lauantai 6. elokuuta 2016

Viisi kilometriä tunnissa


Se on ilmeisesti ponin mukavuusalueen kävelynopeus. Eipä siis juuri maisemat vilise, mutta jos ei jaksa ratsastaa jokaista askelta eteenpäin, on siihen tyydyttävä. Tänään, matkantaittonopeutta tuskaillessani kaivoin puhelimen ja siitä Snapchatin esille, ja aloin heitellä hyvin järkeviä pätkiä My Storyyn. Nyt kun illanviettotapani vaihtuikin Porvoon keskustasta kotisohvalle, on sama julkaista tuo reilu puolitoista minuuttia tännekin vähän elämää tuomaan! Kyseessä oli nykyään hyvinkin harvinainen reissu, kun heitimme tuon ihan kahdestaan. En muistakaan millon viimeksi olisimme tuon bravuurilenkin kiertäneet. Ensimmäiset viitisen kilometriä olivat varsin verkkaisia, sen jälkeen poni heräsi tajutessaan laukkasuoran häämöttävän vain muutaman mutkan takana, ja takaisin tallille laitumelle päästiin kuin päästiinkin saman päivän aikana.



Huomenna tulee muuten tasan vuosi täyteen porvoolaisina, sekä minulla että ponilla. Hurjasti on ehtinyt tapahtua; poni on valitettavasti asunut kolmessa paikassa, minä sitäkin useammassa, olen aloittanut kaksi koulua, molemmista työssäoppimispaikoista tarjottiin töitä joista jälkimmäiseen jäinkin toukokuun jälkeen... Ponielämässäkin on tapahtunut, Koon muuttojen lisäksi. Muutaman kuukauden ajelin lähes päivittäin kahden tallin väliä Koon sekä Rocky-shettiksen luona, joista jälkimmäinen harmikseni tipahti arjesta silkan aikapulan vuoksi. Elo-syyskuun puuhailimme paljon neljästään Minkan, Siinan ja Koon kanssa, vastaavat päivät jäivät hyvin harvinaisiksi eri talleille lähdettyämme, mutta nyt taas eksymme toisinaan samaan aikaan tallille(kin). 

Niin kova kiire oli lisäheinille, että piti ihan ravata tammojen luo!

Olen käynyt läpi henkisen luopumisprosessin Koosta kolmesti; viime lokakuussa, tämän vuoden toukokuussa ja nyt vähän aikaa sitten, kun kutinaa ei ole meinannut saada kuriin millään. Tällä hetkellä on taas ihan ok tilanne, jollaisena toivon sen pysyvän loputkin ötökkäkaudesta. Melkoisen karuna sillä on lavat, naama ja häntä, mutta jos tilanne jatkuu tällaisena niin porskuttakoot tulevan talven, katsellaan ensi kesänä taas uudestaan. 

Näillähän ei siis olisi laitumellakaan tilaa olla omissa oloissaan vaan pitää kylki kyljessä syödä...

Kiharat vie Koon poniuden ihan uusiin sfääreihin, katu-uskottavalta se ei näytä edes arpinaamana

7 kommenttia:

  1. Jotenkin toi video oli hassuinta mitä olen tämän päivän aikana nähnyt! :D Ja niin samaistuttavaa tuo ponin kävelyvauhti...

    Tsemppiä teille mitä ikinä tulevaisuus tuokaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snapchatilla saa kyllä näköjään tosi näppärästi ja vaivattomasti tuollaisia kummallisia videokoosteita aikaan, pitää ehkä toistekin videoida pätkiä ja laittaa tännekin. :D En ymmärrä, miten tuon kokoinen poni voi kävellä noin hitaasti, kaikki hoitamani shettiksetkin ovat laittaneet töppöstä toisen eteen vähintään 7km/h vauhdilla.

      Kiitos, nyt oli taas sellainen päivä että tsemppejä tarvitaan...

      Poista
  2. Kuvissa Koon hinkkaustilanne näyttää minusta varsin siedettävältä - tiedän yhden ihottumasuokin ja sillä ei taida enää olla tukkaa juuri lainkaan jäljellä. Ensimmäistä kuvaa katsoessani muutenkin tuli mieleen yksi sana ja se oli wow. Monettakohan kertaa sanon, että poni on erittäin hienossa kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä on tuo reuhka, jonka olen yhtenä syksynä leikellyt alas, mutta muuten roikkunut mukana joka kesän. Sen ulkopuolilla, eli niskassa ja tuossa kaulan säkäpuoliskossa, ei ole edes kahta karvaa ristissä. Otsatukka sillä on pysynyt päässä historiallisen hyvin, kuin myös korvakarvat. Vaan häntä, naama ja lavat ovat ne, joita en saa kuriin kuin hetkeksi -taas tänään oli uutta reikää eilisestä tehopesusta ja öljyämisestä huolimatta.

      Koo on kyllä liikkuessaan ja vähänkin itseään kantaessaan kivannäköinen, mutta seisovasta ponista iän näkee kauas -sen selkä on lyhyessä ajassa painunut ja selkäfileet tipahtaneet, sekä sä'än ympärillä on kuopat. Kun jostain repisi motivaation taas systemaattiseen kiipeilyyn ja peruutteluun, tilanne olisi ehkä vielä jotenkuten korjattavissa, mutta ihonhoito vie taas kaiken jaksamisen. Tulkaa yöpakkaset äkkiä!

      Poista
  3. Mitä rasvaa tms. olet käyttänyt kesäihottuman hoitoon ? Edesmenneellä ihottumaisellani Wiemerskamperin pfelege öljy oli ihan ykkönen. Jos se ehti loppumaan, oli jälkikin sen näköistä, mutta toimi ! Tsemppiä teille loppukesän/syksyn polttiaishyökkäykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioneer ja Derfen Clear ollut tämän kesän käytössä, toimii vaihtelevasti. Koo on reagoinut niin vahvasti (polttamalla koko ihon) muutamaan testaamaani aineeseen, etten ole uskaltanut Solhedsia tai Wiemerskamperia testata oireiden ollessa jo päällä...

      Poista
  4. http://paparazziponi.blogspot.fi/2016/08/ultravanha-haaste-julkaistu.html siel ois haaste jonka oot varmaan ite heittäny mulle joskus D: pitäs hei oikeesti soitella joku päivä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.