Nyt sain kuvatkin, jee! Tosiaan, kellon vaihduttua perjantain puolelle kävimme noutamassa Minkan junalta ja päivemmällä lähdimme moikkaamaan poneja. Suunnitteltuamme ponien hoitojärjestystä ensimmäiseksi arpoutui Maila, jonka kinttuja lähdimmekin saman tien käärimään. Tamman harjattuamme ja valjastettuamme lähdimme matkaan, tielle, jolla en aiemmin ollutkaan kärryjen kanssa käynyt.
Maikki käyttäytyi nykyisen tapansa mukaan, eli varsin fiksusti. Seisominen tosin oli tylsää ja kamalaa, mutta pieni putte suoruitui siitäkin mallikkaasti!
Tielle mennessämme heitin ilmaan ajatuksen, että kävisimme katsomassa miten läheisellä pellolla pystyy ajamaan, joten suuntasimme sinne.
Aukeammalla alueella tamma ei enää oikein malttanutkaan kävellä rauhassa eikä paikoillaan seisominen sujunut normaalinkaan vertaa, joten aikamme pellolla pyörittyämme palasimme takaisin tuolle metsäautotielle.
Kävelimme tien Virpiniemen puoleisen osan päähän, koukkasimme siellä olevan pellon kautta ympäri ja palasimme samaa reittiä takaisin tallille. Lenkkiin meni kaiken kaikkiaan vähän reilu tunti.
Mailan purettuamme ja etuset käärittyämme haimme Koon talliin harjattavaksi ja suitsittavaksi, joista suoriuduttuamme kävelimme kentälle ja Minka nousi terassilta ponin kyytiin. Koo oli taas varsin tylsä ja laiska otus, paitsi herättyään alkoi vähitellen ehdotella toisinaan suurieleisestikin, että voisimme jo mennä talliin syömään.
Lopuksi kävin itsekin selässä kääntymässä ja kokeilemassa, vieläkö poni toimii pelkällä kaulanarulla. Yritystä oli, siis kuskin osalta, poni taas meinasi että hiekkalaatikko on jo ihan liian nähty.
Sain kuitenkin muutamat puomien ylitykset, laukkapysähdykset ja askellajiin siirtymiset, joten lopetin melko nopeaa ja päästin ponin talliin, ja sieltä taas takaisin tarhaan.
Illasta kävimme vielä ajamassa Mailalla vajaan tunnin lenkin, eli hiittilenkin ympäri, Koo käsihevosena ennen iltatallin tekoa. Lauantaiaamuna pyöräilimme reippaasti aamutalliin, ja hevoset ruokittuamme ja tarhoitettuamme Maila pääsi taas talliin seikkailemaan karsinoiden putsauksen ajaksi. Lakisääteiset ruokatauot pidettyämme ja karsinat siivottuamme haimme Sandran talliin, harjasimme tammat ja valjastimme taas Mailan aisojen väliin -tällä kertaa Santtura pääsi käsiponeilemaan. Tammojen kanssa kiersimme lenkin, jota en ole tuollaisena aiemmin mennyt, ja jouduimmekin kulkemaan jokusen kymmenen metriä Virpiniementielläkin. Ohikulkeneista useista autoista vain yksi hidasti kohdallamme, ja sekin luultavasti vain, koska edestä tuli samaan aikaan auto joka piti päästää ensiksi ohi. Maila vähän pyrähteli takaa ohittavien autojen suihkaistua ohi, mutta varsinaisilta vaaratilanteilta vältyttiin -tamma ei olisi tuota vähääkään reagoinut, jos ohi ei olisi ajettu sitä seitsemääkymmentä tai enempääkin... Sandra oli tuttuun tapaansa taas maailman järkevin nuori poni, eikä juuri korvaansa lotkauttanut. Alikulkusillan läpi kulkeminen oli selvästi poneille ihan normaali asia, mutta kaivojen kannet olivat puten mielestä jännempiä. Tähän reissuun meni puolestaan vajaa tunti, jonka jälkeen Maikin purkaminen, Sandran tarhoittaminen ja ruokatauko part en-edes-tiedä-kuinka-mones.
Pienen heräämisoperaation jälkeen haimme seuraavat projektit talliin harjattavaksi ja varustettavaksi; Minkalle Koo, minulle 12-vuotias Mailaa huomattavasti suurempi putteruuna Pv. Koolle arpoutui Minkan aluseksi tallin satulatelineissä lojunut rungoton, johon on painettu Randd's-merkki. Ikinä tuollaisesta ole kuullutkaan, mutta Koon selkään sitä kokeiltuani totesin, ettei tämä voi huonommin painoa jakaa kuin ilman satulaa meneminen. Pituus oli sopiva, kuin myös leveys, eikä satula näyttänyt painavan mistään. Pv'llekin loput varusteet ja olimme valmiita matkaan!
Varsin reipastahtinen reissumme pitkin Virpi- ja Isoniemeä sisälsi lähes kaiken merta lukuunottamatta; useita kilometrejä mäntykangasta, laukkaspurttailuja vanhoilla sorankaivuumontuilla, mäkiä ja kinttupolkuja, ja ehkä vähän poikkesimme kuntopolullekin... Kaiken kaikkiaan seikkailulle kertyi aikaa vajaan 2,5 tunnin ajan. Pv ei saanut minua hurmattua ja Maila pitää edelleen paikkansa maailman parhaana suomenhevosena, mutta varsin hauskaa vaihtelua tällainenkin puskapuksutin! Tallille päästyämme suihkuttelin ensiksi Pv'n ja sen jälkeen Koon. Ponin hikijälkiä tutkaillessani totesin, että satula istui oikeastaan lähes täydellisesti. Tasainen hikijälki, ei yhtään karvaa rutussa, selkäranka täysin kuiva. Hämmentävää -tosin, eipä Koolla koskaan ole ollutkaan mikään hirviöselkä. Satula kuitenkin pyöri vähän ponin selässä ja Minka joutui penkkiä toisinaan polkaisemaan suoremmaksi.
Lauantai-iltana kävimme tekemässä iltatallin ja sunnuntaiaamuna taas aamutalliin, jonka päätteeksi ehdimme vielä käydä ajelemassa Mailalla kera Koo-käsihevosen vajaan 40 minuutin ajan. Läheskään kaikkea kuva- ja videomateriaalia en saanut, joten niitä ilmestynee luultavasti tämän viikon aikana Minkan blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.