Nyt loppuivat tekosyyt. Ponien on laihduttava ja piste. Otimme sunnuntaina Janitan kanssa lenkin jälkeen lähtökuvat:
Koo on vain leveä taikka pyöreä, mutta Sandralla on sellainen ihrapanssari koko kropassa että oksettaa. Luut tuntuvat vain päässä ja jaloissa. Koon tavoitekuva on alla:
Yhtään ei haittaa vaikka lihaksia olisi enemmänkin... Mutta ihan kamalaa miten paljon ponin selkä on painunut kahdessa ja puolessa vuodessa! Tässä on likimain sama kaulan asento joten siltä osin vertailukelpoisempi kuva, mutta hurja kaarevuus on tuossakin. Hui. Ponihan alkaa näyttää ihan vanhalta. Sandralle ei tavoitekuvaa ole koska sopiva-Sandra -kuvaa ei ole olemassakaan, Suttu ei nimittäin ole varmaan koskaan ollut edes kohtuullisen hoikka otus. On klipattu, on hyvät pohjat, on varusteet ja apukäsiäkin -nyt ei ihan oikeasti ole enää niitä tekosyitä! Etenkään, kun poneilla on menohaluja liiaksikin.
Tämänpäiväinen lenkki rällättiin tällä varsin hyväksi todetulla kokoonpanolla; minä Sandralla kärrytellen ja Janita Koon kyydissä nauraen. Hyvän tovin poneja kuurailtuamme varustimme otukset ja itsemme poistuaksemme tallista. Heti ulko-ovella Sandra päätti että nyt muuten mennään, eikä millään olisi malttanut odottaa Janitan kyytiin kapuamista -minun oli pakko tarrata ponia kuolainrenkaasta ettei se lähtenyt tikittämään lenkkiä yksinään.
Koo oli samaa mieltä; nyt ei aikailla turhia, kiipeä akka kyytiin ja mennään jo! Ponit eivät ottaneet vapaaehtoisesti ainuttakaan käyntiaskelta, Kookin tarjosi laukkaa. Asfaltilla. Voi luoja. Tuskanhiestä märkänä saimme kuitenkin ponit pysymään lapasissa hevosreitin alkuun saakka, jonka jälkeen löysäsimme ohjia ja ponit lähtivät kuin ravurit ketjuista konsanaan.
Suoran päässä ponit suostuivat jarruttelemaan ettemme ylittäneet pyörätietä ravilla, jolloin loikkasin kärryiltä Sandran pääpuoleen ja Janita kiristi satulavyötä. Kyytiin takaisin ja taas jatkui matka!
Raviradan alkuun kävelimme, ja mutkasta testailin josko Sandra muistaisi laukannostoista jotain -näitähän tosiaan harjoiteltiin viimeksi loppukesästä. Mitä vielä, yksi "imutus" ja jo poni laukkasi. Lopulta vauhti kiihtyi niin hurjaksi että Kookin laukkasi ihan tosissaan ja koin parhaaksi siirtää ponin takaisin raville. Ei olisi enää ravi kirjavalle maittanut, mutta suhteellisen vähillä laukallerikkomisilla selvisimme toisen suoran alkuun. Alkupätkän menimme taas laukalla, mutta ravialueen alkaessa siirsimme nätisti raville ettemme aiheuttaisi turhia kuoppia reitille.
Poneilla oli sen verran virtaa, että päätimme lähteä toiselle kierrokselle. Janitaa ja ponien intoa säästelläksemme menimme kuitenkin enää vain alkupätkän eli noin kilometrin lisää, kunnes palasimme tallille.
Tallilla varusteet purettuamme alta paljastui pari hionnutta ponia, jotka eivät kuitenkaan vieläkään olleet turhan väsyneitä -kävimme vielä kuvailemassa mäellä (joista luultavasti lisää myöhemmin) ja juoksentelin siellä laukkaavan Sandran vierellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.