Tänään sainkin äidin mukaani tallille, joten ohjelmassa oli taas Maila aisojen väliin ja Koo peräponiksi. Putte siistiksi ja valjaisiin, Koo loimettomaksi ja naruriimuun, äiti kärryille ja tallista pihalle. Tallin pihassa hyppäsin kyytiin, ja lähdimme taas hevosreitille. Koo laahasi perässä ja Maikki tallusti rentoa, pitkää käyntiä korvat hörössä -ei niin mitään työskentelyintoeroa näillä... Ensimmäisen suoran puoleen väliin käveltyämme otimme ensimmäisen ravipätkän, joita matkan varrelle kertyi aina sopiviin kohtiin. Suoran lopussa selitin jotain äitille, ja tamma sai nykäistyä ohjat kädestäni. Ninjaloikka kärryistä alas, ohjat käteen ja ninjaloikka takaisin kärryille. Äitiä lievästi sanottuna pelotti, ja oli tarrannut kauhukahvaan sekä Koon köyteen rystyset valkoisina. Loppu hyvin, kaikki hyvin -onneksi on rehellinen pieni suomenhevonen, vähänkin ilkeämpi otus olisi lähestulkoon kirjaimellisesti ottanut ohjat omiin kavioihinsa ja karauttanut horisonttiin kun tumpelo ohjastaja on muissa maailmoissa. Täytynee laittaa pidennetty perärissa tilaukseen, että ohjien pään voin tunkea vaikka ahterini alle vastaavia tapauksia ennaltaehkäistääkseni...
Loppumatka sujui ilman turhia koettelemuksia, olkoonkin, että Maila edelleen meinasi, että tuo ruunahan ei meikäläistä ohita, ja kiihdytteli aina Koon saavutettua kärryt. Ihan loistavia otuksia! Peltopätkällä tyrkkäsin äidin kärryiltä, ja hienostihan ponit kulkivat ilman lisäkäsiäkin. Odotellessamme äitiä takaisin kyytiin Koo bongasi horsmat ja koitti epätoivoisesti syödä lenkin aikana kuluneet kilot takaisin, joka taas vähän närkästytti tammaa. Vaan hienosti puttekin seisoi paikoillaan, vaikka se joskus ihan hirveän kamalan tympeää onkin!
Tallille päästyämme äiti meni suihkuttamaan Koota minun purkaessa Mailaa varusteistaan, ja Koon viilennyksen jälkeen puttekin pääsi pesarille huuhdottavaksi ja kintun kylmäykseen. Kotiin iltatallin jälkeen päästyämme äiti kertoili reissusta isälle, joka kuulosti vähän siltä, että lähtenee joku kerta itsekin kärryille istumaan. ;) Itse asiassa isähän on melkein meidän perheestä innokkaimpana odottamassa, josko Koon saisimme joskus ajelukuntoon!
mä yleensä melexillä ajaessa laitan jalan ohjien läpi, juurikin samasta syystä, että pappa repii ohjia jos on vähänkin liikaa tuntumaa. onnistuu kyllä vain jos on tarpeeks pituutta :D jotkut laittaa riimunarun ohjien läpi ja narun solmii kärryihin
VastaaPoistamaikin ohjat on niin superlyhyet et niistä ei saa kinttua läpi, ellei sit pidä jalkoja tuossa ylhäällä. :D jotenki tuntuu hurjalta sitoa ohjat kärryihin, vaikka varmasti se ois turvallisempaa esim. irtipäässeen hevosen juosta niin, että ohjat ei pääse sotkeutumaan jalkoihin. :'D no joo, pitää kehitellä jotain!
PoistaLaita ohjien keskelle riimunarukiinni jatkopalaksi ja istu sen päälle ;)
VastaaPoistaVoi jestas miten tyhmä oon! :'D Kiitos, tämähän ratkookin ongelmat! :)
Poista