Lauantai-aamu alkoi virallisesti varttia vaille seitsemän herätyksellä, olkoonkin, että olimme heränneet jo aiemmin saamatta sen jälkeen unta. Seitsemän aikaan saimme kasattua luumme ja noustua sängystä. Vaatteet päälle ja lähdimme ruokkimaan Papua. Ponin saatua heinät ja kaurat ja poistettuamme loimet ponin päältä hipsimme takaisin mökille uneksimaan nukkumisesta tunnin ajaksi, jonka jälkeen popsimme aamupalat kitoihimme.
Suurinpiirtein tunnin mökillä lagailtuamme lähdimme taluttelemaan Paprua pitkin poikin kyliä. Seurailimme kisoja, opettelimme ensimmäisen metrin radan, ja lähdimme vähitellen varustamaan ponia. Sofian lähdettyä rataantutustumiseen taluttelin Papua. Muutaman ensimmäisen ratsukon suoritettua radan Sohvi ja Papu pääsivät verryttelyalueelle, jonne menin puomipojaksi. Tuli Sohvin ja Papun vuoro startata. Perusrata meni todella hyvin, ja uusintaan Sofia lähti ratsastamaan aikaa. Erittäin hyvä suoritus alla, kunnes viimeiselle linjalle mentäessä Sofia käänsikin kolmannen kerran sarjalle, ja suoritus hylättiin.
Ennen seuraavaa suoritusta, eli Ponicupin, myöskin metrin korkuista, rataa Papu kävi jabassaan nakuilemassa ilman varusteita ja juomassa. Katsoimme uuden radan pohjapiirrustuksen, ja lähdimme aivan liian aikaisin varustamaan ponia. Kyseessä oli tyyliarvostelulla arvosteltava luokka, joten jokaisessa suorituksessa kesti huomattavasti normaalia kauemmin. Papu ehti siis olla auringonpaisteessa ja verryttelyssä tunnin, kun se oli kaiken lisäksi siirretty luokan viimeiseksi starttaajaksi. Vielä juuri ennen kisa-areenalle menoa Sohvi hyppäsi herätyshypyn, ja lähti valmistautumaan suoritukseen edellisen lähtijän ajaksi. Jonkin ajan kuluttua oli heidän vuoro lähteä. Papu oli selvästi väsynyt ja kolisteli puomeja, sekä pudotti sarjan A-osan. Pisteitä en kyllä nyt muista, mutta johtuen ponin väsyneisyydestä, ei niitä turhan paljoa tullut.
Loppupäivän seurasimme kisoja, illasta grillasimme, kuvailimme, pelastimme jonkun ääliön jättämään onkeen tarttuneen kalan ja Sofia kävi vielä ratsastelemassa Paprulla. Niin, ja kuolasin kitarahippipojan perään, kun Sohvi kiljui ponipoikien perään... Myöhään illasta katsoimme vielä läppäriltäni Houkutuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.