Entä jos ei jaksa?

Näissä merkeissä ollaan uiskenteltu viimeiset... parisen viikkoa? Ja tällä kertaa jaksamaton on poni, Koo nimittäin. Poikkeuksellisesti nyt puhutaan fyysisestä jaksamisesta. Eikä sekään ole oikeasti jaksamaton.

Viime sunnuntaina kävimme Janitan, Riinan, Koon ja Sandran kanssa kiertämässä hevoslenkin, matkaan sisältyi myös muutama oikeasti reipas matka. Reipasta, pitkää ravia kipitellessään Koo ei saanut happea tarpeeksi. Käyntiin otettuamme poni palautui kuitenkin nopeasti. Tiistaina Ronja kävi ratsastamassa Koon, enempivähempi umpihangessa kun kenttääkään ei oltu vielä aamupäivästä aurattu. Henki ei kulkenut taaskaan reippaammissa askellajeissa normaalisti. 

Illasta konsultoin kokeneempia, ja minulle sanottiin että joko ponin aerobinen kunto on loistava käynnissä ja hölkässä (joista ponin viimeaikojen liikuttelut ovat koostuneet) mutta reippaammassa ravissa ja laukassa surkea, tai sillä on puutosta raudasta ja punasoluja ei riitä enää sykkeen kohotessa tai hengityksen tihentyessä keuhkoille. Koo kun on muutosta asti paininut tarhassa ihan järjettömiä määriä, ja se on luultavasti etenkin takapäästään parhaassa lihaskunnossa kuin on meillä ollessaan (9 vuotta) ollut. Lihaksia on siis tullut, joiden rakentamiseen on punasoluja kadonnut eivätkä ne enää riitä peruselintoimintojen toteuttamiseen. Minun käskettiin käydä rasittamassa ponia reippaalla lenkillä, jotta nähdään onko vika kunnossa vai veressä.

Eilen töiden jälkeen lumipyryä uhmaten varustin ponin ja suuntasimme ensiksi oikeaan metsään. Tosin poni koukkasi ensiksi mäen kautta, ja annoin sen sinne kiivetä. Kovin pitkälle poni ei ehtinyt kunnes jo tajusi, että ihan törkeän raskastahan siellä on kulkea kun lunta on kainaloihin saakka. No, tulipahan testattua Hööksin suojien ja putsien tarrat -pysyivät ihmeen hyvin kiinni! Vain ylempi läppä oli suojista auennut. Tosin takajalkoihin pyörittämäni pintelit veivät kyllä voiton tältä erää, sillä sekä putsit että jännesuojien alaosat olivat keränneet melkoiset lumipaakut. Kurssin muutos ja nokka kohti hevosreittiä. Askel oli kevyt, eikä poni juuri malttanut kävelläkään. Valtaosa matkasta suoritettiinkiin laukaten -kertaakaan ei tarvinnut ponilta lisävauhtia pyytää, korvat hörössä kauhoi menemään sellaista vauhtia, että tyydyin vain nappaamaan toisella kädellä ohjista ja harjasta, toisella pitämään mukana olleen viltin vielä matkassa. Viimeinen laukkapätkä oli reilun kilometrin suora, joskin laukkasimme vielä seuraavan mutkankin. Poni laukkasi koko matkan kevyen tuntuisesti, eikä missään vaiheessa tuntunut että poni lysähtää alle. Ravin kautta käyntiin, ja poni puuskutti. Paljon. Pysähtyessämme koko poni hytkyi. Kävelimme tallin pihaan, jossa poni edelleen hengitti raskaasti. Kiersimme omia metsiä, auratuilla kohdilla, rauhallisesti kävellen. Puolen tunnin kävelyn jälkeen luovutin. Vein (edelleen puuskuttavan) ponin talliin, jossa oli tallin omistaja, jolle itkin, että kävelimme puoli tuntia ja poni on edelleen tällainen. Vatsasta saakka pumppaava, muttei missään nimessä puhkuripumppaavalta näyttävä -puhkuriponia hoitaneena tiedän ja muistan kyllä miltä puhkurinen huonona päivänä näyttää, eikä sitä näkyä unohda. Varusteet pois, takkia niskaan ja poni tarhaan käveleskelemään.

Tutkimuksen tulos näyttää, ettei kunnossa ole vikaa -poni kun jaksoi vallan mainiosti nuo laukkapätkät. Äiti hakee ensi viikolla ponille rauta-, kupari- ja C-vitamiinikuurin. Jos se ei auta, täytynee lähettää poni verikokeisiin ja muihin tutkimuksiin. Näillä näkymin vika ei kuitenkaan ole keuhkoissa, joka taas on silkka helpotus -Koolla kun on pölyherkkyys/allergia/millä tasolla lieneekään tällä hetkellä, joka on pysynyt kurissa ulkoistamalla poni piha-asukiksi. Tällä hetkellä Koo viettää lähes kaikki yötkin pihalla, ainoastaan surkeilla säillä karsinassa jossa siinäkin vaihtuu ilma niin, että yksiönsä on verrattavissa ulkoilmaan. Lisäksi poni syö esikuivattua sekä Marstallin Sinfonieta. Jos näillä hoidoilla keuhkot alkaisivat näin pahasti oirelemaan, ei ponilla pahemmin tulevaisuutta olisi, kun tähän talvella oireilevaan keuhkovammaan lisätään vielä kesäisin kiusaava polttiaisallergia.

Linkki videoon

Oletko paininut saman ongelman kanssa? Mikä tuotti avun? Tai onko sinulla suositella jotain tiettyä rautalisää?