Baron & vähän Koosta

Odotin tätä päivää innolla, selasin Youtuben erilaisia maastakäsittelyvideoita tuhannenteen kertaan ja suunnittelin eri asioita. Kuinka ollakaan, suunnitelmat eivät pitäneet sitten yhtään...

Sen verran kuitenkin, että aloitin Baronin karsinan siivouksella ja purutuksella, kuten oli tosiaan tarkoituskin. Ponin omistaja(n äiti) ilmaantui tallille tässä vaiheessa -hänen oli alunperin tarkoitus tulla seuraamaan leikkimistämme, mutta estyikin ja kävi vain tekaisemassa ponin ruuat. Hän halusi kuitenkin tutkia ponin etukoiven, johon oli edelliseen iltatalliin mennessä ilmaantunut sievä hokkivekki, ja pyysi minua hakemaan Baronin talliin. Plitsplöts ja suunnitelmat kariutuivat -minun piti viettää ensin kauemmin aikaa tarhassa ponin seurana, odottaa sen ottavan huomiota minuun, tutustella rauhassa ja sen jälkeen poistua tarhan ulkopuolelle. Olin kuullut ponilla olevan kiinniotto-ongelmia (en siis tosiaan ole kuskannut tuota iltatallissa tarhasta talliin ööh... aikoihin, kun se on aina viime aikoina ollut valmiina karsinassa) ja odotin sellaista tällekin kerralle.

Poni oli tarhan puolivälissä, mutta huudeltuani se käveli porttia kohti, nakkeli niskojaan ja käveli portin ohi. Avasin portin, ja odotin ponin tulevan luokseni. Ja tulihan se, ihmeen nopeasti, kun olen tottunut Koohon joka matelee portille miiieeelettöömäään hitaasti maisemia katsellen. Rapsutin ponia päästä ja avasin päitset eteeni, ja odotin hetken kunnes poni tajusi tunkea itse turpansa remmien väliin. Lukko kiinni ja menoksi. Annoin ponin ravailla ja kävellä melko vapaasti narun nokassa, kunhan se ei ohittanut minua eikä jumittanut paikoilleen. Korvat hörössä ja innosta soikeana poni kipitti kanssani talliin, jossa se pääsi käytävälle seisomaan tilsojen naputtelun ja haavan huollon ajaksi minun pidellessä narua.

B & sininen sorkka haavaspraystä

Pakollisten hoitotoimenpiteiden jälkeen sitaisin ponin kahdelta puolen kiinni, josta seurasi pyörimistä ja hyörimistä ja narujen nykimistä. Tallilla vielä ollut ponin omistaja muisti tässä vaiheessa, että Baron on tottunut  käymään karsinassaan vessassa talliin tultuaan, joten sinne se myös pääsi. Juttelimme hetken ponin ongelmista, ja päätin, että tänään keskitymme paikallaan pysymisen harjoitteluun sekä ponin pelkojen siedättämiseen. Hän myös mainitsi ponin seisoneen päivän tai kaksi, ja totesi, että voisin käydä Bn selässäkin halutessani, vaikka puhe oli tosiaan vain maastakäsittelystä. Omistajan poistuttua tallista pyysin ponin perääni ja lähetin sen karsinan vieressä olevalle hoitopaikalle (okei, se on vanha karsina, josta on poistettu osa etuseinää, ja jossa Koo viettää aina kavionpesuhetket. Isommat hevoset eivät siihen oikein mahdu, koska se on ponipuolen, eli pienempi karsina.) kuten Koon joka ilta. En odottanut mitään, mutta mitä vielä -poni käveli suoraan kohti takaseinää kuin olisi tehnyt niin aina! Kääntyä se ei tajunnut ilman kehoitusta, mutta olin vähintäänkin iloinen. En todellakaan usko, että tuota on koskaan lähetetty mihinkään, mutta joko poni on harvinaisen viisas, tai minun kehonkieleni on selkiytynyt huomattavasti ja hevoset alkavat sitä vähitellen ymmärtää.

