Ei pienintäkään muistikuvaa milloin ponilla olisi viimeksi käyty maastossa selästäkäsin. Aikoja sitten joka tapauksessa, sillä ennen kesäkotiin muuttoa ponilla oltiin ratsastettu tänä vuonna kahdesti; tammikuun alussa sekä huhtikuun alussa. Sitä edeltänyt kerta oli joskus marraskuussa, jolloin kävimme hiihtoratsastamassa -ilmeisesti siis silloin on ponin kanssa poistuttu tallin pihasta kuskin kera. Hui. Joka välissä poni on kuitenkin liikkunut enemmän tai vähemmän maastakäsin, sekä ollut yötä päivää pihalla, yleensä laumassa.
Tänään aamu- ja päivätallin välissä päätin kuitenkin kavioiden vuolun jälkeen lähteä valloittamaan Virpiniemen maastoja ponin kyytiin. Kentältä poistuminen oli jo iik-ihan-kamalaa, sen jälkeen matka taittui hyyyyvin verkkaisessa käynnissä, kunnes tallin takana olevalla polulla tuli vastaan naapuritallin hevonen. A-pu-a. Kamalaa. Siinä törötettiin ja tuijoteltiin toisiamme, kun naapurit odottivat toista ihmistä. Tai no kyseessä taisi olla kisojen ajan siellä majoittautunut ratsukko, mutta kuitenkin. Lopulta poni tajusi että tuohan onkin hevonen eikä sapelihammastiikeriliikerileopardi, ja päästyämme ohi suuntasikin se ratsukon perään. Argh. Tässä vaiheessa ajattelin, että tähän jäi ponin maasto-otuksen ura, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa kun en enää jaksanut kääntyä takaisin kentälle pyörimään. Saatuani ponin liikkeelle ohitusepisodin jälkeen käskin sen nöpöhölkälle, koska maastossa käveleminen on Koolle ihan mahdottomuus -kaikkea kytätään, kääntyillään, venkoillaan ja sinkoillaan. Ärsyttävää. Hölkätessä poni korkeintaan kiemurtelee, laukassa taas tekee ah-niin-ihania äkkipysähdyksiä tai kyttää kaikkea jännittäen itsensä ja kyydissä oleminen on varsin epämukavaa. Oi Maila, tule jo takaisin, kaipaan mukavaa yksin kulkevaa maastomopoa...
Jatkoimme harjoituslenkkiä pitkin hölkällä, vanhan suoran pilkistellessä kulman takaa nostin laukan, ja suoran aikana otimme parit spurtit. Talleille vievälle tielle päästyämme poni alkoi taas tökkimään, pysähtyi keskelle autotietä sitä ylittäessämme, ja kyttäsi käveleviä ihmisiä. Ikinä ennen ole sellaisia nähnyt, hui kamala! Raviradan taakse vievälle lenkille mennessämme poni stoppasi, kiemurteli ja kaarteli, mutta jatkoi kuitenkin kannustuksen jälkeen eteenpäin. Etenimme taas käyntipätkän jälkeen hölkällä ettei poni niin stoppailisi -sen lisäksi että pysähtely on kuskin mielestä aivan törkeän raivostuttavaa, houkuttelee se myös paarmat meidän kimppuumme. Raviradan takaa lähtee yksi uusista "lisälenkeistä", jonne jatkoimme.
Matka taittui pikkulaukalla ja nöpöhölkällä, vailla sen suurempia kommervenkkejä. Poni sai hölkytellä pitkin ohjin kerta osasi jopa liikkua eteen vain pienillä kiemurteluilla ja loikkimisilla. Vähän tuon kurvin jälkeen tulee uusien reittien kaiketi pisin suora, jota ennen hidastin ponia ja nappasin kuvan.
Silmänkantamattomiin hyvällä pohjalla varustettua suoraa! Tätä baanasimme niin lujaa kuin pallero kipitti, mutta stoppia tuli kun poni bongasi risteyksen jonka olemassaoloa en todellakaan muistanut. Senkin jälkeen jatkoimme vielä laukalla aina kurviin saakka, jossa hidastin ponin raville. En tiedä miksi, mutta viime aikoina Koo on herännyt hirmu myöhään -tänään se tapahtui tässä kohti. Poni kirmasi ravuriravia minkä kintuistaan pääsi, koitti heittää laukallekin, ja käyntiä yrittäessäni poni vain kokosia itseään ja raviaan. Käyntiin siirryttyämmekin poni yritti vielä reippaampia askellajeja, ja ohittaessamme yhden tallille vievistä teistä se käveli vain korvat hörössä ohi, ei elettäkään tallille lähtemiseen. Seuraavasta risteyksestä käännyimme kuitenkin tallille. Positiivista on sekin, että vaikkei ponia ole kamalasti muuten kuin käynnillä ja nöpöhölkällä liikuteltu, se palautui kuumasta säästä huolimatta pidemmistäkin laukkapätkistä aivan yllättävän nopeasti, eikä oikeastaan pahemmin edes puuskuttanut. Uskomatonta! Hikosi kyllä, mutta minä hikosin jo pihalla seisoessani. Tallilla ponin huuhtelu, rasvaus ja muut, takki niskaan ja pihalle.
Tein kaiken maailman lisähommia, kunnes kello alkoi näyttää päiväruokinnalle sopivaa aikaa. Nakkasin hevosille heinät ja yhdelle kauratkin, ja kävin keräämässä ruunille ylläolevan saaliin tarhaan rouskuteltavaksi. Jäivät kuivat heinät toisiksi horsmia, koivuja ja muita mutustellessa. Huomenna käyn hölkyttelemässä ponin ennen rokotusta, sen jälkeen se jääkin äidin hoidettavaksi, ja veikkaan, että kilometrejä ei paljoakaan kerry. Ellei äiti sitten aivan hurjaksi ala ja käy ponia syöttelyn lomassa taluttelemassakin... Jos näiden liikuttelujen jälkeen poni vielä keksii alkaa äitiä kiusaamaan niin en tykkää, mur!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.