tiistai 24. joulukuuta 2013

Arvonnan tulokset

Blogin historian ensimmäinen arvonta on saatu päätökseen! Osallistujamäärä ei ollut huima, mutta lappu karvareunustonttulakista saatiin nostettua. Sokko-onnettarena toimi blogiin kummallisimpia kommentteja jättävä lukija, eli siskoni. Osallistujat, jotka olivat kommentoineet aiempiin luukkuihin, saivat lisäarvan -eli käytännössä siis puolet osallistuneista.
Voittajaan ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti. Sain muuten joululahjaksi uuden keikkakameran, jolla nuo on otettu -kohtuullisen hyvää laatua alle sadan euron pokkarilta erittäin huonolla valaistuksella varustetusta huoneestani. Tämä (Canon IXUS 135) mahtuu kätevästi taskuunkin, joten se on täysin mahdollista ottaa maastoreissuille mukaan -joka taas tietää lisämateriaalia blogiin. Kamera on itse asiassa puhelintanikin pienempi, ja puhelimeni on kuitenkin toiseksi pienin Android koskaan. Tämä kamera onkin muuten ensimmäinen pokkarini koskaan, eikä taskumallin kameraa ole tästä talosta löytynyt seitsemään vuoteen. Oho.

Rauhallista joulun aikaa lukijoille!

Hyvää Joulua!

Taas on tullut se aika vuodesta, kun blogit, mukaanlukien omani, täyttyvät Hyvän Joulun toivotuksista. Tässäpä siis meidän versiomme!
Joulukalenterin luukkuja varten ulkoisia kaivellessani löysin myös muita aiheeseen sopivia kuvia; tässä Koon joulukorttikuvat, mitä siitä nyt on. Harmi, ettei useammalta vuodelta näitä ole, mutta asia korjaantunee jatkossa!
Arvonnan tulokset tulevat päivemmällä tahi illemmalla, kunhan ehdimme sen toteuttaa.

Arvonnan kysely muuten kertoi minulle mm. että ihmisillä on ollut ongelmia blogin taustakuvan kanssa. Konsultoin asiaa tovereiltani, jotka kiltisti lähettelivät print screeneja, ja totesin, että tuo entinen sinertävä brushitaustakuva Koon ja minun & Papun kuvilla varustettuna toimi hyvin harvalla. Nauttikaamme nyt siis ainakin jonkin aikaa nätistä lumihiutaletaustasta, vaikkei täälläkään kyllä pahemmin lunta ole -jäätä senkin edestä.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Kysymyspostausvastauspostaus ("Luukku 23")

Kahdenteentoista luukkuun laittamiinne kysymyksiin vastaukset. Kiitos hurjan paljon kaikista kysymyksistä!

Koo
Jos saisit muuttaa kaksi asiaa Koossa, mitä muuttaisit?
- Kesäihottuma pois, ja enemmän tekemisenhalua tilalle!

Millainen on sun tavallinen tallipäivä?
- Juoksen tallilla pitkin päivää ruokkimassa/juottamassa/loimittamassa/riisumassa ponia, mutta varsinaisesti tallille menen joskus viiden ja yhdeksän välissä illalla. Tekemiset riippuu aika pitkälti säästä; kylmällä ilmalla keittelen pari tuntia vesiä ponille, sateisella säällä ponin kuivattamiseen menee aikansa jne. Kaikista yksinkertaisin on kuitenkin se, että täytän vesiämpärin ja heinäverkot, käyn ponin läpi, juoksen sen kanssa kaikki askellajit läpi tarhassa jotta näen liikkuuko se puhtaasti, ja rapsuttelen ponia. Tähän menee 15-30 minuuttia. Siihen lisäksi ponin harjailut, kavioiden vuolut, liikuttamiset, tarhan siivoamiset, nuo vesien keittelyt tm, ja nätisti hurahtaa viiskin tuntia tallilla ihan huomaamatta.

Mitkä on Koon hoidon kulmakivet, jotka pitää sen terveenä ja tyytyväisenä?
- Ulkoilu on aivan ehdottomasti numero yksi. En voi liikaa painottaa sen tärkeyttä tuolle ponille! Optimaalinen ulkoiluaika olisi noin 20-22 tuntia, jotta saisin paremman mielen koska ponilla olisi mahdollisuus karsinaoleskeluun. En saa kuitenkaan mahdutettua tallilla käymistä päiväjärjestykseeni niin, että poni saisi olla nuo 2-4 tuntia rauhallisessa tallissa ilman ohikulkijoita. Eikäpä se edes tallissa viihdy... Mutta tosiaan, ponin jalat ovat aina sulat, se ei yski ja on huomattavasti rauhallisempi ja stressaamattomampi saadessaan jaloitella ja ulkoilla vapaasti. Toinen kulmakivi on säännöstelty vapaa heinä; poni on huomattavasti pirteämpi ja iloisempi, ei hyöki ruokkivien ihmisten päälle, eikä oireile mahaansa silloin, kun sillä on jatkuvasti heinää naaman edessä. Myös sillä, että mä oon aikalailla ainut tuota koskaan käsittelevä ihminen, on selvästi vaikutusta -poni on heti paljon "vihasempi" eikä ratsastamisesta voi haaveillakaan jos joku muu on ponin edellisenä päivänä hoitanu, saatika liikuttanu.
Koon kämppä. Bongaa syövä poni.

Tämän vuoden huippuhetket?
- EASEL-kurssi ja kaulanaruilu merellä tulevat ensimmäisenä mieleen.

Mitä tekisit uudestaan Koon kanssa jos voisit?
- Eläisin vuodet 2006-2009 uudestaan ja tekisin about kaiken toisin. Löytäisin Emilin ja LHn aiemmin, muuttaisin käsittelytapani ym.

Missä taas koet onnistuneesi erityisen hyvin Koon kanssa?
- Olen korjannut virheeni suhteellisen hyvin, ja olen saanut kiertolaistaustaisen, epävarman ponin ulos kuorestaan ja luottamaan minuun edes jonkin verran.

