Kohta tulee taas anovalitusta kuinka postaukset on tylsiä, kun nyt tulee vaan videoita. ;) Ei siinä, tämä on ainoa materiaali mitä on, ja haluan kuluttaa viimeisetkin lomapäivät koneen äärellä -yay! Tai olisi joitain kännykkäkuvia, mutta voisin veikata, että ne ovat edelleen blogissa nähdympiä kuin videot.
Kasasin videon, totesin, että taustamusiikillista ei ole ollut aikoihin, ja lähdin sellaista etsimään. En valitettavasti kuuntele kamalasti videoihin soveltuvaa meteliä, mutta Spotify-listaani selaillessani törmäsin Fall Out Boy'n Young Volcanoes-kappaleeseen ja ajattelin, että tästä instrumentaaliversio voisi olla kivakin. Pienellä selailulla löysin tämän, ja nakattuani musiikin videoon totesin, että sehän sopii joissain kohdissa odottamaanikin paremmin! Musiikki alkaa noin kolmen sekunnin kohdalla.
Tänääneilen tosiaan kävimme ensiksi Mailan kanssa tuttuun tapaan kävelyllä -veikkaan, että olette sitä vieressä kävelevää puttea katselleet jo kyllästymiseen saakka, joten siitä ei tällä kertaa videota. Olin jo aiemmin hakenut viikonloppuvierasponin karsinaansa joten toinen pienemmistä tarhoista oli tyhjänä -valitettavasti se, minkä asukki on lihotuskuurilla eikä imuroi tarhaansa turhan hyvin. Eihän siitä mitään tullut, kokeilin kuitenkin josko poni peruuttaisi raippamerkistä; ei onnistunut, täytynee siis aloittaa iiihan alusta. Sen jälkeen pyöräytin varsin hauskan hannoveritamman liinassa ja käytin suihkussa. Siitä innostuneena hain Koolle sen uuden naruriimun (josta en kait koskaan olekaan täällä maininnut -joka tapauksessa, meille muutti musta Double Diamondin riimu. Tykkään hyvin kovin paljosti, tähän vielä köysi niiiiin!) ja napsautin liinan kiinni. Tota, joo... Onhan nuo ihan eri maasta. Kaikki kolme. Koo on "henkisesti herkkä" ja vetää herneen nokkaansa helposti, mutta etenkin maastakäsin se ei ole paineelle turhan herkkä. Eikä muutenkaan tykkää turhia liikkua. Mailakin on henkisesti herkkä, mutta myös paineelle varsin herkistynyt -tammalla on hiuksenhieno sietokyky. Sietokyvyn yli kun paine menee, putte vänkää vastaan eikä varmana liiku tai siirry tai tee mitään. Silkkihansikkain käsiteltynä tuo on kuitenkin äärimmäisen pienillä avuin toimiva. Paitsi peruutusta pyydettäessä... Hertta taas on kaikin puolin ihan superherkkä ja tuntuu lasihevoselta, on hirmu hämmentävää käsitellä tuollaista hevosta. Kiltti ja helppo kuin mikä, mutta esimerkiksi yritin kerran vaihtaa tamman juoksusuuntaa heittämällä liinan pään sen eteen kun tamma ei millään ottanut pienestä nöpöhölkästä käyntiin tai seis, ja tällä tavalla siis mm. Koota käännän jos juoksutan, Hertta kyllä vaihtoi suuntaa peruutettuaan ensin muutaman metrin, ja pöristeli ja pyöritteli silmiään muutaman kierroksen ajan. Samasta narun nakkaamisesta Maila olisi heilauttanut päätään ja... jatkanut samaan suuntaan. Vaan olipa hauska juoksuttaa hevosta, joka juoksee itse, tai korkeintaan pienestä maiskautuksesta! Hertta ei muuten tykännyt mukana olleesta koirasta, Yoda nätisti seisoi koko ajan samassa paikassa, ja joka kierroksella Hertan piti mulkaista karvakasaa luimukorvin.
Otusten hakuprojekti oli kyllä myöskin varsin silmiä avaava. Maila katselee uteliaana hörökorvin, jätti heinätupon syömisen kesken (!!!!!) ja tuli haistelemaan ja juttelemaan, tunki päänsä riimuun. Hertta katseli hieman epäluuloisena, kuten aina ennenkin, mutta tuli tarhassa vastaan ja heitettyäni samalla kerralla sisälle tulleen ponitamman karsinaansa katseli Hertta ihmeissään, että miksi tulet karsinaani, häh, sinähän aina vain ruokit minua? "Nyt käydään hölkällä", ja siellä tamma tuli nätisti perässä kentälle. Koo taas... se... hörisee. Ainakin viimeaikoina aina. Joka kerta kun näkee, että menen ruunatarhalle. Kipittää portille, tunkee päänsä riimuun, puikkelehtii muiden mukaan haluavien välistä portista ulos ja jää siihen odottamaan, että saan portin sidottua. Toisinaan nakkaan ponille narun mukaan (koitan heittää selälle, yleensä tippuu maahan) joka on merkkinä siitä, että poni saa mennä laiduntamaan portin sulkemisen ajaksi. Koo on ihana. Vaikka se onkin junttura, vaikkei se olekaan mikään energinen otus, vaikka sitä pitää motivoida ja kannustaa kamalasti kaikkeen tekemiseen, se on silti maailman mutkattomin ja helpoin eläin. Ja se nykyään hakeutuu seuraani oma-alotteisesti. Huih.
