Velmu palloilee

Veeran ollessa perheineen sukuloimassa toisella puolen Suomea, sain kunniakseni hoitaa Velmua tämän viikonlopun ajan. Päivä alkoi poikkeuksellisesti aamutallilla -en todellakaan muista, milloin viimeksi olisin sellaisen tehnyt! Olen turhan aamu-uninen sellaiseen, joten valitsen mieluummin kaksi iltatallia viikossa... Ah-niin-ihana Rubi päättikin tarhaan häntä ja Velmua viedessäni tallata somasti kenkäni päälle, ja löydyinkin seuraavaksi maasta. Hyvin epätasaiseksi jäätyneestä sellaisesta. Ja jo valmiiksi rikki olevat polvet kyllä tykkäävät! Muuten hevosten aamuhoitelu sujui suhteellisen kivuttomasti.

Palasin tallille Sofian kanssa joskus kuuden aikaan, etsin Velmun harjat käsiini ja kävin huutelemassa ruunan päitsittäväksi. Tämäkin koekaniini pääsi irtiolonatsikouluuni, jonka kyllä totesinkin varsin lepsuksi verrattuna Sofian vastaavaan. Velmulle tietyn alueen sisällä pysyminen ja pyörimättä oleminen ei kolahtanut kalloon yhtä helposti kuin Baronille, mutta Sofian käskytettyä ruunaa pysymään paikoillaan (minun hakiessa juoksutusliinaa ja porkkanoita taskun täytteeksi) taisi Velmu tajuta, että on olemassa pahempiakin asioita kuin minun vaatimani... Laitoin tosiaan hevoselle lukottoman juoksutusliinan nahkapäitsiin kiinni, mutta myöhemmin totesin tuon ehkä maailman surkeimmaksi yhdistelmäksi. Huomiseksi pakko ottaa joku lyhyempi ja huomattavasti painavempi köysi mukaan -ja yrittää metsästää jostain läskipäälle sopivat päitset, joiden alarengas ei liiku. Valitettavasti tuo on pidettävä narussa kentällä ollessa, tai se kipaisee kylille. Seikkailimme siis kentälle, mukanamme jalkapallo sekä järjetön kasa porkkanoita.

High five!

 Ensiksi kiertelimme pitkin kenttää perinteisten pysähdyn-poni pysähtyy -systeemien kanssa, saaden kopotin rauhoittumaan melko kivasti. Jossain välissä ohikulkijat olivat hui-kamala-miten-peloittavia, ja tien pientareella kirmaavat lapset apua!!11-kohtauksen aiheuttajia. Niin joo, eikä se pysähtyminen ole alkuunkaan mukavaa, varsinkaan ihmisen taakse. Vierelle voi pysähtyä, tai mieluusti vähän edelle. Ja tuolla atanan lirunarulla oli aivan turha yrittääkkään saada hevosta peruuttamaan, eikä kyseinen hevonen ymmärrä oikeastaan muuta pakkikäskyä kuin narusta taaksepäin vetämisen. Se sponsori olisi kyllä ihan kiva, ja koulutusköysi.

 

Iih heppa!!1

Ei viggu mage midgä hansgad!!1

Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan palloon. Kyseessä on siis lievästi kärsinyt, koirilta varastettu valkoinen nahkakuula, joka saisi kyllä tähän käyttöön olla asteen tai pari suurempi. Hevosta kiinnosti huomattavasti enemmän kuitenkin taskustani tuoksuvat porkkanat. Muutaman kerran palloa potkaistuani Velmu alkoi kiinnittää huomiota tuohon vierivään esineeseen, ja jokaisesta tökkäisystä se sai myös ansaitsemansa porkkanapalkan. Makupalasta luopumisen opettelu olisi aivan hieno asia, eikä välttämättä ole ihan viisainta lähteä suurinpiirtein vieraalle hevoselle heti ensimmäisenä opettamaan temppuja, muttajoo. Hevonen ei katkonut yhtään jalkaansa, pysyi kentän aitojen sisäpuolella, ja saimme muutaman hyvinkin onnistuneen turpakontaktin palloonkin! Lopetimme hyvän sään aikaan, kun hevosella olisi vielä ollut mielenkiintoa. Niin joo, jossain välissä Veera soitti kyselläkseen kuulumisia, ja puhelun jälkeen juoksentelimme pari kertaa kentän päästä toiseen.

En ole tottunut tuollaiseen ylisosiaaliseen kopotiin, joka tunkee itsensä turhan lähelle, eikä tajua pysyä kauempana kun niin käsken. Ja joka on tuhannen kiinnostunut pipostani... Mutta kivaa vaihtelua Möhköfanttiin, joka vain angstaa yksin nurkassa ja näyttää keskisormea. Kyllä se luokse tulee, mutta harvemmin siinä pysyy... Niinjoo, ja tuo koko. Jumalauta. Iso. Hui.

