Valkoisten aitojen sisällä

Poni sai tuliaiseksi kukkahackamoret á la Minka, joten pakkohan niitä oli päästä kokeilemaan pikimmiten! Lahjoin Veeran mukaani kuskiksi ja kameramieheksi, ja hellettä uhmaten köröttelimme Kivarin kautta Bonazaan. 

Kävin kurkkaamassa talliin; edelleen laput ovessa, joten Maila ei ole vieläkään kotiutunut. Yhyy! Toivottavasti evakkotallin väki ei sitä sinne varasta tai itku tulee. Tein ponin ruuat ja otin tavarat mukaani. Poni tarhan ulkopuolelle laiduntamaan, otin takin pois ja kävin letit ja jouhet läpi. Miten hienoa, kolot olivat alkaneet kasvattamaan uutta jouhta, eikä yhtään uusia hankaamisia! En kestä, ihan loistavaa! Yhden letin uusin ja parista oli tippunut kumilenkki, muuten saavat odotella pesupäivää. 

Harjailujen jälkeen sovitin kukkikset ponin päähän, se ei ollut niistä läheskään yhtä innoissaan kuin minä... Kypärä päähän ja kohti kenttää. Terassilta kyytiin ja koomapotilasta herättelemään. Saman tien sain kuitenkin vaihtaa ohjat vivuttomampaan kohtaan, tuohon "leukaremmin" ja poskiremmin väliin, kun poni painoi sen verran kädelle.

Siinä olikin työtä! Viikon tarhassa seissyt ja hoitohetket sen ulkopuolella laiduntanut jo perusluonteeltaan laiskanpuoleinen otus, tajuton kuumuus, useampi päivä ulkopuolisen hoitamana ja täten (yllättävän lievästi) suuttunut poni... Ei hyvä. En saanut pohkeita läpi sitten millään, koko poni laahusti kuin täi tervassa, joten päätin kirmailla kierroksen tai pari molempiin suuntiin koko kenttää niin lujaa laukkaa kuin otus halusi pienellä kannustuksella mennä.

Kas näin vanhus heräsikin, ja sain ennemminkin pidätellä entä kannustaa liikkumaan. Ei enää roikkunut otus koko painollaan ohjilla, vaan paikoittain kantoi itsensä varsin nätisti. Etupainoinenhan tuo on, luonnostaankin normaalihevosta enemmän, (sekä matalaryhtinen, yh) ja surkea kuski ei tilannetta paranna, mutta tällaiseksi totaalipuskaratsukoksi mielestäni varsin hyvin!

Otin muutamat laukanvaihdot ja pyörittelin ponia ympyröillä koittaen saada sitä taipumaan ja jonkin sortin mielipidettä kukkiksista aikaan.

Ponin herättyä oli käyntikin jo eteenpäin menevää eikä paikallaan laahustavaa, ja totesin ponin toimivan varsin hyvin näillä vermein -huomattavasti parempi kuin hackamore varsilla, ja hackamoret yläohjillakin aiheuttavat enemmän ohjille painamista. Koo alkaa tosiaan vänkäämään kahta kauheammin vastaan jos käytetään liian kovia apuja...

Loppuun vielä jokunen laukkaympyrä, jonka jälkeen irroitin ohjat ja herkistelin vielä ponia pohkeille kaulanarun kera. Bravuurimme laukkapysähdys ei onnistunut kuin ihan alussa, sen jälkeen poni tahtoi vain laukata ja laukata, aina vain lujempaa. Mikäs sitä kieltämään, antaa mennä vaan...

Loppuverryttelyt maastakäsin; ravit kentällä ja lopuksi kävelylenkki takametsässä. Ihana otus, puspus!

Takaisin pihalle päästyämme ponin suihkutus. En tajua, Koo on niiiiiin paljon rennompi ja lunkimpi ja mukavempi hoitaa nyt Bonazassa ollessaan; ei mitenkään väsynyt, vaan pikemminkin hyvin levänneen ja tyytyväisen oloinen. Tokikin siihen johtavia syitä on paljon, moni asia on täällä nyt huomattavasti paremmin, mutta kummastuttaa, kun ponin pystyy huuhtomaan kylmällä vedellä irti pihassa. Vähän aikaa sitten edellisellä tallilla meinasi laudat irrota seinistä kun ponia pesin ja sen jouduin molemmilta puolin kiinnittämään. Kunpa vain voisimme jäädä tänne...