Kisamatkalla

Blogitallin viikon haasteeksi oli tällä kertaa kehitelty kisakokemuskertomuksista kirjoittelu. En ole itse koskaan juurikaan hevosten kanssa kilpaillut -yhdeksästi; kerran Vivecan kanssa, kerran Koon kanssa match show'ssa ja kerran kouluradalla, muut olemme Koon kanssa loikkineet harjoitus- ja seuraestekisoissa, viimeisen kerran toukokuussa 2009. Niin, ja kesäleirillä kohta kymmenen vuotta sitten oli viikon päätteeksi kisat. Siinäpä se. Olen kuitenkin kiertänyt Suomea ja kisoja luultavasti enemmän kuin vastaava keskivertopuskailija, kisahoitajan roolissa nimittäin! Kolmen kaverin kanssa olen lähtenyt reissuun, ja useammalle olen sujahtanut lisäkäsiksi kun olen paikalle jotenkin eksynyt. Suurin osa kisamatkoista on kuljettu Sofian ja Paparazzin mukana, ja ehdottomasti ikimuistoisimmat reissut lukeutuvatkin tämän parivaljakon kanssa taitettuihin.

Koulukisat Oulaisissa 2.7.2011

Yleisesti ottaen tykkään hevoskilpailuista, kunhan matkaseuralaiset ovat mieluisia. Tykkään viettää edeltävän päivän varusteita pesten, herätä aamulla aikaisin ja unia silmistä hieroen siirtyä tallille lastaamaan ratsua, nukkua menomatkalla ja mussutella eväitä tai pysähdellä huoltoasemille hakemaan pientä naposteltavaa. Tykkään kävellä kisa-alueella, syötellä ja juotella ja talutella kisaratsua, kääriä sen jalkoja tai pyöritellä nurmihokkeja, huolehtia ratsastajaa rataantutustumiseen tai verryttelyyn. Tykkään käydä vielä kisapäivän päätteeksi muutamaan otteeseen jaloittelemassa jabassa hengailevaa hevosta, toivottaa sille hyvät yöt ja kipitellä johonkin söpöön pieneen vuokramökkiin lyhyille unille. Tykkään herätä aikaisin usvan vielä roikkuessa raskaana ilmassa, ruokkimaan ja kävelyttämään ratsua, siivoamaan jabaa ja suunnittelemaan päivää. Tykkään kierrellä myyntikojuissa, katsella suorituksia ja maata kentän laidalla valittamassa keskikesän kuumuudesta. Tykkään lähteä rättiväsyneenä kotimatkalle, nukkua autossa huonossa asennossa -etenkin Sofian kanssa takapenkin jakaessa asennot ovat surkeita, blondi vie kaksi ja puoli paikkaa ja jalkatilatkin vielä! Niin, tykkään kisareissuista. Joku kisoihin eksynt ihminen saattaa laimentaa tunnelmaa olemalla inhottava kanssaihmisille tai hevoselleen, aina ei tule menestystä, ja joskus menee oikeasti huonostikin. Silti päälimmäisenä mielessäni ovat vain hyvät muistot.

Estekisat Kalajoella 2.6.2011

Ehdottomasti ensimmäisenä parhaita kisareissuja muistellessani mieleeni pälkähtää elokuinen viikonloppu Kalajoella Venetsialaisten aikaan vuonna 2012. Aikaisia heräämisiä, myöhään valvomista, valkoisella Jopolla kisa-alueelle tai Hesburgerille polkemista vuorotellen toisiamme kyydittäen, flunssaa, ilotulitusta, jalkapallon pelaamista ja muiden joukkueiden voittamista, palelemista, hirsimökkiä ja shetlanninlammaskoiria. Niin, ja tietenkin paljon hevosia ja esteratsastusta! Kävimme tuon viikonlopun aikana seitsemän kertaa Hesburgerilla syöden yhdeksät turkinpippuripehmispyörteet, tätä ennätystä emme ole vieläkään pystyneet ylittämään. Reissun tunnuskappaleena toimii edelleen Saapuu elokuun yö, jota huudatimme auringonlaskussa särkillä istuessamme.

Kalajoella estekisoissa 25.8.2012, allekirjoittanut suorituksen aikaisessa työssään

Maskotit

Sofia peittelee varusteita säänsuojaan, kuvassa myös urhoollinen valkoinen Jopo sekä urhoollinen kirjava Papu

"Kahet isot ranskikset, kaks pientä kokista ja kaks pippuripyörrettä." Tuon tilauksen muistan ehkä aina, sen verta monesti tullut toistettua...

Toisena suosikkinani on Hevoshullu Powercupin finaali Lahdessa, reissussa olimme 5.-8.7. aiemmin samana kesänä. Tämä oli ensimmäinen kisareissu etelään, joka piti sisällään niin ikään Hesburger-käyntejä, este- ja kouluratsastusta, Cacattaa, parin tunnin yöunia, hevosia, autossa istumista, nauramista, onnistumista, iloa.

Kolmantena mieleen pälkähtää viimeinen pitkä reissu tällä porukalla; Iisalmen kansalliset estekilpailut 25.-26.5.2013, joka oli jäädä väliin, kunnes päätin vain karata matkaan mukaan. Reissusta löytyy kolme postausta, joka reissupäivälle omat; 1, 2 ja 3. Kuollut kala, järvi, leikkimökki, vanhat jabat, hyytävät illat, henkevät vessakeskustelut ja Poika saunoo tiivistävät tämän matkan. Vajaa viisi kuukautta myöhemmin maailman hienoin kirjava jättäytyi kisaurastaan täysin vammautettuaan etujalkansa.

Viimeisintä kisareissuani en edes muista, mutta olisin vaikka heti valmiina hepankuuraajaksi ja kävelyttäjäksi. Niin mukavaa ja ihanaa.

Estekisat Äimärautiolla 24.3.2013