Kuvista ja videopätkistä kiitos Sofialle! Koo sai lomailla taas vaihteeksi, eilen sisko kävi sillä köpöttelemässä kenttää ympäri ja ensi viikonlopun Sofia liikuttelee kopotia, jotenka lienee tarpeellista käydä vetristyttämässä eläintä ensi viikosta.

Kouluponny

Sofia kävi eilen tuuppaamassa Möhkiksellä heA-radan pariin otteeseen läpi, josta alla kooste. Ihmeen hyvin tuo 100% puskaÖ-tason poni tuosta selvisi -ei se läpi olisi päässyt, ainakaan tuolla varustuksella, mutta ihmeen hienosti kipitti tuo viikon taas lomaillut karvanakki. Se on muuten aloittanut karvanvaihdon. Ja kunnon rysäyksellä aloittikin -harjasin eilen oikealta puolelta kaulaa muovipussillisen karvoja... Huomenna minulla on kunniatehtävä käydä videoimassa parit kouluradat, joita varten pitikin eilen harjoitella -huh, kamalat paineet...

Ensimmäisenä siis normaalivauhdilla oleva, muutenkin suhteellisen normaali video. Toisena tylsän yön tuotos, jolle räkätin puoli tuntia... Harvinaisen urpon näköinen hevoseläin. Hullulla halvat huvit ja pähkähullulla (lähes) ilmaiset.

DIY sidepull & otsapanta

Möhkiksellä kun ei noita hackamoreja tarvita kuin hiihtoratsastusmaastoissa sekä esteillä, (plus Sofia tykkää tuupatessakin ainakin yläohjasta, että saa pienenpienillä avuilla ponin kuulolle) päätin viritellä niiden tilalle sidepullin, joka taas toimii kaikissa tilanteissa. Kyseessä on ehkä... neljäs? saippariviritelmämme, huomattavasti siisteimmän näköinen. Tosin nuo renkaat, jotka ovat siis vanhoista riimuista ja sen jälkeen kaulanaruissa olleina, ovat hieman kuluneet...

Jälkeen

Ennen

Sen lisäksi sain vihdoin aikaiseksi viritellä jotain tuon ylilyhyen otsapannan tilalle -entisessä elämässään koiran puolikuristavana ketjupantana toiminut systeemi hajoitettiin paloiksi, ja tuo kaksikerroksinen osuus päätyi ponin otsalle kera kanttinauhapätkien. (koska nahka on murha!!1 Ei vaan, meidän [teko]nahkavarastot ovat kadonneet jonnekin. Enkä kyllä olisi tuota jaksanut käsin väkertää... Ei sillä, olisi kiva leikkiä vegaania ja luopua nahkavarusteista, mutta ei tällä kukkarolla.) Otsapanta on muuten jättebra, mutta se ei ihan mielettömän hyvin sovi Koolle, ainakaan talvikarvassa, ja siihen pitää viritellä systeemit, ettei se valahda alaspäin. Mutta eipähän ainakaan enää ole liian lyhyt! Uudet suitset pitäisi kyllä oikeasti saada -mutta ei tällä kukkarolla, vieläkään. Niin ja se koulutusköysi, ja kunnollinen naruriimu. Ja satula ja kärryt ja... Sponsoria edelleen etsin!

Ponia kinostaaaa

Näiden lisäksi sain vihdoin aikaiseksi kuvattua Koon kavioiden ongelmakohdat. Ensimmäisenä siis se seinämäsienikohta oikeasta takasesta, johon Pia teki sievät kolot, ja minä tuossa parisen viikkoa sitten? ei-niin-sievän ja suuren kolon. Minun silmääni siinä ei enää sienen aiheuttamaa tummaa ainesta näy, mutta kuvassa näyttää siltä. Alemmassa ihmeellinen viiru vasemman takasen kavio nostettuna ja ponista päin katsottuna oikeanpuoleisessa kannassa. Välissä se on ollut "irtonaisempi", ja välillä kuten nyt, ja näyttää vain viirulta. Siinä on kuitenkin syvempi ura. Pitänee tarkkailla sitä ja toivoa, ettei siinä mahdollisesti oleva häiriö lähde leviämään mihinkään, ja sen saa jossain vaiheessa vuoltua pois -voisihan sen nyt napata huspois, jos se olisi muualla kuin kannassa... Pialle lähtee sähköpostikyselyä asiasta, saa nähdä, mikä on tuomio. Lupasin joskus Bessielle kuvat kavioista minun vuoleminani -no, tässä on muutama supersurkeat kuva, vuoltu viimeksi muistaakseni viikko sitten. Ja sen on taas näköisetkin, huoh... Mutta kyllä tuosta nyt ehkä sen pyöristyksen näkee...

