Mä tuun kans t. Siina 16.11.2016
Paljon on taas tapahtunut sitten viime postauksen. Ehkä merkittävimpänä nämä hyvin epävakaat sääolosuhteet; lunta on tullut ja mennyt, kertaakaan tuon marraskuisen hankilaukkahetken jälkeen ei kuitenkaan ole ollut mahtavia puuteripeltoja. Lämpötilat ovat heitelleet aivan miten sattuu, viime viikonloppunakin illalla kymmenen maissa hain työauton kotiin ja mittari näytti -27, aamuyöllä vähän kolmen jälkeen töihin lähtiessäni ulkona oli parikymmentä astetta lämpimämpää. Koo on pysynyt yllättävän hyvin lämpötilanvaihteluissa mukana, mittarin näyttäessä pariakymmentä pakkasastetta ja tuulen ollessa riittävän kova on ruuna saanut toppatakin ylleen, räntäsateet ja muut poni on taas kestänyt palelematta.
28.11.2016
Aivan samalla lailla kuin olosuhteet ovat vaihdelleet, on ponienkin liikunta ollut hyvin epätasaista. Oli pari viikkoa, kun en edes ottanut Koota tarhasta pois, kun siellä on aina paras pohja eikä tarhan ulkopuolella olisi voinut tehdä mitään harjaamista kummallisempaa -joten poni sai harjauksensa aitojen sisäpuolella. Tekemättömyydestä aiheutunut turhautuminen niin ponien kuin omistajienkin osalta on ollut käsinkosketeltavissa, vaan on sitä taas saanut yllättyä kuitenkin ihmeen järkevistä otuksista.
18.12.2016
Ylläolevankin päivän ratsastelut jäivät muutamaan ympyrään Siinan kanssa -vaikka pohja vaikutti ihan käypältä, se oli sen verran epätasainen ja paikoin liukaskin, ettei Siina luottanut siihen yhtä suoraa lukuunottamatta ollenkaan. Oli niin turhauttavaa, kun tamma olisi selvästi halunnut pitkän lomailujakson jälkeen liikkua ja kunnolla, muttei vain kyennyt. Koon kanssa ei edes viitsitty kokeilla, vaan ruuna pääsi suoraan poseeraushommiin -ja mielestäni näistä tuli hyvinkin onnistuneita, poni on aivan mahdottoman söpönä!
18.12.2016
Kerroinko jo, että jaksan aina yllättyä ponien järkevyydestä? No niin yllätyin taas tuonakin päivänä, ei muuta kuin poni kerrallaan irti keskelle peltoa, vähän asettelua, "paikka", ja sen jälkeen kameramiehen taakse hyppimään toiveena saada korvat höröön ja ilme teräväksi. Siina sai parit palkat kesken kuvausten, Koo puolestaan sai tönöttää alusta loppuun ilman välinameja. Ja lopuksi vielä molemmat ponit keskelle peltoa irti, vähän enemmän asettelua, "paikka" ja taas korvia höröön. Pellolta takaisin tallille lähtiessä Siinan nahkapuku repesi ja tamma pisti loikkien, mutta eipä se mikään ihme ole, kun niin vähäisellä liikunnalla oli ollut.
25.12.2016 kuvan ottanut Jessi
27.12.2016 alemman kuvan ottanut Ronja
Seuraavana keskiviikkona lähdin viikon joululomalle Ouluun, jossa olikin niin lumiset ja talviset ja mahtavat maisemat, että tuli poneiltua ja kunnolla. Torstaina kävin Takkulassa pusuttelemassa Joosepin piloille, joulupäivän vietin Jessillä moikkaamassa mahti-Maisaa ja tuhma-Villittiä, tiistaina kävin kuvaamassa ja vähän muka ratsastamassakin Ronjan vuokrahevosta, ja lopuksi keskiviikkona ennen lähtöä kävimme Janitan kanssa käyttämässä Takkulan pappaponit Bonazan ja Sypen vauhtimaastossa ihanassa pakkassäässä.
