Kärryponiprojekti I

Aivan järjetön postaustahti vaikka itse sanonkin! Kertokaa toki, jos alkaa tulla liikaa ettekä jaksa enää lukea selityksiäni näin usein. Ja jos et ole vielä aiempia lukenut, lue ihmeesä nekin. Tänä viikonloppuna julkaisin tosiaan perjantaina (x) ja lauantaina (x) yhdet postaukset, ja nyt sunnuntaina nämä kaksi. (x + tämä)

Kävin tänään vielä illasta hoitamassa Koon, ja poni tapasi kärrynsä tällöin ensimmäistä kertaa. Ensiksi lastasin kärryt ponin heinillä ja otin tallista porkkanoita mukaan, kikkailin kärryt ulos heinävajasta ja lähdin kohti Koon tarhaa. Auoin alalankun ja langan ponia portille huudellen, joka olikin aluksi ihan tulossa luo, mutta huomattuaan kärryt alkoikin epäröimään. Kärryt tarhaan, kävin pyytämässä Koon mukaani ja menimme yhdessä katsomaan koppiksia. Ponin bongattua kopassa olevat heinät ei kärryt olleetkaan enää yhtään kamalat ja alkoi nyhtämään korsia. Kierreltiin kärryjä vähän joka puolelta, ja jossain vaiheessa hain maitotonkan aisan alle että sain aisoja nostettua. Lähetin ponia pari kertaa etuperin aisojen väliin, mutta aika pian poni hullaantui ruuan määrästä ja alkoi haahuilemaan. Laitoin päitset päähän, käytin ponin aisojen välissä vielä kerran tai pari, päästin ponin taas vapaaksi ja lähdimme täyttämään heinäverkkoja. Liikkuvat kärryt olivat taas vähän jännät, mutta siitäkin päästiin yli. Tosiaan, tavoitteena on, että ponista saisi supervarman kärryttelyeläimen; sellaisen, jonka kanssa vanhempani voivat yhdessä käydä ajelulla. Tämä tyylini voi tuntua jonkun mielestä vähän hölmöltä, mutta haluan kerralla kunnollisen ja luotettavan ajoponin, eikä haittaa vaikka siihen menisi aikaa. *asettaa kukkahatun syvemmälle päähän* Pienenpieni kuiskaten toivomani tavoite on, että kesän lopussa voisimme heittää jonkin sortin lenkkiä kaveriturvan (turvakaverin, miten vain) kanssa, ja ensi kesänä yksin, ja 2015 tapanina vanhempani pääsisivät ajelulle. Jos tavoite ei täyty, ei haittaa, kunhan ei ihan törkeää takapakkia oteta. Niin, ja oikein kylvän noita porkkanoita ponin mahaan, mutta haluan, että kärryt on sille ihan superhypermukava juttu. Ja jos joku ihmettelee, miksi lähetin ponia etuperin aisojen väliin, niin ihan vaan siksi, että poni oppii olemaan aisojen välissä jännittymättä. Tiedän kyllä, että hevonen perutetaan aisojen väliin, (tai kärryt tuodaan hevosen taakse) se on sitten harjoittelun kohteena jossain vaiheessa. Tarkoituksena olisi, että Koo osaisi jossain vaiheessa itse hakeutua aisojen väliin oikealle paikalle.

Tuli muuten tuosta yhdestä videosta mieleen Instagramiin nakkaamani video. Käsittääkseni kovinkaan moni ei minua siellä seuraa, joten pakko linkittää video teidänkin nähtäväksi kun se on niin ällösöpö! *kilk* Eikä ole edes ainutkertainen tapahtuma, vaan Koo on alkanut viime aikoina lähes päivittäin kirmailemaan laukalla portille. Ihana eläin, puspus!