Ratsastatko Koolla siis ilman satulaa? Aina, yleensä, vai käytätkö myös satulaa?
- Myin meidän penkin 2012 alkuvuonna, jonka jälkeen ei sellaista ole ollut. Ennen myymistäkin tosin ratsastin noin 90% ajasta ilman satulaa, koska tuo jäi turhan kapeaksi, enkä oo koskaan tykänny satuloista. Näiden vajaan kahden vuoden aikana oon käyny ponin selässä kahesti lainasatulan kanssa, vaikka meillä oli esim. toissa kesänä parikin viikkoa putkeen lainasatula käytössä. Koo tuntuu aivan kamalalta, oudolta ja ei-kotoiselta satulan kanssa, joten jatketaan varmaan hamaan tulevaisuuteen näin, kun en kuitenkaan kovin paljoa paina ja ratsastan yleensä korkeintaan pari kertaa viikossa, muuten se liikkuu maastakäsin.

Kauanko tän erilaisen ratsastustyylin opettaminen hevoselle vei aikaa?
- Koo ja minä kehitytään toki edelleen joka päivä enemmän tai vähemmän, mutta siirtymävaihe suitsista/päitsistä kaulanaruun/varusteettomaan menoon joka askellajissa kesti ehkä puolisen vuotta? Tuollon ratsastin tosin ponilla huomattavasti useemmin, varmaan viitisen kertaa viikossa. Toisaalta taas tuollon ratsastin 90% ohjilla, ainoastaan eteenpäin ajavat avut tuli muualta -nyt sen osalta olis huomattavasti helpompaa ja kokemusta karttunu jne.

Kauanko oot omistanu hevosen?
- Maaliskuussa tulee täyteen 8 vuotta. Mun nimissähän tuo ei vieläkään oo vaan äidin, ja hankittiin alunperin mulle ja isosiskolle yhteiseksi, mutta sisko tiputtautu matkasta.


Loput eläinaiheiset
Mitä muita ötököitä sulla/teillä on?
- Mulla on kolme marsua, (Pippin & Merry 1v ja Bilbo 1,5v) kaks gerbiiliä (Hiiri ja Hippi vajaa 2v) sekä pitkäkarvanen syyrialainen hamsteri, (Musti 3kk) ja tuon jyrsijälauman lisäksi koira (Yoda 5,5v) ja poni, (Koo vajaa 18v) jotka ei oo mun nimissä -vielä. Lisäksi talossa hihhuloi 4-5 äidin, isän ja siskon koiria; Hessu 12,5v, Mortti vajaa 9v, Piu 2,5v, ja vajaa 3-vuotiaat sisarukset Leya sekä enempi siskoni luona asuva Tito. Marsut, hamsu ja puolet koirista (+ tokikin Koo) on urospuoleisia, gerbiilit ja puolet koirista narttuja.
Mun ja "mun" eläimet; Koo, Hiiri, Hippi, Yoda, Musti, Bilbo, Pippin & Merry.

Minkä niistä ottaisit mukaan Koon lisäksi jos saisit valita vain yhden, etkä näkisi loppuja enää koskaan?
- Yodan. En raaskis erottaa Pippiniä kavereistaan ja sen odotettu elinikä on huomattavasti Yodaa lyhyempi.

Jos saisit minkä tahansa hevosen maailmasta, minkä ottaisit?
- Pupen. Jos elossa oleva, niin varmaan Maila, Syppe tai Lassi.

Lempiponi?
- Puppe, Maila, Lassi ja luonnollisestikin Koo.

Lempihevonen?
- Syppe.

Lempijyrsijälaji?
- Marsu. Ihan mielettömän symppiksiä karvamakkaroita! En aiemmin pahemmin tykännyt marsuista, ne oli vaan ihan ok. Sitten minulle tarjottiin marsuja tarvikkeineen, ja mikäs siinä kun ilmaiseksi saa. (maailman paras perustelu eläimen, saatika kolmen, ottamiselle, ottakaa ihmeessä mallia!) Hitto miten mahtavia elukoita nuo onki! Pippin on ihan paras, se näyttää possulta, on vähän normaalimarsuaki yksinkertasempi ja ajattelee vaan ruokaa. Paksu-Pippin katteleeki monesti mun kans telkkaria, ja jos oon omassa huoneessa lattialla koneella, mursmakkarat juoksentelee jalkojen tai koneen päältä. On niin ihanaa, kun nuo paksumahat kipittää vastaan kun meen huoneeseen ja tulee pyöriin jaloissa. Ja on niin söpöä, että ne tunnistaa ihmisiä! Ne pelkää mun veljiä ja kavereita, ja tykkää mun porukoista ja musta koska me ruokitaan niitä. Tui. Niin, ja marsuille voi jutella, ja ne vastaa. Tosin ovat kykeneväisiä kovin yksinkertasiin ääniin, mutta silti. Vaikka nuo on toisinaan ihan tuhannen rasittavia kiljukaulasottapossuja, on ne samalla myös aivan älyttömän sulosia ja ihania paksukaisia.


Jep, tätä teen kaikki illat...

Lempimatelijalaji?
- Sukkanauhakäärme. Tajuttoman hienon näköisiä eläimiä, vielä joskus mullakin on tuollanen!

Lempilintulaji?
- Kurki. Koska se on ainut lintu, jonka latinankielisen nimen muistan. Ja onhan ne söpöjä. Ja isoja. En pahemmin tykkää lemmikkilinnuista, kovin äänekkäitä ja sotkevia ovat. (no niin on marsutkin mutta...) Joskus kersana mun olalle laitettiin joku kakadu tai papukaija, en tiiä, ja pelkäsin sitä. Oon myös lomahoitanu undulaatteja, siihen mun lintukokemukset sit jääkin.

Lempilemmikki omista lemmikeistäsi?
- Koo, Yoda ja Pippin.

Unelmaheposi?
- Pieni, pörrönen, tekemisenhalunen, ei mitään kroonisia sairauksia. Hepo on btw maailman sulosin sana kuvaamaan kavioeläintä, en käsitä mikä siinä on!

