lauantai 2. elokuuta 2014

Mailan kanssa kentällä-video

Kävimme iltasella Mailan kanssa ensiksi puolisen tuntia kävelemässä ja sen jälkeen vajaan 10 minuuttia kentällä pyörimässä. Toinen kerta tälle vuodelle että kentällä olemme, muuten kuin läpikulkiessa tai kentän vierustaa turhasta kasvustosta karsiaksemme. Ensimmäinen kerta kun oikeasti koitan jotain tamman kanssa maastakäsin tehdä, vaikkakin nuo "pelkät" kävelylenkitkin kera hoitotuokioiden ovat olleet mitä loistavimpia -olemme edistyneet aivan hurjasti tämän... kolmen-neljän kuukauden? aikana. Videoon linkki tässä.


Mikäli haluatte kuulla perusteluita joillekin tekemisilleni, voitte niistä kysellä kommenteissa. Koko videota en jaksa alkaa selittämään, mutta pääpiirteittäin; tammalla on oikeasti liikaa vapauksia mutta rakastan sen työmotivaatiota ja innokkuutta kaikkeen joten annan sen mieluummin loikkia ja pomppia, kuin kahlitsen sen -en halua toista Koon laista erittäin hankalasti motivoitavissa olevaa otusta. En osaa elää narun kanssa, ja ajattelinkin, että jos huomenna olisi toinen pikkutarhoista vapaana, kävisin siellä leikkimässä, ehkä molempien ponien kanssa? Toivoen toki, että Maila ei ala imuroimaan hiekkaa päästyään vapaaksi...
  Mutta siis tuota peruutushässäkkää pakko ihmetellä; en tajua miten noinkin herkänjunttura hevonen ei vaan tajua peruuttaa narua ravistaessani. Ei sitten mitään liikettä mihinkään, vähän nostaa päätä. Maikilta saisi ilmeisesti vaikka sahata koko turvan katki naruriimulla, eikä vieläkään siirry edes paino taaksepäin. Ugh, tykkään kyllä sormenheilutusperuutuksesta, vaan tälle on kaiketi keksittävä jotain muuta. (ei siinä, Koollekin on ehkä viisi peruutusmerkkiä...) Tamman ilme ja paikoilleenjuurtuminen oli sen verran koomista, että pakko oli vähän naurahtaa. Vähän...

Lueskelin eilen mm. tämän kirjoituksen, ja pienimuotoinen ällötys valtasi pääni. Ei tuon kirjoituksen takia, vaan siksi, että "minulla" on kaksi lihavaa ponia; ihan hlvetillisen lihava jalkavammainen pikkuputte, ja turhan paksu ei-myöskään-täysin-ehjä ratsuponi. En halua laittaa kovinkaan usein tamman jaloille enempää painoa kiipeämällä kyytiin, ja talutusreissuista en mitenkään saa tarpeeksi kuluttavia ellemme ala kulkemaan merellä. En saa käydä ajamassa putella yksin kun omistajan luotto tuohon ei ole turhan kova, joten jos jossain Haukiputaan seudulla on hevosteluun haluava/via, olisi täällä tilaisuus päästä kärryttelemään, ratsastamaan, uittamaan, mitä vain! Mailan kyytiin pääsee vain kärryiltä, Koon selkään pääsee tiettyjen mittojen alapuolelle jäävät -tuon selkäfileet kun eivät turhan häävissä kunnossa ole. Molemmat ponit asuvat Virpiniemessä ainakin lokakuulle. Facebookissa tai sähköpostilla ollila.reetta@gmail.com voi ottaa yhteyttä. Kärryttelykaverilla ei tarvi kummempaa hevoskokemusta olla, Koo toimii loistavasti aloittelijoilla ja kulkee Mailan perässä löysin ohjin maastossakin, mutta selässäpysymistaidot on oltava.

4 kommenttia:

  1. Älä huoli, täällä on kaksi hevosta jotka eivät tajua narun heilutusta, joten Maila ei ole yksin ;)

    P.S. Karkin selkäfileet ovat ihan mukavat, ratsastajalla vain täytyy olla tarpeeksi täytettä ahterissa! (muuten saa kärsiä jälkeenpäin D:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vaan ymmärrä narun heilutuksen ymmärtämättömyyttä. En... vaan käsitä. :D Tuosta paineesta Koo olisi ollut jo kuussa.

      Haha, sillä on kyllä tällä hetkellä kamalin selkä koskaan. :D

      Poista
  2. kolmearvaustakuka3. elokuuta 2014 klo 2.11

    höhhhh mä voin tulla kiusaan kaakkimusta aina sielläpäin ollessa>:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo ja pääset ajeluille kans! ihan sama haluatko! voidaan repiä tällä kertaa vaikka koko käsi sijoiltaan! eikö oo kiva!

      Poista

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.