Ponit ajelulla

Olimme sopineet Sofian kanssa lähtevämme viideltä, mutta pyörättämyyden vuoksi matkantaittamiseni viivästyi huomattavasti, ja varttia vaille viisi Cavadeosta, eli Pippurin kotitallia, ohittaessani näin Sofian laittamassa kärryjä ponin perään. Reippaampaa askelta toisen eteen ja Sandraa portille huutelemaan. Haimme ponin kanssa kärryt, ja koko lössillä käytävälle. Loimi pois, harjaus ja varusteet päälle. Vaikka Sandra on ihan mielettömän hyvin käyttäytyvä ja helppo poni, on sen kanssa touhutessa tullut joitain "ai niin, ei kaikki hevoset tee tätä automaattisesti"-hetkeä -Mailan kanssa ehti muovautua helppo ja käytännöllinen tapa lähes kaikkeen. Valjaita laittaessani kuulin Pippurin kävelevän parkkipaikoilla, ja kärryjä perään laittaessani kurkkasivat Sofia ja Pippuri tallin ovesta sisälle, jossa odottelivat meitä. Aisalenkit kieputeltuani ja ohjat kiinnitettyäni lähdimme matkaan. Tai no ensiksi ponien piti saada haistella, mutta sen jälkeen pääsimme liikkeelle.

Lähdimme hiittilenkille, ja keskustellessamme Sofian kanssa että kumpi menee ensiksi, Sandra otti ohjat omiin käsiinsä (onneksi vain kuvainnollisesti) ja kipitti edelle. Kirjava pitikin huolen, että oikea raviponi pysyy pullamössöpalleron takana ja kipitti aina välimatkaa valjakkojen välille. Hiittilenkille päästyämme ponit lähtivät ravaamaan, ja mitäpä sitä hidastelemaan kerta juosta haluavat. Sitä oli jo ehtinyt unohtaa, miten näppäriä pikkuponit ovat -kärryjenkin kanssa käännökset ovat sutjakoita, toisinaan liiankin.

Otimme joitain ravipätkiä aina raviradan taakse saakka, jossa Sandra alkoi vähitellen hyytyä. Mietin, että loppuiko ponin kunto, vaan poni ei puuskuttanut eikä ollut hionnut. Katsahdin renkaisiin, jotka olivat vähitellen salakavalasti vuotaneet. Turha lisäpaino kyydistä alas, ja taas jatkui matka reippaasti! 

Lopun matkan sitten kävelin (juoksin) ponin vierellä, ollen vain turhana hidasteena Sandran mielestä. Talleille vievälle tielle pääsimme täten varsin vauhdikasta tempoa. Lopusta pelottelimme vielä kaapin kokoista lämminveristä, joka oli aivan ihmeissään lenkin varteen ilmestyneistä hobittiponeista. Vaan kyllähän tuollaisia petoja kannattaakin varoa! ;) Viimeiseksi vielä yhteiskuvayritys, kahdestaan ponit eivät suostuneet poseeraamaan ja Sofiankin kanssa vain vaivoin. Tiemme erosivat Cavadeoksella ja jatkoimme takaisin kotitallille kahdestaan. Tallissa purin ponilta varusteet, käärin Mailalle illan ensimmäisen kylmäyksen kinttuun ja tein Sandralle pienen herkkuannoksen kiitoksena reippaasta käytöksestä. Maikin jalan kylmäsin tosiaan taas neljästi tämän illan aikana, ensimmäisen kylmäyksen jälkeen käytin ponin kävelemässä käytävällä ja toteamassa liikkeen puhtaaksi, toisen kylmäyksen aikana kädet täristen kirjoitin edellisen postauksen. Ihan parasta, kunpa kintun oireilut olisivat nyt tässä! Koo sai taas jokailtaiset rasvailut ja rapsutukset, sekä tuttuun tapaan tein iltatallin ennen kotiin lähtemistä.

Poneilla ei todellisuudessa ole juurikaan kokoeroa, vaan korkeusvaihtelut sekä ryhti tekevät paljon...