Sandrat ja ruunat lenkillä

Eilen Koon hoitajalle maastoreittejä esitellessäni, Sandran riekkuessa narun toisessa päässä, törmäsimme naapurin Sandra-poniin omistajineen. Siinä tuli juteltua niitä näitä ja heitettyä ilmoille, josko lähtisimme joku kerta yhdessä lenkille. Aamusta tulikin viestiä, että onko meidän Sandra menossa tänään ajelulle ja saako siitä lenkkiseuraa. Sovimme tapaamisen puoli yhdeksi, tein aamutallin loppuun ja odottelin Janitaa keittiön puolella. Vähän ennen kahtatoista Janita kurvasi pyöränsä tallin pihaan ja hetken lämpötilaa taivasteltuamme haimme ponit talliin.

Ponien kuntoonlaitossa olikin oletettua enemmän urakkaa; Koo oli hieronut itseään antaumuksella niin heinäpaaliin kuin mutavelliinkin, ja unohdin että olin purkanut Sandran valjaat osiin. Pahimmat liat kuurattuamme ja ponit varustettuamme pääsimme matkaan, viisi minuuttia sovitusta aikataulusta myöhässä. Pihasta tielle päästyämme Pippuri ja Sandra näkyivätkin jo, joka oli Koon mielestä aivan hurjaa ja kamalaa. Sandra puolestaan ei kävellyt varmaan askeltakaan, ja pysäyttäessäni loikki jokaiseen ilmansuuntaan. Loistava lähtötilanne.

Lähdimme kiertämään harjoituslenkkiä sopivaa järjestystä etsiskellen. Koo pyrki jonon etummaiseksi mutta ponin vedettyä liinat kiinni ja pienempien ponien kärryjen kolistua toisiinsa sai ratsuponi menopassin viimeiseksi. Matka jatkui Suttu-Sandran johtaessa porukkaa, pikku-Sandran tullessa perässä ja ruunien vaihdellessa paikkoja. Suttu tepsutti menemään kevyen oloisesti varsin reipasta ravia, varsin vähillä eteenpäinpyytävillä avuilla. Enemmänkin sain olla koko ajan jarruttelemassa etteivät muut jää jälkeen... Poni ravasi lähes koko lenkin ympäri ensimmäisenä, välillä vaikutti vähän nuupahtavan mutta saatuaan kävellä muutaman askeleen oli virtaa taas liiaksikin. Kookin alkoi jo liikkua stoppailematta eteenpäin ja ruuna johtikin letkaa loppumatkan Sutun vetoapuna.

Sandra ei ole koskaan aiemmin jaksanut ravata tuota neljää kilometriä, ja ajokertojahan tälle vuodelle oli ehtinyt kertyä jopa yksi. Loppukäyntejä kävellessämme Sandra ei edes puuskuttanut vaikka muut kärryponit hengittelivät raskaasti, (ja K oli vasta lämmennyt) tallissa terrorisoi tuttuun tapaansa ja tarhaan kirmasi laukaten. Mistä lie tuon kunnon vetäissyt, mutta olen kyllä positiivisesti yllättynyt -ei yhtään huono lähtötilanne alkaa kaventamaan vyötäröä ja harjoittelemaan uusia juttuja.

Takaisin tarhoihin päästyään ponit menivät luonnollisestikin tankkaamaan kulutetut kalorit takaisin. Päiväheinät jaettuamme Maikkikin pääsi harjausurakan jälkeen käymään pienellä kävelyllä, joskin valtaosa ajasta kului kuusenoksia napsien.