Eksyin kaupassa käynnin jälkeen Kivariin, jossa hain ponin talliin ja aloin sukimaan pikaisesti edes vähän edustavampaan lookiin. Kuljetussuojat kinttuihin, nahkapäitset naruriimun alle ja kilo porkkanoita ja omenoita mukaan. Traileri myös kuljetuskuntoon ja Koo kyytiin. Hevoset laitettiin joo väärinpäin, asia tiedossa, mutta Syppe on näistä kahdesta lastaus- ja kuljetuongelmaisempi, eikä se suostu menemään vasemmanpuoleiseen loossiin. Se on tähän saakka matkustanut lähinnä Papin kanssa, ja Papin ollessa painavempi on Sypelle jäänyt oikea puoli. Hetken lastaussiltaa haisteltuaan poni käveli perille, takapuomi kiinni ja niiiin paljon porkkanaa ja omenaa suuhun. Syppe pihalle, ja pienten neuvotteluiden jälkeen sekin kyytiin, sillä välin Koo ehti jo vähän hätääntyä että yksinkö joutuukin ajelulle. Luukut kiinni ja kohti Kiimingin ratsastuskeskusta.
Pysähdyksissä jompi kumpi, luultavasti Syppe, meuhkasi kyydissä, mutta muuten matka meni varsin sujuvasti ja perillä olimme puoli viiden jälkeen. Syppe otettiin ensiksi kyydistä, vaihdoin Koon nahkapäitset naruriimuun ja peruutiin senkin pois vinkasta. Koo oli hieman, hmmh, massasta eroittuva tuolla seurassa -kaikki viimeisen päälle klipattuja tai jo kesäkarvassa, merkkivermeet, nypityt harjat ja hintalappu korkeampi kuin meidän talolla. Odottelimme Ellin laittaessa Syppeä kuntoon, ja 16:54 päräytin Sports Trackerin käyntiin vähän matkaa tallilta edettyämme. Kokonaisuudessaan reitti näytti seuraavalta:
Tuskin sanoo muille kuin sikäläisille yhtään mitään, mutta tuolta se tosiaan näytti. Miinusta kyseiselle applikaatiolle siitä, ettei tuota karttaa saa zoomattua millilleen miten haluaisi -tästä läheisempi versio oli nimittäin sellainen, jossa jäi enemmän tai vähemmän reitistä näkymättä. Tai sitten saa, mutta minä en vaan osaa, mutta hys. Tosiaan, startti oli oikeasti tuolla Start-läpyskän alla olevassa kohdassa, ja siitä lähdimme klipetiklopeti kävelemään oikeaa alareunaa.
Ensimmäiset tiet olivat sorateitä, mutta Ylikiimingintie asfalttipäällysteinen. Poikkesimme seikkailemaan kelkkareiteille, siitä nuo alareunan sarvet, mutta koko metsä oli ihan märkä eikä hienohelmaruunani halunnut siellä kulkea -ei sillä, oma kenkävalintanikaan ei mikään paras ollut. Palasimme sitten takaisin Ylikiimingintielle ja suunnistimme kohti Kuusamontietä.
Kuusamontien ja asuinalueen välissä oli kiva meluvalli, jossa seikkailimme ja kiipeilimme jonkin aikaa. Poni osoitti olevansa taas semisti lunki tapaus, ja tyhjensi rakkonsa vallin päälle -toinen kerta elämässäni kun todistan tuon lorottavan muualle kuin karsinaan tai tarhaan. Jatkoimme jo aloitettua siltaterapiasessiota, tämänpäiväisten sillanylitysten jälkeen ponilla ei ole enää mitään oikeutta stoppailla Lahdenojan minisillalle, mur!
