torstai 21. elokuuta 2014

#tbt osa 4


Jee videoita, niitä ei olekaan tässä blogissa viimeaikoina näkynyt! Ei vaan, törmäsin näihin kisapäivän videoihin ja kuviin, ja muistin, että tästä päivästä on kyllä äidin kirjoittama vihkokirjoituskin. Kävimme tosiaan 28.9.2008 Terapiatalli Bonazassa harjoitusestekisoissa, meidän neljännet eli kolmanneksi viimeiset yhteiset kisat. Tuo musta poni on muuten risteytysponitamma Kirsikka, jolla Sofia tuolloin ratsasti ja kisasi. ;) Ette saa nyt kuvaa päiväkirjasta kun tämä on tosiaan äidin käsialaa, joten en edes nauranut harakanvarpaille -höh. 

Bongaa Maila!


"Tänään käytiin Terapiatalli Bonazassa Ratsastusseura WinWinin järjestämissä harjoitusestekisoissa. Menomatka taittui pyörä-poni -karavaanilla 40 minuutissa. Reetta kisasi kahdessa luokassa: ristikko ja 60cm. Molemmissa luokissa puhdas rata! Hienoa! Kotiintuomisina kaksi hienoa ruusuketta, joita jaettiin kaikille nollaradan tehneille. Paluumatkalla Make suuntasi kotiin ja Reetan kanssa kaksin tultiin tallille reilussa puolessa tunnissa. Pestiin Karkin harja ja häntä. Vaan näytti hirveästi vielä olevan polttiaisilkimyksiä ilmassa, joten oireilu ei silti lopu vielä.
  Tiistaina Karkin edellistä edellinen omistaja tulee käymään tapaamassa ponnya. Jännittävää!"


Näiden lisäksi oli alussa kiitosta silloiselle vuokraajalle kun oli jaksanut ponia rasvailla, ja lopussa että lääkitystä (Ventipulmin yskään) ei aloitettu kun poni ei yskinyt. Olette muuten eläneet valheessa nämä kaikki vuodet; Koon virallinen lempinimi kun on tosiaan oikeasti Karkki. En ole pitänyt tuota ponille sopivana vuosiin, joten minulle poni on ollut viimeiset viitisen vuotta Poni tai Läski -miten kaunista! Netti-identiteettinä ponilla on ollut Koota ja mitä milloinkin, parhaiten tuo tottelee Poni-nimeä ja kaataessaan ruokakuppeja huudan Karsuperkelettä. Samoiten ponin aikojen alusta saakka tunteneiden ihmisten läsnäollessa saatan ponia Karsuksi kutsua. Ehkä vielä joku päivä sille muovautuu oikea, kunnollinen kutsumanimi... Ristikkoluokan jälkeen minua sätittiin liian pitkistä ohjista ja hitaasta temmosta, joten tuo 60cm näyttää jo vähän enemmän sille, mille pitäisikin. Nämä videot ovat kuitenkin sellaisia, että hyvällä omallatunnolla voin sanoa, ettei meidän meno ole nykyään tällaista -onneksi! Ensimmäinen videolinkki tässä, keskimmäiseen pääset tästä ja viimeiseen tästä.


iloinenreetta.jpg, jösses tuota varustusta...

2 kommenttia:

  1. Hitsit, sää ratsastit hyvin! Äiti on/oli tosi ylpeä!

    Oliko tämä se reissu kun nähtiin ne ketun metsästäjät? Tai se oli vissiin kun mentiin koulukisoihin apsille. Se oli vähän pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :'D No kato nyt tuota ekaa videota, poniparka, kuski pysy mukana edes tuollasilla esteillä vaan nykii suusta joka välissä. Vaikka ohjat lepattaa tuulessa...

      Ei ole se reissu, tällä oli iskäkin mukana menomatkalla ja Takkulassa.

      Poista

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.