Miten toivoisit hevosten/ponien liittyvän elämääsi tulevaisuudessa?
- Tällä hetkellä todennäkösintä on, et kun Koosta aika jättää, jää mun hevostelut kokonaan siihen saakka, et pääsen muuttamaan omilleen johonki omakotitaloon keskelle peltoja ja mettiä. Mut joo, haluaisin omaan pihaan pihaton, jossa olis (Koon lisäksi) täysarabi, tinkeri, (pien)suokki ja kasa pikkuponeja. Tai ehkä kaks pihattoa, niin pikkuponit ei paisuis järkyttäviin mittoihin.

Mitä muita isoja eläimiä haluaisit?
- Ylämaan karjaa, lampaita ja poroja. Näistä todennäkösin on lampaiden pito, koska en nää itteeni kamalasti tätä pohjosemmassa asumassa että poroja vois pitää, ja nautakarjan pito on tehty nykyään niin hankalaksi.

Unelmapaikkasi hevosille?
- Kotipihapihatto, jossa toimiva ja tasapainonen lauma, säännöstelty vapaa heinä, (verkot/häkit) monipuolinen ja vaihteleva pohja, siis metsää, niittyä jne. Muuta en tarvi. Toki plussaa olis, jos ympäristössä olis hyvät maastot ja joku meri taikka järvi jossa voi ponien kans käydä pulahtelemassa.

Koska aloit harrastamaan hevosia?
- Jos en ihan väärin muista, niin 5- tai 6-vuotiaana aloin käymään talutustunneilla aluksi puolen vuoden verran joka toinen viikko, sen jälkeen viikottain, ja vuoden tunneilla ratsasteltuani kuvioihin astui ensiksi Viveca ja Cara joiden luona kävin 3-7 kertaa viikossa, ja sen jälkeen Puppe, jota hoidin tuolloin kerran viikossa.

Missä menee hevosen hankkimisen raja sun mielestä? Voiko sen katsoa ratsastusvuosista, vai onko niin, ettei koko juttua voi määritellä ollenkaan?
- Mahdoton sanoa, riippuu niin paljon ihmisestä, sen tukijoukoista, minne hevosen laittaa (täyshoito- vai omapihatalli) jne. Koon siirryttyä meidän omistukseen olin kahta kuukautta vaille 9-vuotias, sisko täyttänyt 13. Poni asui ensimmäisen puoli vuotta samalla tallilla täyshoidossa mistä se ostettiin, käyden tunneilla, ja saatiin paljon apua tallilaisilta ja tallin omistajalta, sekä äidin siskolta ja tutuilta. Sen jälkeen poni muutti puolihoitotallille erään kokeneemman naisen pihalle, jolta myös oli mahdollista kysyä apua. Nykyisellä tallilla hoidan ponin kokonaan itse, enkä pahemmin kaipaile tallilaisten neuvoja, koska ne eroavat omista toimintatavoistani melkolailla.
  Mutta tosiaan, olin ite käyny tunneilla kolme-neljä vuotta, joista kaks tai kolme myös hoitanut yksityisiä poneja, ja sisko kaiketi oli käynyt kuutisen vuotta tunneilla ja hoitanut/vuokrannut hevosia useamman vuoden. Äiti oli nuorena käyny alkeiskurssin, ja kävi sen ennen Koon hankintaa uudelleen. Meillä on ollut aina eläimiä (ok, yks vuosi mun 16-vuotisesta elämästä ilman) ja ennen Koota mulla oli gerbiilejä, joten eläimenpito ei ollut ihan vierasta, vaikkei hevosta ja koiraa, saatika gerbiiliä, voi verrata toisiinsa. Jos vanhemmat on eläinihmisiä ja vähintään toisella enemmänkin kokemusta hevosista, niin en näe pahaa siinä, että alakouluikäselle lapselle hankitaan poni, mutta jos vanhemmilla on peukalo keskellä kämmentä, kannattaa odottaa eikä varsinkaan laittaa heti omaan pihaan.
Cookie, tinkertamma joka oli varsin vahva hevosehdokas, kunnes osto kariutui mm. sen osaamattomuuteen.

Ootko hankkinu hevoses yksin vai onko ollu apuja? (esim. ratsastuksenopettaja tai eläinlääkäri neuvomassa millanen olis sopiva polle)
- Aikalailla yksin tuo kaiketi hankittiin, oltiin käyty koeratsastamassa ja kattomassa monenlaisia hevosia, enimmäkseen tinkereitä, mutta kun ratsastelin Koolla tunneilla, äiti tykästy meidän yhteistyöhön ja päätti, että tuo poni on meille sopiva. Poni tarkastutettiin eläinlääkärillä, mutta ei pahemmin muuten neuvoa kysytty. Kilpaponia kun ei etitty niin sinäänsä rakenteella tai muullakaan ei ollu mitään väliä, vaan harrastuskaveria, josta tuliki ystävä.


Blogit ja bloggaaminen
Lempiblogi?
- Lempihevosblogit näkee täältä, ei-hevosblogeista Pyörremyrsky pääni sisällä.

Bloggaamisen parhaat ja huonot puolet?
- Parasta on ehdottomasti mukavat lukijat ja ihanat kommentit, kiitos teille niistä! Huonointa on se, että julkista blogia kirjoitettaessa kaikki on... noh, julkista ja kaikkien saatavilla -helppoa juoruilun aihetta rivien välistä luettaessa, ja myös porukka, joiden ei haluaisi tietävän edes pientä osaa omasta elämästään, voi eksyä blogiin.

Vinkkejä aloittelevalle?
- Mieti mitä laitat nettiin -sitä et välttämättä saa koskaan pois. Pätee tosin kaikkeen muuhunkin someiluun ku blogeihin.


