Jee, kone toimii ja videoiden editointi onnistuu taas! Ainakin hetken. Aaton lusittuani vapaalla oli joulupäivänä taas raahauduttava aamutalliin. Onnekseni aaton yli kahdenkymmenen pakkaset olivat lauhtuneet Sain houkuteltua Ronjan mukaan, ahkerasti karsinat siivottuamme haimme ratsumme ja varustimme ne maastoilukuntoon. Olin jo aiemmin viikolla kysellyt lainaponia kyseiselle torstaille, ja valinnaksi arpoutui Syppe. (Jos ette pysy kärryillä kertoilemistani hevosista, kaikista Koon tallilaisista löytyy pienet esittelyt täältä.)
Alkumatka vaikutti varsin lupaavalta; minun ei tarvinnut koskea ohjiin ollenkaan, ainoastaan maiskauttaa tai sanoa "prr" ja liikutella ponia pohkeilla. Jossain vaiheessa Syppe syttyi ja se oli menoa se! Nyt muuten ymmärrän, kun Koon askelia sanotaan harvinaisen hevosmaisiksi -todellakin, Sypellä ja Koolla ei ole juurikaan kokoeroa, mutta Sypen askeleet tuntuivat varsin... russponimaisilta. Videointi jäi laukkailujen alettua kokonaan, oli meinaan välillä niin hurjaa menoa että tosissaan pelotti. Kävimme mutkan hiekkakuopilla, ja mäkiä laukkaillessamme Syppe ei ilmeisesti hahmottanut yhtä nousua stopaten sen juureen. perässämme tuleva Koo väisti vasemmalle, Ronja oikealle ja seuraavaksi kuski olikin maassa. Takaisin selkäännousu ei ollutkaan yhtä sujuvaa, loppujen lopuksi laskeuduin Sypen selästä, punttasin Ronjan kyytiin ja ninjailin pieneltä korkeuserokohdalta takaisin ponin selkään. Paluumatkalla kotiin kävin vielä rälläämässä Sypeltä pahimpia virtoja pois Ronjan odotellessa Koon kanssa polun päässä. Loppumatka menikin nöpöhölkkää ja käyntiä taapertaessa. No mutta, hengissä selvisimme kaikki, eikä Ronjakaan vietä loppuelämäänsä vihanneksena vaikka iskua ottikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.