Poni pääsi taas hetkeksi molemmin puolin naruihin, kun hain sen harjat sekä Koon naruriimun, johon on yhdistetty lukoton parin metrin puuvillanaru. (ai että ikävöinkään oikeaa koulutusköyttä, nyyh... Halukkaita sponsoreita, anyone? Naruriimukin pitäisi uusia...) Pilkoin pari porkkanaa silpuksi, vaihdoin Baronille naruriimun päähän ja päästin sen naruista, pitäen naruriimussa olevasta narusta itse kiinni. Harjailin ponia, jolla on aivan järkyttävä karvanlähtö! Aina sen yrittäessä ylittää maaginen raja betonilattialta puulankkujen päälle, ravistin narua ja poni peruutti takaisin paikoilleen. Sievästi paikoillaan seisoessaan ruuna sai paljon kehuja ja pari porkkananpalaa, ja tajusi asian hyvin, hyvin nopeasti! Loppujen lopuksi harjasimme Ellin kanssa ponia molemmilta puolilta ponin seisoessa irti -ponin, joka ei aiemmin osannut seisoa sitten mitenkään ja karkaili jatkuvasti. Tämänkin takia rakastan näitä (minulle) oudompia poneja, etenkin jos niillä on itsestään tekemisen- ja oppimisen halua. Koon kanssa junnaamme ihan koko ajan paikoillaan tai korkeintaan otamme askelia taakse, ja taas esimerkiksi Baronin ja Lassin kanssa asiat paranevat kerta kerralta. Liekö tässä nyt minun potentiaalipysäkkini, josta tuskin yksinään pääsen enää eteenpäin.

B'n koivet & muutama karva

Elli tarjoutui liikutusavuksi, haki Koon talliin sekä harjasi ja varusti ponin satulahuovalla sekä päitsillä kera yhden narun. Minä viritin Baronille naruriimuun ohjat kiinni ja metsästin pipon kanssa sopivan kypärän, kuunnellen Ellin kauhisteluita "et sä tuu saamaan sitä pysähtyyn, ootsä ihan hullu?!". "Katotaanko?", ja lähdimme kohti kenttää tehden pysähdys- ja peruutusharjoituksia. Kentällä oli meidän lisäksi Rubi & Mari, joten päätin jättää maastakäsittelyn siiheksi, kun olisimme kentällä neljästään. Kiertelin Baronia taluttaen ympäri kenttää, katsoimme kaikki jännät paikat, mukaanlukien tynnyriläjän, taas pysähdellen. Kiipesin pienen ponin selkään, ja kauhistelin sen kapeutta -säkäkorkeudessa B'llä ja Koolla on eroa ehkä nelisen senttiä, mutta Koolla on kolme kertaa leveämpi selkä ja huomattavasti korkeampi säkä. Liukkaat toppahousut, ei satulaa, täysin tuntematon kapea ratsu (jota oli minulle kuvailtu turtana, ja ettei sille mene mitkään avut läpi) jolla on tuskin aikoihin menty päitsillä eikä varmaan koskaan naruriimulla pitkin ohjin -onko hei ihan oikeasti parempaa yhdistelmää..? Tällä kertaa minulla oli tosiaan jopa se kypärä päässä.

Aloitin kävelemällä ja testaamalla jalkarattia, joka toimikin yllättävän hyvin! Poni kääntyi kun pyysin, ei läheskään niin herkästi kuin Koo, mutta kääntyi kuitenkin. Treenasimme parit äänikäsky-istunta-yhdistelmä -pysähdykset, joista palkkasin ponin palalla porkkanaa. Tässä vaiheessa Elli totesi Koon toimivan melko hyvin hänenkin allaan pelkällä kaulanarulla, joten hylkäsi päitset naruineen tynnyrin päälle. Tutustuttuani poniin käynnissä ja kierreltyämme kentän muutamaan otteeseen ympäri pyysin sitä raviin. Ja mikä poniravi sillä olikin! B kulki varsin nätisti, eikä jarruissa ollut pahemmin moitetta -toki ne olisivat voineet toimia paremminkin, mutta ponille, jota ratsastetaan pelhameilla, olivat nuo varsin hyvät. Kokeilin laukkaakin, jota pudottaessani alas poni alkoi protestoimaan painamalla päänsä alas ja loikkimalla gasellihyppyjä. Sain laukan alas, ja otin vielä parit nostot. Poni alkoi innostua, ja lähtikin baanaamaan melkoista kyytiä pariin otteeseen, ja rauhoittuessaan sai aina paljon kehuja. Otimme jonkin laukanvaihdon, ravailimme ja kävelimme, ja Rubi kuskeineen poistuivat kentältä. Hyppäsin Baronin kyydistä, irroitin ohjat naruriimusta ja vein nekin tynnyrin päälle odottamaan.