Minä
Millainen on normaali päiväsi?
- Arkena herään 6.26-7.57 riippuen moneltako alkaa koulu ja käynkö suihkussa aamulla, katson elukoiden ruoka- ja juomatilanteen ja täydennän tarvittaessa, syön, puen ja menen kouluun tarvittaessa tallin kautta, koulusta pääsen kello 13, 14 tai 15, ja olen Kellossa noin puolen tunnin päästä, riippuen ehdinkö ensimmäiseen bussiin. Siitä tallin kautta kotiin, jossa nukun, syön, olen koneella, siivoan, rapsuttelen mursuja tai jotain sellasta. Tallille meen 17 ja 21 välillä, siellä menee aikaa yleensä 2-5 tuntia. Tallilta tultua saatan olla vielä koneella, (tähän aikaan yleensä kirjotan postaukset, en osaa tehä näitä muutaku yöllä) hoidan Mustin ja tarvittaessa muut elukat ja meen nukkumaan.
   Viikonloppuna tai lomalla herään yleensä 12 ja 15 välillä, käyn tarvittaessa tallilla, katon elukoiden vedet ja ruuat, syön ja dataan. Tallille taas samoihin aikoihin, ponin hoitojen jälkeen vähän lisää dataamista tai pelaamista. Käyn tarvittaessa (eli kovalla pakkasella) aamuyöstä ennen nukkumaanmenoa nakkaamassa lisäheinää, että voin nukkua yön (päivän) rauhassa.

Minkä ikänen oot?
- 16. Oon sisäistäny tällä kertaa ylihyvin mun ikääntymisen, ja liian usein sanon olevani 17. Tosin lähempänä seitsemäätoista oonki, enää 5 kuukautta synttäreihin, jeij.

Mitä pelkäät eniten?
- Tulipaloja. Ei oo mitään kamalempaa. Ennen pelkäsin, että talli palaa, ja nyt kun poni ei siellä oo, tuo pelko on poistunu -nykyään pelkään et meidän talo palaa. Kaikki muistot, ja vähintäänki mun jyrsijät tuhkaantuis varsin nopeesti. Koirat joku muu vois saadakki pelastettua, mut marsuja tai gerbiilejä ei kukaan muu saa pyydystettyä nopeesti. Mustin saa, koska se läskimys vaan nukkuu kaikki päivät, mutta tuskin kukaan alkais hamsterinpelastusoperaatioon.

Uskotko että Kuussa on käyty?
- En.

Entä UFOihin?
- En. Haluaisin uskoa ykssarvisiin, hobitteihin ja haltioihin. Siihen, et tällä planeetalla on joku salamaailma, mitä ei ihmiset löydä. Mut en pysty siihen, nyyh, anteeksi karvajalat ja tikkunokat.

Millaista musiikkia kuuntelet?
- Yksinkertaistettuna kaikkea, mutta painottuen rock/metal/core-päätteisiin genreihin. Viime aikoina pahimmassa luukutuksessa on ollu My Chemical Romance, Bring Me The Horizon, Sleeping With Sirens, Pierce the Veil, All Time Low, Nirvana, Red Hot Chili Peppers, Children of Bodom ja Amorphis. On aikoja jollon esim. Mayhem, Scorpions, Eminem, Paramore tai Guns'N'Roses on kovassa kulutuksessa. En kuitenkaan kuuntele mitään poppia, iskelmää, bluesia, jazzia etc muutamaa biisiä lukuunottamatta.
Last.fm'ni näyttää tältä, tuolla oon ollu tällä tunnuksella nyt reilun 2kk. Ihan paikkansapitävä tuo ei oo, kun 
koneelta ei tuonne kirjaudu muuta ku Youtubesta kuunnellut, ja levyt jää kokonaan listaamatta, mutta joo.

Lempiväri?
- Musta, limenvihreä ja kirkkaantummanpunanen.

Ihannemies?
- Kellin Quinn, Frank Iero, Vic Fuentes tai Gerard Way. Mutta jos ollaan realistisia, niin sellanen, joka hyväksyy mut just tällasena, tykkää söpöillä ja on söpö ennemmin entä komee, eikä sitä haittaa vaikka talon asukasmäärä tuplaantuu viikossa karvakasoista.

Mitä haluat tulevaisuudelta?
- Valmistua, päästä töihin, muuttaa omilleen, mieluusti omakotitaloon maalle, ja pistää pystyyn pihatto omille pouneille.

Suurin haave?
- Tuo talo maalta.

Miten pidät itsestäsi huolta?
- Nukun ja syön ku jaksan ja ehin. Eli en.

Miten kulutat päiväsi?
- Eläimet, musiikki ja kone. Tosin en kuluta, käytän ja vietän.

Lempivuodenaika?
- Talvi.

Tämän vuoden huippuhetket muussa elämässä?
- Rock The Beach, BMTHn ja PTVn keikka ja se, että pystyin irtaantumaan asioista, joista oli tullu vaan osa arkea (ts. en osannu päästää irti, koska ne on ollee mulla "aina") ja joista oliki enemmän pahaa ku hyvää.
4 minuuttia 30 Seconds To Marsin keikan alkuun, kylä peloti.

Miten pidät yhteyttä kavereihisi?
- Facebook, kik ja puhelin, plus toki kasvotusten.

Monestikko oot värjänny hiukses?
- En tiiä. Jossain vaiheessa värjäsin pahimmillaan kerran viikossa koska olin vainoharhanen juurikasvun suhteen... Tällä hetkellä näissä on kahta väriä, ts. koitan epätoivosesti blondata latvoja, joten tulee värjäiltyä normaalia useemmin jos en jaksa molemmilla väreillä leikkiä. Parturi-kampaajat on ihan yliarvostettuja, oon käyny sellasella viimeks... 5-vuotiaana?

Viisi asiaa mistä et voisi luopua?
- Ruoka, vesi, happi, musiikki ja perhe. Ilman eläimiä, kavereita ja kaikkea muutakin pystyisin elämään, vaikkei se näin mukavaa oliskaan.

Osaatko piirtää?
- En. Jos saisin oppia mitä vaan, haluaisin oppia laulamaan, piirtämään ja soittamaan pianoa ja/tai kitaraa. Tähän pyydettiin piirtämisnäytettäkin, olisin nakannu kuvan kisusta kutosluokalta joka on oikeesti kiva, mutta en löytäny sitä. Siinä on siis vaan kissan ääriviivat + silmät, siitä piti tehä lyijykynätyö, mutta en vaan osaa varjostaa ja värittää ja asd.

