Käsiponi-Koo

Sain tänään Veeran tallille mukaan, joten pääsin valjastamaan pikkuputen kärryjen eteen. Pitkäaikainen haaveeni Koosta käsiponina toteutui tänään, eikä oikein paremmin olisi siitä voinutkaan suoriutua! Koon ehdoton lempiliikuntamuoto on käsiponeilu; laitettiin se sitten pyörän, toisen hevosen tai kärryjen vierelle, hölkyttelee Koo löysällä narulla samaa tahtia. Käveleminen ei oikein tule kyseeseen, sillä Koon käynti on ehkä maailman hitain eikä se pysy kävellen yhtään kenenkään perässä, mutta nöpöhölkkä on aivan sallittua sekin. Kierrettiin taas pidempi hiittilenkki muutamalla lisämutkalla kun jätimme välimatkaa edellä näkyviin hevosiin ettei putte päätä, että häntähän ei ohiteta, ja kirmaa perään. Ja ohi... Ponit kulkivat kuin olisivat ikänsä yhdessä lenkkeilleet, ainoastaan Koon kiriessä kärryjen kopan kohdalle Maila lähti kiihdyttämään, ettei tuokaan otus häntä ohita! Lisäosalta takaisin varsinaiselle reitille palattuamme kulman takaa tuli ratsukko, ja kaikki kolme hevosta (ja varmasti kolme ihmistäkin) säikähtivät. Maila pomppasi vähän ilmaan, Koo pisti liinat kiinni ja pääsi irti. Mitä Virpiniemen hurjin poni silloin tekee? Kävelee takaisin kärryn luo. Maikki veti vähän kierroksia, mutta saatuamme taas pakan kasaan kävimme kääntymässä pienen lisälenkin jättääksemme välimatkaa ratsukkoon, ja loppumatka menikin varsin nätisti. Ehkä vähän Veeran valittelua palaneesta sormenpäästä kuunnellessa, vaan mitäpä ei Pioneer, kehäkukkavoide ja avaruuslaastari parantaisi! Tallille päästyämme Veera meni huuhtomaan Koota, itse purin tamman kärryjen edestä ja valjaista, ja pesupaikan vapauduttua puttekin pääsi suihkuun ja kintun kylmäykseen. Loput hoidot poneille, iltatallin teon jälkeen kotiin. Videoon taas linkki tässä, ensi kerralta voisin koittaa saada jopa ihan kuvia...