Lainakuski kyydissä & kaksi pientä karvaponia

Olimme jo kaaaauan aikaa suunnitelleet Sofia N'n kanssa jotain kuvaustalliponeilureissua, ja eilen, perjantaina, saimme sovitettua aikataulut yhteen. Alunperin Sofian piti tosiaan tulla kameran kanssa kuvailemaan minua ja Möhkistä, mutta koska olen tunnetusti ehkä maailman laiskoin poninliikuttaja, sainkin suostuteltua Sofian kokeilemaan ponia. Tai eipä siihen paljoa suostutteluja tarvittu... Tein iltatallin ja harjasin ponin kuntoon, metsästin ja laitoin sille hackamoresuitset ylemmillä ohjilla (pitäisi nyt kai oikeasti saada aikaiseksi pestyä loput sidepullien osista ja kasata suitset...) ja sen jälkeen metsästimmekin Sofialle kypärää. Minun ehkä viisi kertaa käytetty kypäräni oli ilman pipoa liian suuri ja pipon kanssa liian pieni, joten etsin käsiini siskon kypärän joka olikin kait ihan ok pipon kanssa. Ohjeistin, miten ponia ratsastetaan, ja poistuimme tallista.

Sofia talutti ponin kentälle ja punttasin hänet kyytiin. Oli kuulemma erikoista olla noinkin suuren ponin kyydissä -niin, ehkä tuollaiselle shettiksiin, tai korkeintaan russeihin tottuneelle miniratsastajalle. Sofia aloitti poniin tutustelun käynnissä, minun yrittäessä muistella, miten Nikonia ajetaan. Niin, ja kolmijalka! Huh, niin paljon liikkuvia osia. Toivottavasti en saanut sitä rikottua... Ihan sama mikä runko käsiini survotaan, opin sitä melko nopeasti käyttämään ja säätämään, mutta joku kamerajalka... Selvitettyäni Nikonin suurimmat salaisuudet Sofia pyysi ponia raviin, joka alkoi siirrellä jalkojaan verkkaisesti toisen eteen. Yritin ottaa joitain kuvia, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuvan valottomuuden takia tuskin yksikään onnistui.
   Ravailtuaan Sofia yritti laukkaa, mutta poni ei suostunut nostamaan sitä. Kokeilimme ties mitä konsteja, mutta ei niin ei. Ehdotin pienen, toisessa päässä kenttää valmiiksi kasatun esteen kautta laukannoston kokeilemista, jolloin Sofia myönsi omistavansa pienen estepelon. Vakuuttelin, että Möhkis hyppää kyllä varsin nätisti etenkin noin pienet esteet, joten ratsukko uskaltautui noin 30 sentin korotetun puomin yli ravissa. Mutta poni ei halunnut edelleenkään laukata -tai se luuli, että pitää jatkaa ravilla, kuten olemme joskus kesällä? harjoitelleet. Vähitellen Sofia kuitenkin hihkaisi, ettei se ollutkaan niin paha ja ettei häntä jännitä enää!

Kävin itsekin ponin kyydissä kokeilemassa, että onko sillä taas maha niin kipeä, että laukkaaminen on epämiellyttävää. Mutta mitä vielä, poni teki samantien hyvin siistin laukannoston ja laukkasi täysin puhtaasti. Ehkä Koo ei vain osannut tulkita Sofian ylilyhyitä jalkoja, en tiedä. Laukkasin ympyrät molempiin suuntiin ja luovutin ratsun takaisin Sofian alle. Mutta vieläkään ei laukka noussut... Päätimme jättää tämän kokeilun nyt tähän, joten Sofia ravaili ja käveli ponin loppuun ja menimme talliin. Perinteiset koipien pesut, ruokinnat, iltatalliin kuuluvat heinien laitot ja sellaiset, poni pihalle ja tytöt kotiin. Päivältä löytyy lisää kuvia sekä videokooste täältä. Poni yllätti kyllä minut käytöksellään, ihmeen sievästi kipitti täysin tuntemattoman kuskin alla!

Pieni MööMöö-poni

Tänään kävin hoitamassa Lassin, ja Sofia oli taas mukana. Hain ponin tavarat valmiiksi käytävälle ja lähdin metsästämään oikeaa ponia laumasta. Sillä välin Sofia oli tullut talliin, ja aloitin ponin harjaamisen Sofian kuvatessa ponia. Harjattuani ponin yritin minäkin saada jotain kuvia, mutta ponia kiinnosti poseerausta enemmän betonilattian pureminen...

Harjailujen jälkeen poni sai silat selkäänsä, putsit etukoipiin ja kärryt peräänsä. Hyppäsimme kärryille ja lähdimme matkaan. Erehdyin kokeilemaan, pääsisikö metsässä kulkemaan -no ei päässyt. Siinä rämmimme ehkä sata metriä vaihtelevan upottavassa hangessa, kunnes pääsimme takaisin autotielle. Kävimme kääntymässä tien päässä hölkällä, ja käänsimme ponin takaisin tallille päin, kun molemmat kyytiläiset olivat jo syväjäässä. Poni heittikin yhtäkkiä suoraan käännöksestä reippaalle raville, ja annoin ruunan kipittää niin lujaa kuin halusi, kunhan ravilla pysyi. Hölkkäsimme lähes kokonaan loppumatkan tallille, ja käyntiin hidastaessani hyppäsimme kärryiltä kävelemään jotta veri lähtisi taas kiertämään. Ohjasajoin Lusmun tallin pihaan, jossa Sofia piti ponia kiinni minun poistaessani kärryt perästä. Ja äkkiä lämpimään talliin! Siellä purin ponilta loputkin varusteet pois ja yritin tarjota vettä, mutta ponille ei kelvannut, joten se pääsi suoraan takaisin tarhaan.

Sofialle kiitos tästä kuvasta!

Lämmiteltyämme hetken tallihuoneessa kävimme pyydystämässä russtamma Tixin talliin hoidettavaksi. Tällä kertaa Sofia harjasi ponia, ja minä leikin kameran kanssa. Kävin tosin hakkaamassa ponilta kaviot tyhjiksi. (ja kauhistelin pienimpiä ja surkastuneimpia koskaan näkemiäni säteitä, huih...)

Uuh, iihana kohina...

Ja ponin seistyä tarpeeksi, mielestään ihan liian, kauan puunattavana suuntasimme tallin taakse metsästämään varjotonta länttiä, josta voisimme saada joitain muitakin kuin sinisiä kuvia. Löytyihän sellainen, valitettavan pieni kylläkin, mutta sillä mentiin mitä oli.

Nyt pitäisi lähteä hoitamaan Koo. Tilasin sille muuten Reiki-hoidon maanantaiksi, skeptisin fiiliksin ja mielenkiinnolla sitä odottelen! Lähinnä siis tuota mahaa ajatellen, mutta mutta saa nähdä mistä siitä huonoa energiaa löytyykään. Joskus lupasin itselleni, että ihan oikeasti raja menee homeopaattisissa valmisteissa. (niistä minulta löytyy siis todellakin hyvää kokemusta) Taisin juuri ylittää rajani...

Kysymyksiä voi muuten laittaa tosiaan tämän viikon loppuun, ja teen sen joskus alkuviikosta. Toki vastaan myös alkuviikkona laitettuihin.