Jatkoimme pysähdyksiä, peruutuksia ja liikkeelle lähtöjä, mukaan mahtui jokunen laukka- ja ravipätkäkin. On niin kiva tehdä töitä ponin kanssa, joka on innolla tekemässä! Toisin kuin Koo, jota pitää maanitella ja suostutella ja houkutella tekemään jotain... Tämän jälkeen etsin jotain mahdollisimman pelottavaa estekalustovarastostamme, mutta löysin vain muovikukkakimpun. Sitä sitten heiluttelin ja heittelin ja ravistin. Vähän aikaa Baron katsoi hämmentyneenä, valmiina karauttamaan horisonttiin, mutta maahan solmittu naru (ok, se vain lojui maassa) esti ponin poistumisen. Kohta pääsinkin sivelemään ponia kaikkialta tekokukilla, eikä sen ilme värähtänyt kuin korvien väliin koskettaessa. Tein saman puisella kepillä, ja taas kaikki paitsi korvien väli oli ok. Loppuun yritin lähettää ponia ympyrälle ja kartioiden kiertoon, sekä yritimme kiertää kolmea kartiota niin, että minä kävelin vieressä ja poni kiertäisi ja tulisi takaisin. Ei oikein onnistunut, naru oli osaan liian lyhyt ja muuten poni ei vain tajunnut enkä jaksanut enää alkaa vääntämään rautalangasta.

Hokit rajan yli!!!1

Elli meni Möhkiksellä kaikki askellajit läpi, pomppi laukkapysähdyksissä ja hyppäsi pariin otteeseen hui-niin-pelottavat tynnyrit. Poni oli ihmeen kivan näköinen, ja kuskikin ylisti ponia. Loppuun päätin kokeilla poneja yhdessä irti kentällä -B ei ole osoittanut olevansa mitenkään kamalan ystävällinen muita hevosia kohtaan, mutta tiesin, että saan Koon kyllä välistä pois jos B alkaisi pomottamaan. Ja mitä vielä, kyseessä olikin täysin nössö kaveri, joka juoksi supernössö-Koon korvien luimauttamista karkuun. Sievästi ruunikkoruunat kipittivät vieretysten pitkin kenttää, kunnes Koo taas vaihteeksi kyllästyi ja jäi seisomaan keskelle kenttää Baronin jatkaessa rallaamista. B nautti täysillä vapaudestaan, ja tykkäsi etenkin, kun sai juosta kaverin kanssa! Se siis tarhataan ainakin toistaiseksi yksin, kokeillaan ehkäpä joku päivä mitä Sylbertti sanoo pikkuponista ja sen jälkeen päätetään, kokeillaanko sitä tuohon kolmikkoon vahvistukseksi, mikäli sen omistajat ponin vielä laumaan haluavat.

Ponit päitsiin ja talutteluiden jälkeen talliin, jossa B pääsi suoraan syömään ja K kaviopyykin kautta syömään kuppiruuat karsinaan ja siitä takaisin tarhaan. B'n omistaja(n äiti) sai seitsemän teksiviestin mittaisen ylistystekstin hienosta ponista kiitosten kera, ja minä pääsin kotiin hukkaamaan kameran...

Möö-möö-möhköfantti

Tässäpä taas tällainen pöpilälle perinteisempi superpitkä ja -tylsä teksti kera muutaman supersurkean tallisalamakuvan. PITI ottaa videota taas vaihteeksi mutta... Baronillakin on muuten omistajansa pitämä blogi, klikkaa itsesi tästä sinne. Emmillekin vielä kiitos ponin lainasta, mieluusti puuhailen ruunan kanssa toistekin mikäli tarvetta tulee!