Oletko rei'itetty/leimattu?
- 14 metallikappaletta roikkuu päästä, leimoja ei ole -vielä.

Rei'itys- ja leimahaaveet?
- Snake bites, kaks kielikorua peräkkäin, korvaprojektit loppuun. (mm. vielä muutama lobe, triple forward helix, industrial, rook, helixejä, inner conch) Leimahaaveista sen verran, että ensimmäinen kuva tulee olemaan Koo, sen jälkeen 3/4 sleeve ja muutamat bänditatuoinnit. On harvinaisen helppo ja tylsä loppuelämä, jos vanhempana alan leimoja tai lävistyksiä (tai niiden aiheuttamia arpia) katumaan -sitä paitsi, tällä elämäntyylillä ja itsensä hajottamisvauhdilla tuskin tuun koskaan mummoikää näkemään.

Aiotko mennä nykyisestä koulusta valmistuttuasi vielä muualle opiskelemaan vai töihin?
- En tiedä. Tällä hetkellä ajattelen, että menen suoraan valmistumisen (jälkeisen kesän) jälkeen töihin ja käyn myöhemmin lisää kouluja jos tarpeen. Toisaalta esimerkiksi logistiikkatutkinto kiinnostaisi, mutta saa nähdä. Suoraan töihin meneminen on kuitenkin ainoa ratkaisu, jos haluan päästä muuttamaan omilleen ennen 20 vuoden ikää.

Propsit ja porkkana sille, joka luki kaiken!

Niin joo, ja ehdottomasti paras: Jos Gandalf ilmestyisi lähikauppaasi myymään banaaneja ihan kunnon kamoissa, mikä olisi reaktiosi?
- En todellakaan tiedä. Joko jäätävä fanityttökohtaus (IIH GANDALF OMG I LOVE YOU DO THAT SMOKEDRAGON OMGOMGOM HIHIHIHIHIHI IM GONNA FAINT!!!) tai olisin super cool ja heittäisin paskaa läppää. Niin, ja ostaisin kasan banaaneja, vaikken tykkää niistä, ja syöttäisin ne marsuille, vaikkei ne saa syödä hedelmiä, koska siitä kuuluu niin söpö mussutus kun nuo syö jotain pehmeetä.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

EASEL-kurssin parhaat palat

Huhhei, sain nyt vihdoin ja viimein muutettua tuon EASEL-kurssilta otetun videon toiseen muotoon ja pääsin työstämään sitä. Alla video, jota koitin pätkiä parhaani mukaan, mutta se jäi silti turhan pitkäksi. Puhe on melko hiljaista plus osa on pätkitty pois, joten videon alla joitain mukavimpia ja vähän muitakin repliikkejä taikka keskusteluja. Tosiaan, "päätehtävänä" oli pyörittää ponia ympyrällä molempiin suuntiin käynnissä, ravissa ja laukassa. Poni ei ollut asiasta samaa mieltä. Nuo viimeiset pari minuuttia on sitten ihan pelkkää juttelua, eli siinä ei pahemmin mitään tapahdu, mutta tokikin kuunnella voi ken jaksaa ja haluaa. Video oli alunperin yli 40-minuuttinen, ja vaikka kuinka yritin karsia, jäi siitä ihan liian pitkä -pahoitteluni, toivottavasti edes joku jaksaa tuohon elämästään parikymmentä minuuttia tuhlata. Osa pidemmistä ja tylsemmistäkin pätkistä oli pakko jättää tuohon, koska Koon reaktiot tai söpöys tai Marin puheet. Mutta sen voin sanoa, että jos muussa ei näy työn tulosta, niin nuo luoksetulot!! Ihana poni! Ja loppua kohden huomaa, miten ponia ei enää vois ihan kamalasti tämän vähempää kiinnostaa, ja se alkaa vaan kipittelemään pitkin maneesia.
  Tässä taas näkyy se iiiiso ero EASELin kanssa verrattuna muuhun; poni on vapaana suuressa maneesissa liinan nokassa tai pyöröaidassa pyörimisen sijaan. EASELissa hevonen siirretään isolta alueelta pienelle, ja varusteettomasta varusteelliseksi; kaiken on siis toimittava isolla alueella ilman varusteita, että sitä edes kokeillaan pienemmällä alueella varusteiden kanssa. Tokikin, olihan minullakin tuossa köysi kädessä... Savikossa hevoset mm. ratsutetaan aluksi kuolaimettomilla, sen jälkeen ohjat sekä turparemmissä että kuolaimissa, jonka jälkeen poistetaan turparemmi ja pidetään ohjat pelkästään kuolaimissa. Turparemmi lisätään koristeeksi vasta sitten, kun hevosella ei sitä tarvita.



