Mie jään tähän.
Kulupostauksen julkaisuviikon olin taas lomalla, muutamalla koulutunnilla varustettuna. Pohjat suosivat meitä yllättävän hyvin, pellolle pääsi katkomatta jalkoja ja siellä oli pitävää reippaaseen laukkaankin. Viikonloppuna olimme Minkan kanssa liikuttaneet molemmat ponit, minä koitin saada katapultin olemaan loikkimatta ja Minka fiilisteli Koon kyydissä. Tiistaina suuntasin ruunan kanssa pellolle, alkuun höntsäilimme siksakkia pitkin peltoa ja testailimme turboa räjähtävillä laukannostoilla. Lopulta päädyin poistamaan Koolta suitset päästä ja kiepauttamaan ohjat kaulan ympäri, aika pitkälti vuoden tauon jälkeen. Huomattavasta energisyydestä huolimatta poni kuunteli kiltisti istuntaa ja ääntä, suoriutuen kunniakkaasti niin nelikaarisista kiemuraurista kuin ympyrän halkaisijan muuttamisesta, eikä lähtenyt alta laukatessamme. Siinä ponin selässä hymyillessäni en voinut kuin todeta, että kyllä tämä on kaikkien niiden tuhansien eurojen ja lukemattomien tuntien arvoista, tuo poni on vaan yksinkertaisesti mittaamattoman arvokas. Ei rahassa, mutta kaikilla muilla tavoilla mitattuna kyllä.
Keskiviikkona jätin suoraan suitset naulaan ja lähdimme kauemmille pelloille, joilla poni on tottunut joko kävelemään vetelänä Siinan henkisenä tukena, tai hirttämään kaasun kiinni ja nostamaan laukat pukin ja kiljahduksen kera. Takapuolen alla oli taas moottorin lämmettyä hyvinkin räjähdysherkkä tyyppi, jonka mielestä olin typerä ja tylsä kun en antanut ponin baanattaa täysiä päästä päähän, mutta joka jälleen kerran tapansa mukaisesti oli kuitenkin kohtelias herrasmies ja teki kuten pyydettiin. Ympyrät vähän venyivät tarpeettoman suuriksi ja hienosäätö oli hakusessa, mutta pääpiirteittäin ratsu kulki mihin oli tarkoitus ja sillä temmolla millä itse halusin. Ja pysähtyi. Liukupysähdyksellä laukasta istunnan muutoksella. Tuo on asia, josta pidän kiinni ja jota vahvistan aika ajoin Kooltakin, hyvän mielen puskaratsulle ei ole tärkeämpää asiaa kuin toimivat jarrut. Onneksemme Siinakin on ehdollistunut erittäin hyvin prr'lle, tosin myös hyvä saa tamman pysähtymään varsin terävästi.
Sitä vastaavasti testailin taas eilen. Pohjat ovat olleet nyt vuorostaan varsin ikävät ja ponit ovatkin lähinnä seisseet tarhassa. Tallilla käynti on suorastaan harmittanut, kun ponit kinastelevat huomiosta ja haluaisivat niin kovin lähteä tekemään jotain, mutta tarhan ulkopuolelle on ollut aivan turha edes miettiä lähtevänsä. Eilen päätimme selvitä hiekoitettua polkua pellolle, joka oli niin sula että jäätiköiden sijaan olikin lätäköitä, paikoitellen oli nuoskalumikasojakin. Pellolle selvittiin, ensimmäiset koikkaloikat koin juuri pitävälle maalle päästyämme ja niitä sarjoja Siina esittelikin useamman reissun aikana. Kamalan monella nelivuotiaalla en lähtisi pellolle ilman kuolaimia parin viikon totaaliseisomisen, kun tarhassakaan ei ole pahemmin päässyt virtoja kuluttamaan, jälkeen, mutta Siina on sinkoiluistaan huolimatta melkoisen luotettava ja fiksu tyyppi.
(video parin viikon takaa) Ja ihan oikeasti äärimmäisen viisas. Eräänä maastopäivänä joku aika sitten mietin, että mitäköhän tamma tekisit jos painan oikealla jalalla kylkeen. "No mä otan tälleen ristiaskelia tien toista laitaa kohti". Seuraava pohkeenväistöalkeiden kerta oli eilen, oikeaan Siina väisti helpommin ja paremmin kuin vasempaan, jossa ajatus oli hieman hakusessa ja kymmenen askeleen sijaan teimme vain muutamaa kerrallaan. Siinalle tuntuu toimivan tämä, ettei asioista tehdä ongelmia vaan ne vaan tehdään, se vaan näyttää osaavan kaiken valmiiksi -laukannostothan tamma myös "oppi" ihan yksinkertaisesti antamalla laukannostoavut. Uskomaton tyyppi. Laukannostot ja ravikin jäi eiliseltä kokonaan peltojen ollessa niin sulat, etten halunnut kyntää sinne koloja. Pieni aivojumppa käynnissä teki tamman korvienvälille hyvää, mutta takaisin tallille lähdettyämme oli Siinan taas päästävä venyttämään kiristävää nahkapukua vielä muutamalla katapulttikohtauksella.
Minä kyllästyin katselemaan seisovaa ponia ja siirryin bootsittajaksi. Tai siis, maksoin Minkalle hänen Siinalle ostamansa mutta sille turhan pienet bootsit (Cavallo ELB koko 2) ja kurvasimme hetki ennen Hööksin sulkeutumisaikaa Vantaalle hakemaan taaksekin toivottavasti sopivat tossut (Cavallo Sport koko 1) sekä säärystimiä ja pohjalliset, niin on joka jalkaan lenkkaria. Tässä odottelen Motonetin aukeamista, että pääsen hakemaan nastoja ja samalla kierroksella myös ELBit tallilta. Parin koulutunnin jälkeen on päivän työnä nastoittaa tossut ja toivottavasti ehtiä vielä koeajamaankin ne.
