olin juuri saapunut Iisalmesta ja saanut leviteltyä vähän laukkuni sisältöä lattialle, kun päätin jo mennä katsomaan ponia -apua, vuorokausi edellisestä näkemisestä! Ajettuamme tallin ohi olin saada sydänkohtauksen kun ponia ei näkynyt tarhassa. Se olikin pidemmällä, laitumen portit oli avattu ja siellä se laidunsi onnellisena Papin vieressä. Soitin Sofialle josko hän haluaisi lähteä kameramieheksi ja lähdin tallustelemaan kohti tallia. Kävin etsimässä Ellin tallista, vein harjakassin ja suitset pihalle ja lähdin hakemaan punaruunikoita laitumelta Ellin lähtiessä hakemaan itselleen hupparia kotoaan. Koon uusi viritelmä, siis avaruusoliohupun kiinnittäminen loimen sisäpuolelle, on toiminut ihmeen hyvin, eikä vielä 8 vuorokauden jälkeen se ole kertaakaan saanut huppua kokonaan pois! Korkeintaan korva, joskus molemmat, ovat olleet verkko-osan sisällä, mutta ei muuta. (ja korva-osissa on muutama pieni reikä, mur...) Viime kesänä samanmallinen mutta kokoa pienempi hattu pysyi suurinpiirtein yhdessä osassa kaksi päivää -edistystä herrasein! Ponille päitset kaulalle, hölköttelyt toiselle puolelle laidunta ja Sypelle päitset, Koon kyytiin hyppääminen ja ponien hölkyttäminen tallin eteen. Vähän aikaa piti tapella Koon kanssa portin sulkemisessa, se on saanut sen niin monesti jaloilleen (koska herra ei tahdo liikuttaa jalkojaan, ja se turhanpäiväinen matelu on jotain ärsyttävintä ikinä. Pieni kolautus, ja poni liikkuu sen sijaan, että maanittelisin ja kiskoisin sitä perässäni puoli tuntia.) ettei tahdo pysyä paikoillaan jos suljen porttia...


Varustimme harjatut ratsumme ja lähdimme kävelemään kohti rantaa. Sofia tuli pian valkoisella Jopollaan meitä vastaan ja hylkäsin kamerani hänelle. Matka taittui nätisti muutaman ravi- ja laukkapätkän kera. Koo kulki lähes koko matkan ensimmäisenä, ihana poni! Se ei siis aiemmin ole oikein kulkenut yksin/johtoponina, mutta nyt sillä alkaa kaiketi vihdoin ruuvit löytämään paikkansa pääkopassa, eikä kaikesta tarvi vetää kilareita. Merelle päästyämme Koo meni suhteellisen nätisti veteen, ja vaikka kaasuttelimme tallille päin niin lujaa kuin ruunikoiden koivista lähti, pysähtyi Möhkiskin pyydettäessä. Kuovintaleikkejäkin poni halusi harrastaa, kastellen samalla minuakin...


Oli pakko kokeilla myös ponin toimimista ilman päävermeitä ei-niin-miellyttävässä paikassa. Kaasu ja jarru toimivat kuten suitsillakin, mutta ohjaustangon kanssa oli vähän ongelmia ja kaarrokset venyivät turhan pitkiksi...


Vaihdoimme jossain vaiheessa Ellin kanssa ratsuja, koska Syppe ei halunnut mennä syvemmälle Ellin kanssa. Hetken peruuteltuamme ja pohkeenväistöjä treenailtuamme Syppe ui muutaman vedon ja käänsin sen takaisin matalemmalle. Otimme muistaakseni kaksi tai kolme pientä uintipätkää, ja joka kerralla Sylpyrä meni nätimmin kohti aavaa merta. Vaihdoimme takaisin omiimme, ja Kookin kävi kastelemassa kylkiään. Eikä muuten sen jälkeen meinannut veteen mennäkään... Sain sen kuitenkin tulemaan perässäni melko syvälle, mutta koska omakaan uskallus ei riittänyt äkkisyvän toiselle puolen, (pelkään vettä kuollakseni, paitsi, jos olen hevosten kanssa merellä. Mutten kyllä silloinkaan mene kuin pakosta = selästä pudonneena yli kainaloiden yltävään veteen. Uinut en esimerkiksi ole kolmeen vuoteen, uimahalleissa enkä luonnonvesissä.) ei ponikaan sinne mennyt.


Loppumatka kului taas ripeästi, ja vajaat kaksi tuntia olimme taas liikkeessä. Ja koska laidunkausi, ei Koo joudu enää viettämään öitä yksin, vaan hänellä on Suuret Ruunat turvanaan. Kuvista ja videoista kiitos siis Sofialle!




Kolme sanaa; minä rakastan sinua. 

perjantai 17. toukokuuta 2013

Blogin tauko jatkuu...

Kuinka kauan? En valitettavasti tiedä. Meille tosiaan hankittiin uusi netti kahden kuukauden kännyköiden nettien varassa elämisen jälkeen, mutta tuo Suomen luotettavin operaattori ei toimi kuin alle puolella meidän tietokoneista... Ja, tottakai, minun läppärini kuuluu niihin, joilla se ei toimi. Kännyköistäkin vain äidin puhelimen yhteys pelaa siedettävästi, mutta silläkään ei kyllä esim. kuvia käsitellä.

Ehkä raahaan taas läppärin ja ulkoiset Sofialle joku päivä. :D Paljon olisi kerrottavaa, hirveästi kuvia ja muutama videokin koostettavana.

Pikakuulumisina, minkä nyt hermot kännykkäpostailuja kestää. Elieli, Lassin tilannetta en tiedä, sitä en ole aikoihin käynyt katsomassakaan kun omistajansa on ilmeisesti viettänyt aikaa täälläpäin. Syppe (ja Papi) ovat olleet nyt kait kolme viikkoa kevyellä liikutuksella vuohisniveltulehdusten vuoksi, joka tarkoittaa sitä, että Reetta saa Syppeillä mielin määrin! Sylpyrä toimii tällä hetkellä hackamorella jo todella hyvin, seuraavkai koitan herkistää sen päitsiin ja siitä edelleen kaulanaruun. Haaveenani on siis kerätä pari vuotta rahaa tuon ylläpitämiseen, osta se itselleni ja antaa ruunalle hippiheppaeläkepäivät.
Karsu taas on viettänyt aktiivipäiviä, ja käynyt mm. käsihevosena maastoilemassa, esterataharjoituksissa, laiduntamassakin pariin otteeseen, sekä liikkunut ahkerasti lähes päivittäin. Herran kaviot ovat tällä hetkellä melko hirveässä kunnossa, tai siis säteet. Toivottavasti tarhat kuivuisivat nyt pian! Niinjoo, ja varma kesän merkki on se, että poni pestiin eilen. Tästä taas lähtee jokaviikkoinen pesu... Onneksi täällä on vielä ollut yöpakkasia, niin polttiaiset eivät ole vielä iskeneet.

Pahoittelen kirjoitusvirheitä, en ole yhteensopiva Samsung Minin näppäimistön kanssa...