"Se on yks sellanen asia, mikä mun mielestä olis kohteliasta hevosta kohtaan, joka ensinnäki näkee erilailla ku ihmiset, että kun mennään uuteen maneesiin, niin kävellään se edes kerran ympäri. Vaikka oltas selässä, niin kävellään se kerran ympäri molempiin suuntiin."
"Mitäs te sanotte tästä suhteesta? Tää on vähän sellanen tyttö ja sen poni. Ne on yhessä 
kasvanu, niillä on hirveen hyvä suhde, poni vähän tutkii paikkoja ja silti mennään."
"Mitä te ootte tehnee nää seittemän vuotta Ponin kans?" -"No eka mää aattelin että musta tulee esteratsastaja, mut ei musta tullukkaan... Nykyään mennään ilman varusteita pitkin mettiä." "Joo sen näkeeki, teillä on kauheen harmoninen ja levollinen suhde."
"Siihen suhteeseen kuuluu tietenki myöskin se, että johtajuus vaihtelee. Sillä tasolla ku te ootte, 
sen on oltava molemminpuolista luottamusta ja kunnioitusta, muuten se ei enää toimi."
"Nyt. Irtojuoksuta mua ympyrällä, kolme askellajia."
"Se maiskutus ei kerro mitään. Mä tuun sun eteen ja maiskutan, niin sä oot sillee 'nii mitä?'. 
Eli koita miettiä, mikä tulis luontevasti; käänny tai vasen tai käynti tai ravi tai mikä se sitte 
onkaa. Pääasia on, et se on sulle itelle selvä. Kun sä sanot sen selkeesti suomenkiellelä, 
niin sun aivoissa se ajatus on selvempi, ja sillon ponin on helpompi ymmärtää. 
Jos sä maiskutat, se ei sun mieleskää tarkota oikeen mitään."
"Ponihan yrittää tosi nätisti, täs ei oo suhteessa mitään vikaa, eikä edes kontaktissa.
Nyt on enää ympyrän ymmärtäminen."
"Tää on yks asia mikä hevosten kans pitäs muistaa. Ei ne oo niin hölmöjä. 
Hevosten mielestä on varmasti ihan hölmöä mennä tossa, (ympyrällä) 
miettikää nyt, mennä epämääräsiä kuvioita tyhjällä hiekkakentällä."
"Tästä se vaan sanoo, et 'hei mä oon seittemäntoistavuotias, mä osaan aika paljon muutaki ku vaa pyöriä, ei täs oo mitään järkeä mun mielestä, pyöri ihan keskenäs jos kuvittelet et mä en osaa kävellä ympyrää'"
"Nyt mulla on vahvasti sellanen tunne, että teillä on aivan kympin suhde, siis parempaa ei voi olla. 
Et siinä mielessä ihan mieletön. Mä luulen et täällä on iso rivi sellasia, 
jotka toivoo et niillä olis samanlainen suhde oman hevosen kans."
"Jos sä aattelet et sulla on kiertolaisena ollu poni, joka on tullu sulle seittemän vuotta sitten, ja sulla on tällanen suhde siihen... Niin mä luulen, että... No siis ihan mieletöntä työtä oot tehny."
"Se on se molemminpuolinen kunnioitus joka teistä huokuu."

Ja kuinka tehdä loistava ensivaikutelma? Voin näyttää mallia!
"Mikäs sun nimi on?" "Reetta" "Reetta, hmm, kukas hän on?" "Öööö no Karkki vaikka" "Karkiks kutsutaan?" "No välillä, jotku" "No minkä nimen se tuntee?" "Ööö no Karsu, Poni, jotain" "Ooookkei"
Hämmennystä ei helpottanut se, kun Mari kuuli, että Koo on ollut meillä seitsemän vuotta, eikä sillä ole vieläkään kunnon nimeä jonka hyväksyisin. Päädyimme kuitenkin kutsumaan sitä Poniksi. Olen huono, itse asiassa aivan surkea sosiaalisissa tilanteissa.

Niin, ja se, joka väittää, että demohevoset kurssitilanteessa on vähintäänkin eläinrääkkäystä, voi katsoa tuon ylläolevan videon ja kovin kärsivän ponin -tai raahautua EASEL-kurssille vaikka edes katsojaksi. Montyn ja Vepsän klinikat on toki asia erikseen, mutta noiden takia ei kyllä kannata koko demohevostelua leimata -itse en näe Koota tuolla videolla minään muuna, kuin rentona ja levollisena. Videon ulkopuolelle jääneet pätkät ovat pelkkää juttelua, seisoskelua tai paikasta A paikkaan B kävelyä -voin toki nekin näyttää kaikille halukkaille, mutta tuota videokasaa kamalempaa materiaalia tai stressaantuneempaa ponia ei sieltä löydy. Stressaavinta koko reissussa lienee ponin mielestä ollut kuljetukset, vaikkei se kummastakaan matkasta mitään stressioireita esitellyt -ja kuskataanpa niitä hevosia muutenkin. Paitsi Koota.

Voin sanoa, että en tämän parempaan aikaan olisi voinut tuota videota alkaa purkamaan. En ole koskenutkaan tuohon tämän puolen vuoden aikana, en kait edes koskaan katsonut tuota kokonaan läpi, mitä nyt muutama viikko sitten kun tuon löysin ja katsoin alkupätkän. Olin aivan valmis lyömään hanskat tiskiin, lastaamaan ponin ja suuntaamaan Viskaaliin ponin viimeiselle matkalle. En halua avata syitä ainakaan vielä enempää, mutta oikeastaan ponista riippumattomista syistä sen tulevaisuus oli ja on kyllä edelleenkin vaakalaudalla. Koitan saada asian päätökseen parhaalla mahdollisella tavalla -toivottavasti se ei ole tuo Viskaalin reissu. Sen voin sanoa, etten usko, että enää koskaan tulen löytämään tällaista ystävää.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Luukku 18


Tämänpäiväisen luukun on tarkoitus mainostaa täysin maksuttomasti (sekä minulle että kyseisten paikkojen ylläpitäjille) käyttämiäni foorumeita sekä verkkokauppoja.

Käyn kahdella hevosaiheisella foorumilla. Suuremmat olen hylännyt aikalailla kokonaan, Hevostalli.netissä tulee hyvin hyvin harvakseltaan kulutettua aikaa.

Toisinhevostelijat.net on paikka, josta olen kaivanut hyvin suuren osan tiedoistani, erityisesti satuloihin ja kavioihin liittyen. Näiden kolmen ja puolen vuoden aikana mitä olen kirjautuneena tuota selaillut, on tuonne eksynyt yksi ainoa trolli, joka sekin sai huomiokseen vain olan kohautuksia. Ilmapiiri on erinomainen, etenkin, kun otetaan huomioon, että tuolta löytyy oikeasti ties minkälaista porukkaa; aluetta tai kansallista kisaavasta porukasta hevostäteihin ja niistä aina vegaaneihin, jotka syöttävät hevosilleen vain luomua eivätkä käytä muita varusteita kuin kukkakaulanarua. Kaikki asialliset mielipiteet otetaan asiallisesti vastaan, ja tuolla ihmiset osaavat jopa argumentoida näkemyksensä!

Konitorin foorumi on käsittääkseni tällä hetkellä oikeasti tauolla tai jotain vastaavaa, mutta käyn silti päivittäin tarkistamassa, olisiko tuonne tullut uusia viestejä. Joku aika sitten foorumi oli kovinkin aktiivinen ja siellä käytiin päivittäin rakentavaa keskustelua, mutta jostain syystä porukka hiljeni ja foorumi sen myötä.