28.12.2016, ratsukoilla oli sävy sävyyn takitkin. Vasemmanpuoleiset Janitan kuvaamia
Tuosta maastolenkistä tuli kyllä taas yksi lisää legendaaristen reissujen listalle. Vaan olipa ihanaa käydä Virpiniemen mahtavissa maastoissa tuulettamassa päitä, loistoseurassa ja huippuratsuilla -joskin aiemmilla kokoonpanoilla (minä Sandran ja Janita Koon kanssa, ja sitä ennen minä Koon ja Janita Tufferin kera) oli huomattavasti toimivammat jarrut... Lomalla ollessani tuli Minkalta videota Koosta maastossa, jossa näkyi Porvoon sula maa ja litisevät lätäköt. Vaan sinä yönä kun matkustin takaisin etelään oli pakkasta, ja taas turhan kovat maat maastoiluun. Vuoden vaihteeseen olin jo takaisin etelässä, rakettien paukkuessa tammat olivat seisseet keskellä tarhaa kasassa ja ruuna oli mussuttanut tyytyväisenä heinää verkoista. Kerroinkin tallin omistajalle, että poni on viettänyt kyllä useita uusia vuosia yksin tarhassa turpa heinäpaalissa, välillä nostaen päänsä vain ihaillakseen ilotulitteita -onni on raketeista välittämättömät eläimet.
3.1.2017
Kunnes tännekin tuli taas lunta, hetkeksi. Ja sitten se lähti ja tuli taas ja lähti uudestaan, aina välillä sulaen peilijääksi. Kirjoittamishetkellä maa on taas valkoinen, vaan lämpötila on plussan puolella. Olen itse siirtynyt taas kellon ympäri työskentelevästä opiskelijammaksi, (tällä viikolla ollut huimat 16 tuntia ja tänään käyn vielä testaamassa onko minusta vaarallisten aineiden kuljettajaksi tekemällä ADR-kokeen, joka lisää koulunkäyntiä tälle viikolle tunnilla -ensi viikolla minulla on kahtena päivänä koulua yhteensä 11 tunnin verran...) joten olen päässyt tallille myös valoisaan aikaan -ehdin jopa vuolla molempien ponien kaviot. Arkena! Maanantaina tosin tallilla olin vasta viiden maissa, mutten antanut sen häiritä vaan vuorasin meidät heijastimiin ja suuntasimme maastoon. Muuten olemme pyörineet pellolla. Sunnuntaina halusin vain käydä vähän tuulettelemassa päätä ilman satulaa siviilivaatteissa, ravatessamme keskivartalon lihakseni olivat jo tulessa, mutta laukannostojen innoittamien koikkaloikkien ja pukkisarjojen jäljiltä oli pakko luovuttaa siltä päivää.
3.1.2017
Koo on kyllä loistava eläin, viimeisen päälle luottoruuna. Eilen tartuin härkää sarvista tai Siinan narusta ja vein tammankin pellolle, tuskanhiestä märkänä palasin tallille ja päätin käydä palkitsemassa itseni uroteosta Koon kanssa. Oli kamala viima ja Koo vihaa yli kaiken jos korviin tuulee, joten se venyttää askeltaan, pyöristää itsensä kokonaan ja polkee alle kuin mikäkin kouluhevonen vastatuuleen ratsastaessa, joten suuntasin koko ajan ponin turvan kohti tuulta ja fiilistelin menemään. Kovin kauaa naamani ei tarennut viimassa olla ja laskeuduin selästä, päästäen ponin valitsemaan parhaan reitin takaisin tallille.
Minkä niminen tuo läsipäinen hevonen on ylläolevassa kuvassa? :)
VastaaPoistaJolly Amore eli Armi, se on tallin omistajien poni. Armillakin on blogi, vähän hiljainen, mutta sen löytää täältä. :)
Poista