Tuo Korvenkyläntien vasen reuna olikin jännä juttu; elämämme ensimmäinen yhteinen ylikulku. Olisi varmasti sujunut huomattavasti paremmin jos en olisi videoinut ja olisin voinut kävellä oikein päin, mutta ylitimme sen silti reilussa kahdessa minuutissa. Juuri ennen ylikulkuun lähtöämme meitä kohti juoksi kaksi karannutta koiraa poika perässään, ja jäimme tätä pyydystysoperaatiota katsomaan. Kulun alku oli jännä, puukohdan alku myöskin vähän arveluttava, sillan päälle poni olisi hetkeksi jäänyt katselemaan maisemia mutta reagoin siihen liian myöhään ja ehdin jo pyytää ponia liikkeelle. Loppu puolestaan oli ihan meh t. poni. Jopas hän oli tylsä, olin valmistautunut edes yhteen pyrähdykseen tai koipien nosteluun.
Tässä vaiheessa kurkkasin kelloa ja totesin, että nopeinta reittiä takaisin Lidridille, ja kas näin kipitikipiti takaisin Korvenkyläntien toiselle puolen tällä kertaa alakautta, taas saman ojan ylitys, mustan suokkiratsukon bongaaminen matkan varrelta, Kiiminkiläisten villakoiratuttuihin (sekä villakoiriin) törmääminen ja pieni jututtaminen sekä ponin tutustuttaminen kahteen koirista, ja olimme tallilla. Tracker sanoo huippunopeudeksemme 12,5 km/h, joka on mielestäni varsin hyvin, kun 99% ajasta kävelimme, matelimme tai seisoimme, ja loput hölkkäsimme pientä nöpöhölkkää. Tuo keskinopeus on kyllä säälittävä, ja kärsii kaikkien muiden pysähdysten lisäksi siitä, että olimme jo autossa matkalla kotiin kun muistin pysäyttää Trackerin. Seliseli muttakun!
"Kengättömät hevoset hakeutuvat aina tien reunaan kävelemään vähentääkseen kipua jaloissa."
Miksei Koolle ole kerrottu tätä, ja miksi se pitää aina työntää pientareelle?
Nakkasin taas nahkapäitset naruriimun alle ja lähetin ponin kerran "turhaan" kyytiin. Vähän epäröiden se kyytiin kapusi, ei kaiketi Syppe ollut kivoin mahdollinen matkaseura, söi porkkanan ja palasi takaisin maan pinnalle. Ellin saatua Syppe taas matkastuskuntoon kokeilimme lastata ponit yhtäaikaa kyytiin. Lähetin ponin vasemmalle puolelle, Elli talutti Sypen oikealle, ja molemmat menivät suorilta kyytiin. Sypelle laitettiin ensimmäisenä takapuomi, tässä välissä Koo ehti vielä takaisin luokseni, lähetin sen uudestaan ja laitettiin sillekin puomi. Silta ylös, poneille herkkuja, luukut kiinni ja takaisin tallille.
Tallille selvittyämme Koo pääsi suoraan vinkasta Papin kanssa hetkeksi tarhaan nakuilemaan, laitoin sille ruuat ja vedet valmiiksi, loimitin ja siirsin omaan tarhaansa. Saa taas olla niiiiiin ylpeä tuosta pallerosta! Nakkaan tästä päivästä pari videota kunhan saan ne ladattua, menee luultavasti torstaille koska tämä rötiskö on taas vaihteeksi ihan tajuttoman hidas.
Ookata = olla jonkin ajopelin kyydissä (ilman syytä). "Lähetään kauppaan ja otetaan koirat ookaan" on melko yleinen sanonta meidän perheessä. Tervetuloa Ouluun. Joko olet tutustunut leetaan, örkkyyn, kompiaiseen, holovaamiseen, porisuttamiseen, ölöviin, pruutaan ja muihin varsin loistaviin sanoihin? Suomen kieli on rikkaus jota murteet rikastuttavat entisestään, ja vaikken erityisemmin pidä Oululaisesta tavasta tunkia kirjaimia joka ikisee mahollissee vällii ja samala ottaa niitä pois iliman syytä, (ja sen lisäksi "nää" on maailman järkyttävin ilmaisu "sinä"lle) on meilläkin varsin kivoja omia sanoja joita ulkopuolinen ei tunnistaisi. Tosin isossa osassa esimerkiksi kavereideni oululaisperheitä ei näitäkään sanoja käytetä, jotka taas meillä ovat enemmänkin kuin arkipäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.