Tuota ponia on muuten rasittavinta ikinä kuvata yksin. Se pysyy kyllä irti hamaan tulevaisuuteen saakka, mutta ei halua mitenkään näyttää edustavalta. Eikä varsinkaan järkevään suuntaan, vaan mieluiten vaikka suoraan taaksepäin! Se taas ei sovi valon ja varjon takia, joista jälkimmäinen on hyvin hankala näin matalan ilta-auringon aikaan. Ja kait se pitää alkaa tajuamaan, ettei 50mm putkella vaan voi ottaa yksin kaviokuvia... Niinjoo, ja ettei kannata kuvitellakaan, että se poni on ihan OKn näköinen ilman harjausta -sen piti ilmeisesti juuuuri nyt aloittaa karvanvaihto vähän runsaammalla otteella, kun aiemmin se on tiputtanut viittä karvaa per päivä. Ja tottakai poni oli myös viettänyt aikaa jossain lantakasassa, ja kaviot ovat sen näköiset. Niin, ja aikaa oli varattuna kuvauksiin ja matkoihin vartti. Jes.

Tänään alkaa muuten psylliumkuuri part kaksi, ajattelin kokeilla ensin kokonaista annosta pari päivää ja sen jälkeen 1,5 kertaista annosta loppu viikon.

Baron & vähän Koosta

Odotin tätä päivää innolla, selasin Youtuben erilaisia maastakäsittelyvideoita tuhannenteen kertaan ja suunnittelin eri asioita. Kuinka ollakaan, suunnitelmat eivät pitäneet sitten yhtään...

Sen verran kuitenkin, että aloitin Baronin karsinan siivouksella ja purutuksella, kuten oli tosiaan tarkoituskin. Ponin omistaja(n äiti) ilmaantui tallille tässä vaiheessa -hänen oli alunperin tarkoitus tulla seuraamaan leikkimistämme, mutta estyikin ja kävi vain tekaisemassa ponin ruuat. Hän halusi kuitenkin tutkia ponin etukoiven, johon oli edelliseen iltatalliin mennessä ilmaantunut sievä hokkivekki, ja pyysi minua hakemaan Baronin talliin. Plitsplöts ja suunnitelmat kariutuivat -minun piti viettää ensin kauemmin aikaa tarhassa ponin seurana, odottaa sen ottavan huomiota minuun, tutustella rauhassa ja sen jälkeen poistua tarhan ulkopuolelle. Olin kuullut ponilla olevan kiinniotto-ongelmia (en siis tosiaan ole kuskannut tuota iltatallissa tarhasta talliin ööh... aikoihin, kun se on aina viime aikoina ollut valmiina karsinassa) ja odotin sellaista tällekin kerralle.

Poni oli tarhan puolivälissä, mutta huudeltuani se käveli porttia kohti, nakkeli niskojaan ja käveli portin ohi. Avasin portin, ja odotin ponin tulevan luokseni. Ja tulihan se, ihmeen nopeasti, kun olen tottunut Koohon joka matelee portille miiieeelettöömäään hitaasti maisemia katsellen. Rapsutin ponia päästä ja avasin päitset eteeni, ja odotin hetken kunnes poni tajusi tunkea itse turpansa remmien väliin. Lukko kiinni ja menoksi. Annoin ponin ravailla ja kävellä melko vapaasti narun nokassa, kunhan se ei ohittanut minua eikä jumittanut paikoilleen. Korvat hörössä ja innosta soikeana poni kipitti kanssani talliin, jossa se pääsi käytävälle seisomaan tilsojen naputtelun ja haavan huollon ajaksi minun pidellessä narua.

B & sininen sorkka haavaspraystä

Pakollisten hoitotoimenpiteiden jälkeen sitaisin ponin kahdelta puolen kiinni, josta seurasi pyörimistä ja hyörimistä ja narujen nykimistä. Tallilla vielä ollut ponin omistaja muisti tässä vaiheessa, että Baron on tottunut  käymään karsinassaan vessassa talliin tultuaan, joten sinne se myös pääsi. Juttelimme hetken ponin ongelmista, ja päätin, että tänään keskitymme paikallaan pysymisen harjoitteluun sekä ponin pelkojen siedättämiseen. Hän myös mainitsi ponin seisoneen päivän tai kaksi, ja totesi, että voisin käydä Bn selässäkin halutessani, vaikka puhe oli tosiaan vain maastakäsittelystä. Omistajan poistuttua tallista pyysin ponin perääni ja lähetin sen karsinan vieressä olevalle hoitopaikalle (okei, se on vanha karsina, josta on poistettu osa etuseinää, ja jossa Koo viettää aina kavionpesuhetket. Isommat hevoset eivät siihen oikein mahdu, koska se on ponipuolen, eli pienempi karsina.) kuten Koon joka ilta. En odottanut mitään, mutta mitä vielä -poni käveli suoraan kohti takaseinää kuin olisi tehnyt niin aina! Kääntyä se ei tajunnut ilman kehoitusta, mutta olin vähintäänkin iloinen. En todellakaan usko, että tuota on koskaan lähetetty mihinkään, mutta joko poni on harvinaisen viisas, tai minun kehonkieleni on selkiytynyt huomattavasti ja hevoset alkavat sitä vähitellen ymmärtää.