En tykkää pahemmin ostella, saatika tilailla tavaroita tai varusteita, mutta on olemassa kaksi hevostarvikkeita myyvää verkkokauppaa, joihin mieluusti tungen rahani ja tilaan tavaroita ihan vain jo sen takia, että niistä olen saanut elämäni parasta asiakaspalvelua.

Konitoria taas vaihteeksi, mutta oikeasti. Ihan mielettömän hienoja ihmisiä, joille asiakaspalvelu on selvästi lähellä sydäntä. Nopea toimitus, asialliset toimituskulut, ja tosiaan, mikä parasta, mitä loistavinta asiakaspalvelua!

Vainikan Aitalta olen sekä tilaillut tuotteita, että pyytänyt neuvoa kavioasioihin. Enkä pahemmin tämän parempaa palvelua olisi voinut mitenkään saada. Virtuaalinen hatunnosto ja kumarrus Sadulle! Erittäin nopea toimitus, asiantunteva ja ystävällinen palvelu sekä tuotteita, mitä ei mistään muualta Suomesta saa.

Tähän luukkuun loppunee kuitenkin meidän joulukalenteri ja blogi jää hiljaiselolle ajaksi n, avaan ehkä syitä joskus jos jaksan jos saan joskus asiat kuntoon. Ja kyllä, liittyy erittäin vahvasti poniin. Siihen saakka nakelkaa kysymyksiä joihin vastaan luultavasti 23. päivä tai joskus, ja osallistukaa ihmeessä arvontaan, ei turhan huonot voittomahdollisuudet ainakaan ole.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Luukku 17

Tekniikka vastustikin minua entistä pahemmin, ja puhelin jätti minut herättämättä -hauska herätä puoli yhden aikaan, kun koulu alkoi yhdeksältä... Vastusteluista johtuen suurin osa kuvista on jotain ihan muuta kuin niiden pitäisi olla.
   No mutta, vastapainoksi seitsemännen luukun surkeimmille sattumuksille on tietenkin saatava mieleenpainuvimmat ja mukavimmat muistot.

EASEL-kurssi. Paitsi hevoselämän, myös ihan koko elämäni ehdottomasti parhaita päiviä! Itku ja hymy oli herkässä, tyydyin kuitenkin vain hymyilemään kovin leveästi. Niin ihania sanoja, niin ihania hetkiä, että edelleen saan huononakin päivänä olon kohenemaan -olen oikeasti onnistunut jossain.

Kuva ei liity, tämä lienee vuodelta 2011? ja loistavaa videolaatua.
Ensimmäinen kaulanaruratsastus. Oliko edes siistiä?! Aikaa, jolloin vielä vain Nevzorovit, Honza Bláhat ja kumppanit ratsastivat varusteitta tai cordeolla, tai ainakin laittoivat materiaalinsa nettiin julkiseksi. Olimme entisen tallin kentällä, ja sain vain päähänpiston, että nyt olemme harjoitelleet tarpeeksi ja kokeilen muuten ilman päävermeitä. Ja poni toimi, aivan ihmeen hyvin! Tämä tapahtui tosiaan kesällä 2010.

Ensimmäinen kaulanaruratsastus kentän ulkopuolella. Jännitti, aivan kamalasti, poni ei kulkenut mitenkään turhan hyvin, mutta molemmat säilyimme vahingoittumattomina tempauksestani. Tämän merkkipaalun saavutimme jonkin aikaa edellisen jälkeen.

Ensimmäinen iso este. Oli kesä 2006, asuimme siis vielä ABCllä, ja isäni tuli joku päivä mukaani tallille. Hyppelin iloisesti ristikoiden ja 60cm pystyjen yli, kunnes isä nosti esteen 80-90 senttiin ja pyysi (yllytti) meitä ylittämään tuon. Juuri ennen estettä nakkasin ohjat vapaaksi, tartuin satulan etukaaresta kiinni ja suljin silmät. Ihana poni ylitti esteen rumalla tyylillään, lensin ponin kaulalle ja nauroimme isän kanssa. Tätä päivää ennen olin tosiaan hypännyt korkeintaan tuota kuuttakymmentä senttiä.


Kaulanarumaastot. En muista milloin tämän lajin ensimmäinen "suoritus" tapahtui, mutta muistan sen, että olin maailman onnellisin tyttö. Olin saanut kesytettyä ponin, joka aiemmin kuskasi minua pitkin kyliä vaikka suussa olisi ollut mitä ja kaverina apuohjat tai kahdet. Kotiinpäin käännyttyämme pelkäsin jokaista askelta, jokaista nykäisyä, kunnes olimme tallin pihassa. Allani ei ollut maailman rennoin hevonen, (no en olisi minäkään, jos kuski olisi keikkunut selässäni viimeiset pari kilometriä paskanjäykkänä täristen) mutta se käveli. Koo ei ole koskaan ryöstänyt kaulanarulla, ei edes kavereiden kanssa maastoillessa. Koo on paras.

Yksi siisteimmistä tapahtumista koskaan oli myös se, kun sain ponin ensimmäistä kertaa laukkaamaan vapaana perässäni. Pysähdyin, poni pysähtyi viereeni "mitä nyt?"-ilmeellä, ja polveni tutisivat.

Samoiten se keväinen iltapäivä vuonna 2011, kun poni ensimmäistä kertaa juoksi ympärilläni ilman aitoja tai varusteita useamman kierroksen. Käynnissä, ravissa, laukassa, viimeisessä myös pukitellen. En meinannut uskoa silmiäni! Tuo onkin yksi harvoja kertoja, ainakaan viimeiseen vuoteen poni ei ole jaksanut jäädä ympärilleni vaan on lähtenyt kipittelemään pitkin kenttää.

