Kevään ensimmäinen lätäkköreissu

Taas vähän koneen aukominen jäänyt vähemmälle kun olen koittanut aktivoitua ja saada tehtyä rästiin jääneitä hommia pois alta, ja välissä pysähtynyt rauhoittumaan ja nauttimaan elämästä. Viikonloppuna kävin taas Mailan luona, ja perjantain Maikkeiluista kirjoittelinkin jo. Lauantaina kävimme puolisen tuntia kävelemässä selästäkäsin, sitä edeltävien ja lenkin jälkeisen harjailun sekä kylmäyksen (ja iltatallin tekemisen) kera. 

Lenkiltä tultuamme parkkeerasin ponin taas pesarille, jossa virittelin hienon letkunpidikkeen ettei tarvinnut itse ponin vieressä kyykkiä ja pystyin hyödyntämään ajan aloittelemalla iltatallin tekoa. Lievästi ylpeä olen, kun tuo pysyi paikoillaan vaikka poni kuopi!

Eilen hain ponin aamupäivästä kotipihallemme laiduntamaan, otin viltin ja tyynyn mukaan ja menin riippumattoon loikoilemaan. Siinä vierähtikin useampi tunti; onnellista ponia katsellesa, lintujen laulua kuunnellessa, koiria rapsutellessa ja puhelinta selaillessa. Ponia tallille palauttaessani päätin hölkätä sen vierellä, ja ohi ajava autoilija katsoi meitä, ja ohitettuaankin työnsi päänsä ikkunasta, katsoi meitä ja hymyili. Koko eilinen oli kerta kaikkiaan loistava, täynnä pieniä ihania ja iloisia asioita. Joskus on hyvä olla menemättä kouluun ja pyhittää koko päivä vain rentoutumiseen.

Tänäänkin kävi hassusti enkä eksynyt kouluun, vaan hain taas ponin aluksi koira-aitaukseen laiduntamaan, ja viriteltyäni tontille rajamerkit ponille pääsi se ruohonleikkuriksi lähes koko pihalle.

Kävimme äsken kokeilemassa meriveden lämpötilaa. Lähdimme matkaan pyörällä, molemmat ilman kenkiä ja naruriimun ja köyden kanssa. Poni hölkytteli nätisti vierellä pyörätieltä metsätielle ja metsätieltä soratielle. Soratien pinta oli uusittu kaatamalla siihen paksu kerros soraa, mutta kun poni ei arkonut, jatkoimme sitä pitkin. Loppuvaiheessa raivattiin metsää ja poni sai nykäistyä narun kädestäni. Muutaman metrin ravattuaan se jatkoi käynnillä, ja minä varsin fiksuna jätin pyörän kuorma-auton viereen ja lähdin ponin perään. Ilman kenkiä. Juuri uuden sorakerroksen saaneella tiellä. En saavuttanut ponia juurikaan, mutta muutaman kymmenen metriä käveltyään se kääntyikin ympäri ja lähti kävelemään minua kohti. Sain ponin kiinni, revin köydestä suurimman osan havunneulasista ja parkkeerasin ponin pieneen syvennykseen. Hyppäsin kyytiin ja kipitimme pyörälle, ja tällä kertaa poni menikin työkoneiden ohi varsin nätisti, vähän piti puhista.

Mereen poni käveli suorilta saatuaan ensin juoda matkalla tulleen janon pois, ja käveleskelimme matalikossa ehkä puolisen tuntia. Aallot olivat aluksi vähän jänniä, mutta lopulta niihin totuttiin. Vaahtoavat aallot olivat loppuun saakka päristelyä ja pärskintää aiheuttavia. Paluumatkalla ei enää koneita näkynyt, ja poni hölkkäsi pyörän vierellä varsin kevein jaloin kotipihallemme, jossa se edelleen laiduntaa.