Poni pääsi taas hetkeksi molemmin puolin naruihin, kun hain sen harjat sekä Koon naruriimun, johon on yhdistetty lukoton parin metrin puuvillanaru. (ai että ikävöinkään oikeaa koulutusköyttä, nyyh... Halukkaita sponsoreita, anyone? Naruriimukin pitäisi uusia...) Pilkoin pari porkkanaa silpuksi, vaihdoin Baronille naruriimun päähän ja päästin sen naruista, pitäen naruriimussa olevasta narusta itse kiinni. Harjailin ponia, jolla on aivan järkyttävä karvanlähtö! Aina sen yrittäessä ylittää maaginen raja betonilattialta puulankkujen päälle, ravistin narua ja poni peruutti takaisin paikoilleen. Sievästi paikoillaan seisoessaan ruuna sai paljon kehuja ja pari porkkananpalaa, ja tajusi asian hyvin, hyvin nopeasti! Loppujen lopuksi harjasimme Ellin kanssa ponia molemmilta puolilta ponin seisoessa irti -ponin, joka ei aiemmin osannut seisoa sitten mitenkään ja karkaili jatkuvasti. Tämänkin takia rakastan näitä (minulle) oudompia poneja, etenkin jos niillä on itsestään tekemisen- ja oppimisen halua. Koon kanssa junnaamme ihan koko ajan paikoillaan tai korkeintaan otamme askelia taakse, ja taas esimerkiksi Baronin ja Lassin kanssa asiat paranevat kerta kerralta. Liekö tässä nyt minun potentiaalipysäkkini, josta tuskin yksinään pääsen enää eteenpäin.

B'n koivet & muutama karva

Elli tarjoutui liikutusavuksi, haki Koon talliin sekä harjasi ja varusti ponin satulahuovalla sekä päitsillä kera yhden narun. Minä viritin Baronille naruriimuun ohjat kiinni ja metsästin pipon kanssa sopivan kypärän, kuunnellen Ellin kauhisteluita "et sä tuu saamaan sitä pysähtyyn, ootsä ihan hullu?!". "Katotaanko?", ja lähdimme kohti kenttää tehden pysähdys- ja peruutusharjoituksia. Kentällä oli meidän lisäksi Rubi & Mari, joten päätin jättää maastakäsittelyn siiheksi, kun olisimme kentällä neljästään. Kiertelin Baronia taluttaen ympäri kenttää, katsoimme kaikki jännät paikat, mukaanlukien tynnyriläjän, taas pysähdellen. Kiipesin pienen ponin selkään, ja kauhistelin sen kapeutta -säkäkorkeudessa B'llä ja Koolla on eroa ehkä nelisen senttiä, mutta Koolla on kolme kertaa leveämpi selkä ja huomattavasti korkeampi säkä. Liukkaat toppahousut, ei satulaa, täysin tuntematon kapea ratsu (jota oli minulle kuvailtu turtana, ja ettei sille mene mitkään avut läpi) jolla on tuskin aikoihin menty päitsillä eikä varmaan koskaan naruriimulla pitkin ohjin -onko hei ihan oikeasti parempaa yhdistelmää..? Tällä kertaa minulla oli tosiaan jopa se kypärä päässä.

Aloitin kävelemällä ja testaamalla jalkarattia, joka toimikin yllättävän hyvin! Poni kääntyi kun pyysin, ei läheskään niin herkästi kuin Koo, mutta kääntyi kuitenkin. Treenasimme parit äänikäsky-istunta-yhdistelmä -pysähdykset, joista palkkasin ponin palalla porkkanaa. Tässä vaiheessa Elli totesi Koon toimivan melko hyvin hänenkin allaan pelkällä kaulanarulla, joten hylkäsi päitset naruineen tynnyrin päälle. Tutustuttuani poniin käynnissä ja kierreltyämme kentän muutamaan otteeseen ympäri pyysin sitä raviin. Ja mikä poniravi sillä olikin! B kulki varsin nätisti, eikä jarruissa ollut pahemmin moitetta -toki ne olisivat voineet toimia paremminkin, mutta ponille, jota ratsastetaan pelhameilla, olivat nuo varsin hyvät. Kokeilin laukkaakin, jota pudottaessani alas poni alkoi protestoimaan painamalla päänsä alas ja loikkimalla gasellihyppyjä. Sain laukan alas, ja otin vielä parit nostot. Poni alkoi innostua, ja lähtikin baanaamaan melkoista kyytiä pariin otteeseen, ja rauhoittuessaan sai aina paljon kehuja. Otimme jonkin laukanvaihdon, ravailimme ja kävelimme, ja Rubi kuskeineen poistuivat kentältä. Hyppäsin Baronin kyydistä, irroitin ohjat naruriimusta ja vein nekin tynnyrin päälle odottamaan.

