Luukku 10

Tätäkin postausta toivottiin joskus kesällä. Kaverien esittelypostaus. En tiedä, mitä sillä anonyymillä liikkui päässä vai liikkuiko mikään, koska eihän minulla ole kavereita! Ainakaan esiteltäväksi saakka. No ei vaan, muutama, mutta sitäkin loistavampi toveri. Mutta joo, tässäpä ne. Se.

Veera. Tuskin on yhdeltäkään vähänkään enempi blogiani lukeneelta jäänyt huomaamatta. Veera on siis minua about kahdeksan kuukautta nuorempi, tuhannen vajaa ja muutenkin urpo heppatyttö98. Veeralla on tosiaan tällä hetkellä ylläpidossa Lyyli Kivarissa, ja myös Veeran äidin Velmu-heponen asuu samalla tallilla. Joskus aikoja sitten, noin vuonna 2002, olimme samalla talutustunnilla ja moikkailimme koulussa, kunnes Veera törkeästi lopetti vilkutukset. Nyyh. Reilu kaksi vuotta sitten Velmu muutti Kivariin, ja siitä se sitten lähti. Tai jotain. Mutta joo, Veera on se ihminen, jolle voin soittaa ja angstata elämän kurjuuksista. Viimeksi sunnuntaina soitin yhdentoista aikaan illalla itkunsekaisen "Koo on karannu, kuolen kohta, kaikki vituttaa, saanko juosta auton eteen, talli on kamalassa kunnossa ja oon ihan vitun pahoillani mut en vaan kykene siivoon sitä"-tyylisen puhelun, ja rauhoituttuani Veera totesi, että herätin hänet ja saako hän mennä takaisin nukkumaan. Niin, ja sama onnistuu toki toisinkin päin. Ja yleensä meneekin niin, että Veera kävelee tallilta kotiinpäin ja soittaa minulle ja raivoaa kaikesta. Yksi loistavimmista asioista tuossa ihmisessä on kuitenkin se, että hän katsoo pelivideoita eikä koskaan (ok ehkä harvoin, mutta paaaljon harvemmin kuin kukaan muu) valita musiikista jota kuuntelen!

HaAuma13. Silkkaa parhautta! Etenkin Los Retardosit. Elämäni paras luokka koskaan, tuolla porukalla ei kyllä tule koskaan tylsää. Porukkaa 16 ja 22 ikävuoden väliltä, ympäri Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta, varsin jätkäpainotteista (yllättäen, koska automaalauslinja) ja aivan parasta.

Ja siinäpä ne sitten olikin. En tosiaan pahemmin vietä vapaa-aikaani ihmisten kanssa, koulussa saan jo aimoannoksen sosiaalisuutta ja loppuun riittää poni ja marsut. Niin, ja toki perhe. Tokikin aina välillä näemme Veeran kanssa myös tallin ulkopuolella. Olen kuitenkin perusluonteeltani enemmän erakon kuin sosiaalisen puolella.