Vuorikiipeilyä ja puskajusseilua

Tänään sain taas Janitan mukaani tallille. Olimme varustautuneet hc-heppatytöille ominaiseen tapaan ratsastushousuihin sekä jodhpureihin/saappaisiin, mutta myöhemmin totesimme ne tutut ja turvalliset huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi; eipä ainakaan palele. Täällä on ollut viime aikoina varsin kipakoita pakkasöitä, eikä päivälläkään lämpötila ole turhan usein kivunnut yli kymmeneen asteeseen -niin ei käynyt tänäänkään, tallilta lähtiessämme mittari näytti neljää ja siihen kaveriksi napakka tuuli.

1.

Haimme varsin laiskan oloisen Koon heinäpaalin ääreltä talliin harjattavaksi ja suitsittavaksi. Kypärä päähän, kuski terassilta kyytiin ja hiekkalaatikolle leikkimään. Poni tosin meinasi, että kentän reunalle aidatun laitumen sähköttömät sähkölangat ovat selvästi poninsyöjämörköjä, ja kymmenen metriä eteenpäin päästyään Janita joutuikin jo jalkautumaan ponin kyydistä taluttaakseen pöhisijän aitauksen ohi muutamaan kertaan. Lienee tosin sanomattakin selvää, että kuskin laskeuduttua selästä poni vajosi taas laamamoodiin ja käveli pää alhaalla Janitan perässä...

2.

Koo oli selvästi sitä mieltä, että jokakuukausinen kentän kiertäminen oli jo viikonloppuna käytetty, eikä täten ruunaa kiinnostanut yhtään toimia Janitan apujen mukaan. Ohjilla roikkuva ja kaikin puolin laiska ja epämiellyttävä poni päästettiinkin siis piinasta suunnatessamme kentän kulmasta kohti metsää. Turhan helpolla ei kuitenkaan tahmatassua päästetty, vaan lähdimme mäelle kiipeilemään. Tosin siinä missä kameramies huohotti happea, poni pyöritteli silmiään rapakuntoiselle maassatallustajalle ja harppoi ohi. Eh.

3.

Kuvassa oleva iso mäki, jota on muuten loivennettu, kavuttiin kertaalleen ylös sekä ihan lopuksi myös alas, muuten seikkailimme mäen päällä ja sivuilla. Ja tosiaan siellä päällä, minun yrittäessä epätoivoisesti saada edes yksi suhteellisen onnistunut kuva. Tosiaan, yritykseksi jäi.

4.

5.

6.

Mäkiä tarpeeksi tarvottuamme laskeuduimme mäen takaa alas ja suuntasimme uusille hevosreiteille. Matka tyssäsi hetkeksi vastaan kävelleen terapiaponi-Ruutin vuoksi, mutta ponien pussailtua ja ihmisten vaihdettua kommentit Terapiamäestä matka jatkui. Pitkällä suoralla juoksahdin muutaman askeleen Koon löntystelylaukatessa perässä. Peltokohdassa loikin taas rehujen keskelle kuvia räpsimään.

7.

8.

Tallille päästyämme Koo sai harjauksen sekä suitsien vaihdon päitsiksi, ja se pääsi toista kertaa Bonazassa asuessamme tarhailemaan nakuna -ensimmäinen kerta oli sinä päivänä, kun ponin sinne vein. Ruutia kiinnosti enemmän tarhaan tunkeutuneet ihmiset rapsutusten ja herkkujen toivossa, mutta Jooseppi ja Tarmo villiintyivät totaalisesti, kun eivät loimetonta ponia tunnistaneet. Koota ärsytti ja hurjasti, kun ensiksi Hänen ruokatuokiotaan häiriköitiin hakemalla poni reippailemaan, ja takaisin tarhaan päästyään etenkin kimo yksilö hääräsi ponin kimpussa.

9.

10.

Olen niin iloinen, jos ei enää ponille ihottumaloimea tarvi tälle vuodelle pukea! Ja vielä iloisempi olen, jos nuoriso ei Koon rakkaudella kasvatettua harjaa kyni olemattomiin... Maila pääsi myös kävelemään hiittilenkin, mutta syväjäätymisolotilastamme johtuen siitä ei mitään kuvia ole. Eikä pahemmin kerrottavaakaan; värjötimme Janita kanssa Koon loimen alla, välillä tammaa uudelle polulle ohjaillen, ja putte putputti tasaista käyntiä koko reissun. Tai no, yhden kaivinkoneen ohituksessa tahti kiihtyi hetkeksi.

Kuvien määrä näyttää omaan silmääni nyt aivan kamalalta kun tekstiä on näin vähän, joten laitoin numeroin nyt nämä poikkeuksellisesti jos haluatte johonkin tiettyyn kuvaan viitata.