Jatkoimme pysähdyksiä, peruutuksia ja liikkeelle lähtöjä, mukaan mahtui jokunen laukka- ja ravipätkäkin. On niin kiva tehdä töitä ponin kanssa, joka on innolla tekemässä! Toisin kuin Koo, jota pitää maanitella ja suostutella ja houkutella tekemään jotain... Tämän jälkeen etsin jotain mahdollisimman pelottavaa estekalustovarastostamme, mutta löysin vain muovikukkakimpun. Sitä sitten heiluttelin ja heittelin ja ravistin. Vähän aikaa Baron katsoi hämmentyneenä, valmiina karauttamaan horisonttiin, mutta maahan solmittu naru (ok, se vain lojui maassa) esti ponin poistumisen. Kohta pääsinkin sivelemään ponia kaikkialta tekokukilla, eikä sen ilme värähtänyt kuin korvien väliin koskettaessa. Tein saman puisella kepillä, ja taas kaikki paitsi korvien väli oli ok. Loppuun yritin lähettää ponia ympyrälle ja kartioiden kiertoon, sekä yritimme kiertää kolmea kartiota niin, että minä kävelin vieressä ja poni kiertäisi ja tulisi takaisin. Ei oikein onnistunut, naru oli osaan liian lyhyt ja muuten poni ei vain tajunnut enkä jaksanut enää alkaa vääntämään rautalangasta.

Hokit rajan yli!!!1

Elli meni Möhkiksellä kaikki askellajit läpi, pomppi laukkapysähdyksissä ja hyppäsi pariin otteeseen hui-niin-pelottavat tynnyrit. Poni oli ihmeen kivan näköinen, ja kuskikin ylisti ponia. Loppuun päätin kokeilla poneja yhdessä irti kentällä -B ei ole osoittanut olevansa mitenkään kamalan ystävällinen muita hevosia kohtaan, mutta tiesin, että saan Koon kyllä välistä pois jos B alkaisi pomottamaan. Ja mitä vielä, kyseessä olikin täysin nössö kaveri, joka juoksi supernössö-Koon korvien luimauttamista karkuun. Sievästi ruunikkoruunat kipittivät vieretysten pitkin kenttää, kunnes Koo taas vaihteeksi kyllästyi ja jäi seisomaan keskelle kenttää Baronin jatkaessa rallaamista. B nautti täysillä vapaudestaan, ja tykkäsi etenkin, kun sai juosta kaverin kanssa! Se siis tarhataan ainakin toistaiseksi yksin, kokeillaan ehkäpä joku päivä mitä Sylbertti sanoo pikkuponista ja sen jälkeen päätetään, kokeillaanko sitä tuohon kolmikkoon vahvistukseksi, mikäli sen omistajat ponin vielä laumaan haluavat.

Ponit päitsiin ja talutteluiden jälkeen talliin, jossa B pääsi suoraan syömään ja K kaviopyykin kautta syömään kuppiruuat karsinaan ja siitä takaisin tarhaan. B'n omistaja(n äiti) sai seitsemän teksiviestin mittaisen ylistystekstin hienosta ponista kiitosten kera, ja minä pääsin kotiin hukkaamaan kameran...

Möö-möö-möhköfantti

Tässäpä taas tällainen pöpilälle perinteisempi superpitkä ja -tylsä teksti kera muutaman supersurkean tallisalamakuvan. PITI ottaa videota taas vaihteeksi mutta... Baronillakin on muuten omistajansa pitämä blogi, klikkaa itsesi tästä sinne. Emmillekin vielä kiitos ponin lainasta, mieluusti puuhailen ruunan kanssa toistekin mikäli tarvetta tulee!