Ehkä silmiäavaavin muisto on se, kun tajusin, ettei poni voi luottaa minuun, jos minä en luota siihen. Siitä alkoi ylämäki, poni oli huomattavasti entistä rennompi, eikä kumpikaan ole enää säpsynyt tai hätkyillyt turhia. Se, joka meinaa nyt tulla jeesustelemaan, että yhyy hevonen on saaliseläin ja toimii vaistojensa varassa yhyy ei niihin saa luottaa, voi samantien painaa raksia. Minua ei kiinnosta. Tiedän, että tuo voi aivan hyvin karata hallinnastani ja laukata häntä tötteröllä horisonttiin, luotan siihen silti enemmän kuin keneenkään tai mihinkään muuhun. Luotan, ettei se tahallisesti koskaan satuta minua. Ja se riittää.

Muistakaahan muuten heitellä kysymyksiä ja osallistua kyselyyn & arvontaan -ensimmäiseen on mahdollista heitellä kysymyksiä vielä kolme päivää, ja jälkimmäisen arvontaan voi osallistua enää kuuden päivän ajan! Kyselyä saa täyttää tämän jälkeenkin.

Välipäivitys

Kello on vartin yli yksi yöllä, herätyskelloni soi kuuden tunnin päästä ja mm. viime yön unet jäivät kolmen tunnin mittaisiksi. Olen viimeiset neljä tuntia koittanut viimeistellä seitsemännettätoista luukkua, mutta kaikki mahdollinen ovat liittoutuneet minua vastaan, enkä saa sitä julkaisukelpoiseksi. Huomisen luukku olisi valmiina, mutta koska koneeni totaalikieltäytyi yhteistyöstä ja puhelin tottelee vain hädin tuskin, en saa siihen tehtyä lisäyksiä ja muutoksia. Huoh sanon minä, painun nukkumaan ja koitan kesyttää teknologian koulusta tultuani. Pahoitteluni tästä.

Ponin kuulumisia ei muuten ole ollut aaaaikoihin. Se voi hyvin lihavasti. Täällä(kin) on ollut aivan surkeat kelit ja täten myös pohjat, joten poonyy on lomaillut ihan liiaksikin asti. Nyt siis vain toivon pysyviä lumia, jotta paksukainen pääsisi turvallisesti purkamaan energiansa. Koo oli kätevästi saanut upotetta valkoviivan ja seinämän väliin molempiin takasiin kiven tai pari, ja niitä olen nyt viime aikoina korjaillut. Ärsyttävää, sorkat olivat niin kivalla mallilla viime aikoina.

Katselen luukkuhässäkkää huomenissa, siihen saakka voittekin pommittaa luukkua 12 kysymyksillä ja luukkua 13 kysely- ja arvontavastauksilla. Toivottavasti tässä ei ole aivan kamalia määriä kirotusvihreitä, puhelin on ärsyttävä, etenkin väsyneenä.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Luukku 16


Start running and say goodbye for a little while.
And I know you're gonna miss me,
So I'll leave you with this:
You know that big ball of radiation we call the sun?
Well it'll burst you into flames
If you stay in one place too long.
That is if the static don't get you first.
So remember even if you're dusted
You may be gone,
But out here in the desert
Your shadow lives on without you.

And though you're dead and gone believe me,
Your memory will carry on, we'll carry on.
And in my heart, I can't contain it.
The anthem won't explain it.

Tears stream down your face,
When you lose something you cannot replace.

Nobody said it was easy,
It's such a shame for us to part.
Nobody said it was easy,
No one ever said it would be this hard.
Oh, take me back to the start.

I need you to be the guide,
The mirror to the sky and sea.
Portray all above and below,
The gate of life and death.

How do I live without the ones I love?
Time still turns the pages of the book, it's burned.
Place and time always on my mind.
And the light of you left remains, but it's so hard to stay,
When I have so much to say and you're so far away.

Your eyes are swallowing me,
Mirrors start to whisper,
Shadows start to sing.
My skin's smothering me,
Help me find a way to breathe.
Time stood still the way it did before,
It's like I'm sleepwalking.
Fell into another hole again,
It's like I'm sleepwalking.

2,5 vuotta. Ikävä on edelleen vähintäänkin sanoinkuvaamatonta, mutta vähitellen alkaa helpottaa. Viime kuukausina olen ollut kykeneväinen menemään ponin haudalle yksin, ilman Koota tukena.
    Olen pystynyt muistelemaan ihania hetkiä hymyissä suin, ilman kyyneleitä. Tänään se ei onnistu. Tänään maailman täydellisin pikkuponi saa kynttilän haudalleen, tuon ison koivun juurelle. Tänään tajusin jotain. Tuo maailman täydellisin pikkuponi on pois. Aina, kaikkialta. Se ei ole missään lainassa, se oli minulla lainassa. Pienen hetken, pienen täydellisen hetken. Ja se hetki on poissa, mennyttä. En tiedä, onko tämä ihana vai kamala asia tajuta. Juuri nyt tunnen kuitenkin... helpotusta. Minun ei tarvi miettiä, missä tuo poni on, milloin se tulee takaisin ja miten se voi. Sitä ei ole. Ainoa jäljellä oleva konkreettinen asia tuosta ystävästä on pieni ruskeavalkoinen jouhitupsu.
   Vaikka olen kuinka realisti, en ymmärrä kuolemaa. Kuinka joku tärkeä ja rakas voi ihan hetkessä vain lopettaa olemasta, palaamatta koskaan takaisin, ja jättää niin suunnattoman suuren surun ja kaipauksen jälkeensä?


And I'd give up forever to touch you.
You're the closest to heaven, that I'll ever be.
And I don't want to go home right now.
And all I can taste is this moment,
And all I can breathe is your life.
'Cause sooner or later it's over,
I just don't wanna miss you tonight.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Luukku 15

LempiKookuvani kautta aikojen pääsevät tänään esiteltäväksi. Iso osa on toki jo aiemmin näkynyt blogissa, mutta ei anneta sen häiritä! Harva on laadullisesti parasta mahdollista, mutta peräänkuulutankin ennemmin sitä tunnetta ja sitä tilannetta. Kuvat ovat ihan totaalisen epäjärjestyksessä.
Viimeisin on ehkä lempikuvani ikinä -tuo on jotain niin söpöä! Mikä tai mitkä olivat teidän suosikkinne?