Matka alkoi yli 5 vuorokautta sitten. Reilun 7 tunnin päästä olen kotona. 710 kilometriä junassa, 350 kilometriä autossa, sekä 990 kilometriä bussissa, jollaisessa nytkin häiritsen muiden yöunia läppärini kanssa. Hyvin syödyn ja milloin missäkin bunkatun loman jälkeen on ihana päästä takaisin kotiin, siihen tylsään lihavan ratsuponin ja vieläkin lihavemman pikkuputen täyttämään arkeen. Samanmoiselle reissulle voisin kuitenkin lähteä vaikka heti ensi viikon jälkeen, aivan loistavaa! Kirjoittelen luultavimmin jossain vaiheessa (kunhan saan kuvat kuntoon ja sillä lailla) pidempää postausta, mutta lyhyesti sanottuna; loistavia ihmisiä, vielä hienompia kuin netin välityksellä, ja jokainen tapaamani poni oli sellainen, kuin omistajansa blogissaan on kertonut. Viidestä vuorokaudesta tasan yhtenä en koskenut hevosiin, että siinä se meikäläisen irtiotto arjesta...
Tänään kävin vielä häiriköimässä Raipen ja harmaiden arkea. Voin sanoa, että ei muuten helpottanut ollenkaan pikkuponikuumeessa! Ei sitten yhtään. Ehdin jo kertaalleen pohtia, miten saisin Ponin kuskattua mukanani OnniBussilla Haukiputaalle... Leikimme pikku-harmaan kanssa ensiksi pallolla, kunnes Raipe sai minut ylipuhuttua otuksen kyytiinkin. Edellisen kerran shettiksen selässä olin pari vuotta sitten Lassia hoitaessani, mutta ihmeen hyvin suoriuduin tästä! Enkä edes saanut vieläkään jalkoja osumaan maahan, vaikka Poni on Lassia jonkun sentin matalempi. Siistiä! Poni oli aivan loistava, ai että, tahtooooo tuollaisen itsellekin!
Huominen arkeenpaluu tapahtuu niinkin iloisissa merkeissä kuin Koon pesulla. Ihanaa. Toivottavasti Maila on palannut evakostaan, en kestä, yhdeksän päivää ilman sitruunanniellyttä, ja se on kuulkaa liikaa se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.