Reiki-hoito

Raahasin itseni, Yodan ja kameran tallille varttia vaille neljän aikoihin. Heti ensimmäisenä poni pääsi talliin yksityiselle hoitopaikalleen kaviopyykille. Ehdin juuri vaahdottaa Pioneerin saippuan joka koipeen, kun Yoda aloitti järkyttävän vahtiräkytyksensä. (Yoda on koira näin ihan btw.) Menin etuovelle Jannea vastaan ja näytin hoidettavan ponin sijainnin. Janne kyseli ponin ikää ja nimeä antaen Möhkiksen tutustua häneen, jonka jälkeen siirtyi ponin vierelle ja aloitti otsachakrasta, jonka aikana poni meni sivusta seuraajan silmin ikäänkuin... lievään transsiin? Pelottavaa. Suupielet, turpatuntokarvat, silmät nykivät ja alahuuli väpätti silmien ollessa samalla puoliummessa ponin pitäessä päätään melko matalalla. Kyseessähän on siis arempi elukka, joka ei normaalisti anna kenenkään vieraan koskea päähänsä... Tätä transsitilaa aiemmin poni haukotteli makeasti useaan otteeseen.
  Otsalta seuraava kohta oli ryntäillä, sydänchakra. Siihen koskettaessa poni alkoi viskoa päätään ja osoitti mieltään -jota se taas ei tee noin vahvasti kenellekään muulle kuin minulle. Ja ilmeisesti Jannelle... Hoito tuosta kohti keskeytettiin, tilanne rauhoitettiin ja Janne piti kättään suurinpiirtein ponin sään kohdalla, Solar Pexus-chakran kohdalla. Siitä kädet liikkuivat taas ryntäille, siitä vasempaan etujalkaan, jonka jälkeen mahan alle. Tällöin poni alkoi taas vähän viuhtoa jaloillaan, muttei pahasti. Samalla sen maha alkoi murisemaan ihan järkyttävästi, olin ehkä viiden metrin päässä ja kuulin selvästi. Kuulemma kuuluu asiaan, reiki kun nopeuttaa aineenvaihduntaa. Janne teki saman huomion kuin minäkin; poni aristaa etenkin vasenta takajalkaansa mahan huonoina päivinä, kuten tänään. Se voi kuulemma johtua turvotuksesta, jota ponin vatsassa oli selvästi. Pitänee saada lopetettua säilön syöttö ja siirtyä kokonaan kuivaheinään... "Alavatsassa", jossain ööh kupeen kohdalla? oli myös lämpöä, joka johtunee joko tuosta turvotuksesta, tai ponilla on (suolistossa?) tulehdus.
  Vasemman puolen hoidettuaan Janne siirtyi ponin oikealle puolelle, taas aloittaen otsasta ryntäille, ja siitä mahan alle. Oudoin tällä puolella oli, kun Janne piti käsiään ponin mahalla, ja poni hakkasi raivokkaasti takajaloillaan maahan, luimi ja mulkoili sivuille. Ihan hetkessä poni seisoikin neljällä jalalla, kaula suorana ja alkoi laskea päätään. WTF?! Ei se normaalisti tuollaista tee, vaan tarvittaessa haukkaa takista tai housuista palasen jos tyhmä ihminen ei tajua lopettaa kiusaamista. Tässä vaiheessa Veerakin oli ajautunut tallille, ja näki itse saman ja ihmetteli-tämä ei siis ainakaan voinut olla minun kuvitelmaani koska haluan uskoa reikiin. Todellisuudessahan minulla ei ollut mitään odotuksia, mutta halusin vain kokeilla koska on ihan okei olla hörhö ja täysin seonnut... Tuon jälkeen, huolimatta melkoisesta häiriöstä tallissa (neljä yläasteikäistä lisäkseni, Syppe, sekä edestakaisin liikkuvat kottikärryt + räkyttävä koira) poni edelleen nyki ja... säpsyi? melkoisesti, muttei enää vajonnut niin ajatuksiinsa kuin alussa.
  Hoidon jälkeen poni oli ihan pöllähtäneen oloinen, kuin olisi enemmänkin pilveä poltellut. (:D) Tai rauhoitusaineesta herännyt. Todella outo kuitenkin, vähän... haahuileva? Derpattuani hetken sain hoidon maksettua, ja poni pääsi Papin luo tarhaan. Papi tutki Koon normaalia tarkemmin ja haisteli nimenomaan sen mahaa ja sen jälkeen päästi ponin liikkumaan vapaasti. Outoa. Sypen reaktiota en tiedä, Syppe meni siis takaisin tarhaan käytyään liikutuksessa ehkä noin tunnin päästä Möhkiksen tarhaanpaluusta.

En todellakaan tiedä mitä ajatella tästä. Jotain siinä tapahtui, aivan varmasti, tuo ei nimittäin todellakaan ole Koon tapaista. Auttoiko tämä mahakipuihin? Sitä en tiedä, ei poni ainakaan niin tappomeiningillä ollut kuin joskus. Saa nähdä reaktion huomenna...

Keskiviikkona pääsen muuten tutustelemaan kunnolla tallimme uuteen ponitulokkaaseen, Baron-new forest-ruunaan. Kyseessä on siis minun tulkintojeni mukaan ihmisiin ja hevosiin luottamaton ruunikko, jota yritän tasapainottaa edes sen verran, ettei se kokisi jokaista ihmistä ja hevosta uhkanaan, ja sitä olisi jokaisen tallilaisen turvallista käsitellä. Ponihan oli tosiaan eräs ilta alkanut latomaan takasillaan suoraan iltatallintekijää kohti hänen hakiessaan ponia sisälle, eikä se normioloissakaan turhia ihmistä kuuntele vaan voi surutta jyrätä päältä.

Pahoitteluni täysin kuvattomasta postauksesta, en saanutkaan aikaiseksi ottaa edes videota kun aika menikin niin nopeasti ja halusin tarkkailla täysillä ponin reaktioita.

Lainakuski kyydissä & kaksi pientä karvaponia

Olimme jo kaaaauan aikaa suunnitelleet Sofia N'n kanssa jotain kuvaustalliponeilureissua, ja eilen, perjantaina, saimme sovitettua aikataulut yhteen. Alunperin Sofian piti tosiaan tulla kameran kanssa kuvailemaan minua ja Möhkistä, mutta koska olen tunnetusti ehkä maailman laiskoin poninliikuttaja, sainkin suostuteltua Sofian kokeilemaan ponia. Tai eipä siihen paljoa suostutteluja tarvittu... Tein iltatallin ja harjasin ponin kuntoon, metsästin ja laitoin sille hackamoresuitset ylemmillä ohjilla (pitäisi nyt kai oikeasti saada aikaiseksi pestyä loput sidepullien osista ja kasata suitset...) ja sen jälkeen metsästimmekin Sofialle kypärää. Minun ehkä viisi kertaa käytetty kypäräni oli ilman pipoa liian suuri ja pipon kanssa liian pieni, joten etsin käsiini siskon kypärän joka olikin kait ihan ok pipon kanssa. Ohjeistin, miten ponia ratsastetaan, ja poistuimme tallista.