Hertan suihkuteltuani ja karsinaan laitettuani kävin tosiaan hakemassa hörisevän poniruunan tarhasta, käytin tallissa loimen poistossa ja päitsien vaihdossa ja lähdimme kohti kenttää. Totesin, että ponia ei saa liikkeelle tarpeeksi isolla ympyrällä ilman apuvälineitä, joten jätin Koon laiduntamaan kentän laidalle ja kipaisin tallista raipan. Poni liikkui vähän paremmin eteenpäin, muttei ilman lähes jatkuvaa jatkamiskehotusta. Siirryin itse juoksemaan ponin mukana, ja Koo vähitellen heräsi. Bongasin palikkaesteen, jonka yli hyppäsimme kerran peräkkäin, sen jälkeen muutamaan otteeseen niin, että juoksin itse esteen ohi ja poni hyppäsi. Ja ilmiselvästi tykkäsi, ei sitä tarvinnut vetää perässä tai maiskutella liikkeelle. Olenpa tyhmä. Tuli nimittäin välittömät flashbackit EASEL-kurssilta. "Tää on yks asia mikä hevosten kans pitäs muistaa. Ei ne oo niin hölmöjä. Hevosten mielestä on varmasti ihan hölmöä mennä tossa, (ympyrällä) miettikää nyt, mennä epämääräsiä kuvioita tyhjällä hiekkakentällä." "Tästä se vaan sanoo, et 'hei, mä oon seittemäntoistavuotias, mä osaan aika paljon muutaki ku pyöriä, ei täs oo mitään järkeä mun mielestä, pyöri ihan keskenäs jos kuvittelet et mä en osaa kävellä ympyrää." Idiootin hevosenomistajan mitali tänne, kiitos! Onko se niin hankalaa muistaa, että tuo syttyy ihan mistä tahansa ylimääräisestä objektista ja sen ohi/läpi/yli/välistä/päältä/mitä vain kirmailusta, kuin tasaisen hiekkakentän tamppaamisesta. Kaiketi on, mutta ehkä nyt taas muistan, edes hetken. Tiedättekö, miten paljon haluaisin Mailan kanssa Marin silmien eteen? Ihan törkeesti. Argh. Toiseksi viimeisessä klipissä on Sandra ja Serafiina, joilla oli jonkin sortin iltavilli meneillään. Pikkuponit kirmailivat välillä aivan älytöntä vauhtia pitkin tarhaa -vaan hyvä, että nuokin pallerot joskus liikkuvat! Tässä vielä linkki videoon jos allaoleva ei jostain syystä toimi.
Nämä videot on ihan kivoja :) Mutta oletko saanut lupaa julkaista kaikista hevosista materiaalia ja niiden viralliset nimet? :)
VastaaPoistaJos totta puhutaan, en silloin öö kolme? vuotta sitten kysynyt Mailan omistajalta lupaa tammasta kirjoitteluun. Sen jälkeen olen pyrkinyt kysymään, ja jos en ole ollut omistajaan yhteydessä, olen selittänyt jotain ympäripyöreää. Näidenkin hevosten omistaja näkee lähes kaiken materiaalin ennen blogikirjoitusta, ja mm. näistä kolmesta ja muista tallin hevosista on paljon enemmän juttua esimerkiksi tallilla käyvien pikkutyttöjen blogeissa. :) Muiden hevosten kanssa olen omianikin tarkempi siitä, mitä kerron ja millaista materiaalia laitan, ettei se esimerkiksi joskus hevosta myytäessä ole haitaksi. Koo ei ole koskaan menossa ihmiselle, jonka tarvitsisi siitä tietoja Googlella etsiä, eikä Mailakaan, joten niiden kohdalta voi kirjoittaa myös vähän pöljäilyistäkin tm. Se, että vaikka Hertta olisi jotain sooloillut, tuskin olisikaan tamman syy ollut, vaan sen, että olen lähes tuntematon käsittelijä sille. Lukija voi kuitenkin vetää omat johtopäätökset niin, että lopputulos ei ole todellakaan hevosen eduksi, ja jätän mieluummin tällaiset kirjoittamatta ja postaan vaaleanpunaisten lasien läpi. (Hertta ei muuten sooloillut, toim. huom. ;) )
PoistaAika ärsyttävää tommonen kun kerrotaan oma mielipide asiasta ja alat vaan postauksessa sanomaan 'kohta tulee taas anovalitusta kun postaukset on tylsiä'. Jos ei mielipidettä saa kertoa niin ei kerrota.
VastaaPoistaHaha, voi ei. :') Ei kannata ottaa asioita noin tosissaan, en minäkään ota, pipoa löysäämällä elämänlaatu paranee huomattavasti! Rakentava kritiikki on aina tervetullutta, mutta pelkkä "blogis on paska" tai "postaukses on tylsiä" ei ole mitenkään kehittävää meikäläiselle ja blogin tulevaisuudelle.
PoistaSinut on haastettu! http://omillajalustimilla.blogspot.fi/2014/08/65-haaste.html
VastaaPoistaKiitos! Pitää tutustua haasteeseen. :)
Poista