maanantai 15. syyskuuta 2014

Tarzan ja kaksi apinaa

Tarmo-varsa palasi reilu viikko sitten orilaitumelta ja viime viikon maanantaina laitettiin ruunaporukkaan jossa Kookin majailee. Jooseppi oli pakahtua onnesta kun pääsi pikkuveljen kanssa taas samoihin aitoihin, Koo hyvä jos nosti päätään heinäpaalista. Alkuun Jooseppi oli varsin suojelevainen Tarzania kohtaan, mutta nykyään nuoriso ja Koo hengailevat taas sulassa sovussa keskenään. Syppe siirrettiin vanhusosastolle, joten tarhaan jäi Koon lisäksi Ruuti 9v, sekä Jooseppi 3v ja Tarmo 1v. Ruuti on kyllä edelleen henkisesti paljon nuorempi; ratsastaessa ja muutenkin ihmisten kanssa erittäin järkevä, mutta tarhassa hirmu leikkisä ja aktiivinen. Ei tarvi siis aukoa ranteita, jos en jonain päivänä ehdi Koota liikuttaa -se kyllä liikuskelee ja painiikin nuorempien mukana varsin paljon.


Koo on jatkanut maastomopon urallaan, ja suoriutuukin tehtävästään loistavasti. Kerran jouduin taluttamaan ponin rekan ohi, ja hevoslenkeillä vielä jumittaessamme poni on tuskastuttavan laiska. Kääntyessämme ensimmäiselle maastopolulle poni kuitenkin herää eloon, ja vaikka kyttääkin toisinaan kiviä ja kummallisia kantoja, ei matkan taittuminen juuri hidastu.


Eilen ponia käytävällä katsoessani havahduin sen kavioiden kuntoon. Selvästikään suorittamani pyöristys ei ole ollut riittävä, sillä takakaviot olivat lähteneet leviämään aivan järkyttävän paljon kantojen edestä. Vasemman kavion sisäsyrjä oli lähestulkoon lohkeamispisteessä. Tein iltatallin, hain ponin takaisin käytävälle ja tein tähän mennessä elämäni radikaaleimman vuolun. 


Vasemmasta takasesta lähti sivuseinämät molemmilta puolilta, oikeasta vain sisältäpuolelta. Toivotaan, että tällä nyt saan seinämän kasvamaan tiiviimmin valkoviivaan kiinni, eikä flarea enää ilmene. Oikeasta takasesta löytyi valkoviivan ja seinämän välistä sientäkin, vasemmassa oli flarejen kohdalla pystyviivoja joiden juuressa ja varrella oli myös mustaa. Kumpi on syy ja kumpi seuraus; oliko ensin sieni, joka on lähtenyt sitten irroittamaan seinämää valkoviivasta, vai onko seinämä irtaantunut ja sieni pesinyt syntyneeseen väliin..? Pakkasten tultua pitää käydä joka kavion seinämä kunnolla läpi ja ottaa tehokuuri Pioneereja. Mailan kinttu on jo hirmu hyvä, eikä se malttaisi enää kävelyillä kävelläkään. Odottelen tässä ajokaveria, että saisin ponin taas valjastettua aisojen väliin useamman viikon tauon jälkeen -vapaaehtoiset kättä ylös!


Huomenna Koolla on soveltuvuustesti. Erityisesti viimeiset neljä vuotta henkilökohtaisena psyykepuolen avustajanani toiminut poni pääsee avustamaan enimmäkseen fysioterapiaa tarvitsevia lapsia, nuoria ja aikuisiakin ratsastusterapian merkeissä. En oikeasti edes keksi Koolle tämän parempaa ammattia; ensiksi seistään harjattavana, käydään puolisen tuntia kävelemässä hitaasti taluttajan kera, ja lopuksi saa harjausta ja porkkanoita. Sen jälkeen kun olen omakohtaisesti havainnut, nähnyt ja kuullut miten suuri hyöty vammaisille ratsastusterapiasta on, ei tarvinnut kahdesti miettiä, kun Koota tähän työhön lainaponiksi pyydettiin. On niin ihanaa olla itsekin avustamassa, ja nähdä miten paljon nuo useimmiten viikottaiset käynnit merkitsevät heille; joillekin tuo hevosteluhetki on se asia, jota odotetaan eniten joka viikko! Hetki, jota en unohda koskaan, oli erään autistisen asiakkaan kanssa. Koko ajan kun hänet näin, asiakas huojui ja oli omassa maailmassaan, hänet nostettiin ponin selkään ja lähdimme kävelylle. Juttelin terapeutin kanssa, asiakas sai keskittyä selässä istumiseen. Kävelyn jälkeen pysähdyimme tallin eteen ja odotimme, että asiakas ilmaisisi halun laskeutua selästä. Tunne oli rauhallisempi kuin koskaan -asiakas ei huojunut, silitti vain ratsunsa kaulaa. Ei kontaktia ihmisiin, mutta ponia hän oli selvästi saanut lähestyttyä. En todellakaan tiedä kuinka kauan tilanne kesti, mutta sain vain kylmiä väreitä ja silitin ponin päätä, ja tuosta tilanteesta johtunut eufoorinen tunne jatkui koko loppupäivän, läpi kaiken kiireenkin. Usean tunnin helteessä ja upottavassa hiekassa tarpominen oli todellakin tuon arvoista. Jaksaisin tarpoa vaikka kuukauden tuollaista hetkeä varten. Joten ei, ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, saako Koota lainata ratsastusterapiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.