Sofia talutti ponin kentälle ja punttasin hänet kyytiin. Oli kuulemma erikoista olla noinkin suuren ponin kyydissä -niin, ehkä tuollaiselle shettiksiin, tai korkeintaan russeihin tottuneelle miniratsastajalle. Sofia aloitti poniin tutustelun käynnissä, minun yrittäessä muistella, miten Nikonia ajetaan. Niin, ja kolmijalka! Huh, niin paljon liikkuvia osia. Toivottavasti en saanut sitä rikottua... Ihan sama mikä runko käsiini survotaan, opin sitä melko nopeasti käyttämään ja säätämään, mutta joku kamerajalka... Selvitettyäni Nikonin suurimmat salaisuudet Sofia pyysi ponia raviin, joka alkoi siirrellä jalkojaan verkkaisesti toisen eteen. Yritin ottaa joitain kuvia, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuvan valottomuuden takia tuskin yksikään onnistui.
   Ravailtuaan Sofia yritti laukkaa, mutta poni ei suostunut nostamaan sitä. Kokeilimme ties mitä konsteja, mutta ei niin ei. Ehdotin pienen, toisessa päässä kenttää valmiiksi kasatun esteen kautta laukannoston kokeilemista, jolloin Sofia myönsi omistavansa pienen estepelon. Vakuuttelin, että Möhkis hyppää kyllä varsin nätisti etenkin noin pienet esteet, joten ratsukko uskaltautui noin 30 sentin korotetun puomin yli ravissa. Mutta poni ei halunnut edelleenkään laukata -tai se luuli, että pitää jatkaa ravilla, kuten olemme joskus kesällä? harjoitelleet. Vähitellen Sofia kuitenkin hihkaisi, ettei se ollutkaan niin paha ja ettei häntä jännitä enää!

Kävin itsekin ponin kyydissä kokeilemassa, että onko sillä taas maha niin kipeä, että laukkaaminen on epämiellyttävää. Mutta mitä vielä, poni teki samantien hyvin siistin laukannoston ja laukkasi täysin puhtaasti. Ehkä Koo ei vain osannut tulkita Sofian ylilyhyitä jalkoja, en tiedä. Laukkasin ympyrät molempiin suuntiin ja luovutin ratsun takaisin Sofian alle. Mutta vieläkään ei laukka noussut... Päätimme jättää tämän kokeilun nyt tähän, joten Sofia ravaili ja käveli ponin loppuun ja menimme talliin. Perinteiset koipien pesut, ruokinnat, iltatalliin kuuluvat heinien laitot ja sellaiset, poni pihalle ja tytöt kotiin. Päivältä löytyy lisää kuvia sekä videokooste täältä. Poni yllätti kyllä minut käytöksellään, ihmeen sievästi kipitti täysin tuntemattoman kuskin alla!

Pieni MööMöö-poni

Tänään kävin hoitamassa Lassin, ja Sofia oli taas mukana. Hain ponin tavarat valmiiksi käytävälle ja lähdin metsästämään oikeaa ponia laumasta. Sillä välin Sofia oli tullut talliin, ja aloitin ponin harjaamisen Sofian kuvatessa ponia. Harjattuani ponin yritin minäkin saada jotain kuvia, mutta ponia kiinnosti poseerausta enemmän betonilattian pureminen...

Harjailujen jälkeen poni sai silat selkäänsä, putsit etukoipiin ja kärryt peräänsä. Hyppäsimme kärryille ja lähdimme matkaan. Erehdyin kokeilemaan, pääsisikö metsässä kulkemaan -no ei päässyt. Siinä rämmimme ehkä sata metriä vaihtelevan upottavassa hangessa, kunnes pääsimme takaisin autotielle. Kävimme kääntymässä tien päässä hölkällä, ja käänsimme ponin takaisin tallille päin, kun molemmat kyytiläiset olivat jo syväjäässä. Poni heittikin yhtäkkiä suoraan käännöksestä reippaalle raville, ja annoin ruunan kipittää niin lujaa kuin halusi, kunhan ravilla pysyi. Hölkkäsimme lähes kokonaan loppumatkan tallille, ja käyntiin hidastaessani hyppäsimme kärryiltä kävelemään jotta veri lähtisi taas kiertämään. Ohjasajoin Lusmun tallin pihaan, jossa Sofia piti ponia kiinni minun poistaessani kärryt perästä. Ja äkkiä lämpimään talliin! Siellä purin ponilta loputkin varusteet pois ja yritin tarjota vettä, mutta ponille ei kelvannut, joten se pääsi suoraan takaisin tarhaan.

Sofialle kiitos tästä kuvasta!

Lämmiteltyämme hetken tallihuoneessa kävimme pyydystämässä russtamma Tixin talliin hoidettavaksi. Tällä kertaa Sofia harjasi ponia, ja minä leikin kameran kanssa. Kävin tosin hakkaamassa ponilta kaviot tyhjiksi. (ja kauhistelin pienimpiä ja surkastuneimpia koskaan näkemiäni säteitä, huih...)

Uuh, iihana kohina...

Ja ponin seistyä tarpeeksi, mielestään ihan liian, kauan puunattavana suuntasimme tallin taakse metsästämään varjotonta länttiä, josta voisimme saada joitain muitakin kuin sinisiä kuvia. Löytyihän sellainen, valitettavan pieni kylläkin, mutta sillä mentiin mitä oli.

Nyt pitäisi lähteä hoitamaan Koo. Tilasin sille muuten Reiki-hoidon maanantaiksi, skeptisin fiiliksin ja mielenkiinnolla sitä odottelen! Lähinnä siis tuota mahaa ajatellen, mutta mutta saa nähdä mistä siitä huonoa energiaa löytyykään. Joskus lupasin itselleni, että ihan oikeasti raja menee homeopaattisissa valmisteissa. (niistä minulta löytyy siis todellakin hyvää kokemusta) Taisin juuri ylittää rajani...

Kysymyksiä voi muuten laittaa tosiaan tämän viikon loppuun, ja teen sen joskus alkuviikosta. Toki vastaan myös alkuviikkona laitettuihin.

Videopostaus part II

Ja kuten videossakin totesin, mikäli kukaan edes alkua jaksoi katsoa; haluaisin tosiaan tehdä kysymyspostauksen. Kiveen kirjoittamaton minimimääräni on 54 kysymystä, koska 54 lukijaa. Jokainen, anonyymi tai kirjautunut, voi siis kantaa kortensa kekoon ja kysäistä vaikka yhdenkin mieltä painaneen (tai juuri päästä keksityn) kysymyksen. :) Aihepiiri on täysin vapaa, mutta kaikkein asiattomimmat saatan jättää pois vastattavista.

En muuten enää koskaan kasaa yhtään videota neljän-viiden aikaan aamuyöstä...

Pienempää karvaista ponia morjestamassa!

Sain nyt vihdoin roudattua Veeran ja kameran mukaani Käpylään Lassin luo, jes! Reippahasti kävelimme tuon vajaan neljän kilometrin matkan mukavassa, keväisessä säässä Käpylänperälle. Ponin kanssa puuhailu koostui lähinnä harjailusta ja pusuttelusta, koska ponilla ei ole kenkiä vaan huomattavasti ylipitkät kengättömät kaviot joiden seinämät ovat lohkeilleet, joten se ei oikein pysynyt pystyssä liukkailla autoteillä. Kävimme kuitenkin kärryttelemässä vähän matkaa autotien reunoja pitkin, mutta hyvän pohjan loputtua käännyimme takaisin tallille. Mutta ai että, tuollaisen pienen halipusiponin kun saisi Kivariinkin! Ihana, ihana pieni karvanaama. <3 Harmi vain, kun meidän yhteinen taipaleemme taitaa tulla päätökseen vuoden päästä... Tänään pitäisi selvitä, mitkä päivät ensi viikosta käyn Lusmua hoitamassa, niistä sitten lisää mikäli saan jonkun mukaani kameran kanssa. Muista paitsi tarhakuvista & seurasta kiitos Veeralle!

Illasta kävimme Veeran kanssa ajamassa Koolla ahkio perässä. Ne aisat olisivat varsin hyvä lisä, nimittäin pidätteet eivät oikein menneet perille. Tällä kertaa poni juoksi vain kerran ahkio perässä pitkin kenttää (ja vahingoista viisaantuneena menimme tällä kertaa tosiaan kentällä!) ilman ihmisiä, ja sen jälkeen toimikin taas paremmin kuin aiemmin. Tuo on siis jo entistä edeltävällä omistajalla tajunnut, että jos perässä on jokin esine, pääsee siitä eroon juoksemalla niin kauan, että kuski lentää ja sen jälkeen irtoaa pulkka/ahkio/mikä vain. Tällä kertaa kuski ja perässä kävelevä ohjastaja jäivät kyllä matkasta, mutta ahkio ei. Poni jäikin muutaman laukkakierroksen jälkeen ravaamaan ympärillemme, että mitäs helvettiä tuo vielä on mun perässä?! Ponin pysähdyttyä Veera hyppäsi takaisin ahkioon, minä ohjaksiin, ja kävelimme puolisentoista kierrosta, ravasimme muutaman kymmenen metriä ja irroitimme ahkion perästä. Tätä pitää nyt harjoitella...

♥

Lassi-syö-käden.gif